Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruudesta irti päästäminen tuntuu vaikealta
23.07.2018 |
Ja sitä se näyttää olevan lähipiirini perusteella myös muille. Moni on jämähtänyt tekemään samoja asioita kuin nuorempana, vaikka ovat sivulauseessa joskus maininneet ettei meinaa kiinnostaa enää mutta silti tulee lähdettyä. Ollaan siis 30-40-vuotiaita.
Osa porukasta ajelehtii suhteesta ja työpaikasta toiseen, osa yrittää asettua aloilleen ja loput ovat jo eronneet ja pistäneet lastenhoidon puoliksi että saavat hummailla osan ajasta (nämä ovat poikkeuksetta niitä taantuneimpia).
Itsekin olen tänä kesänä huomannut haikeilevani festareiden ja yöllisten alastonuintien perään, mutta samalla tiedän, etteivät ne enää ole sama asia kuin nuorempana. Ennen oli jotenkin helpompaa, kun tässä iässä oli melkein jo aikuiset lapset ja tod. näk. loppuelämän työpaikka tiedossa.
Miksi tämä nuoruudesta irti päästäminen ja aikuiseksi identifioituminen tuntuu näin vaikealta?
Kommentit (31)
Itselläni oli villi nuoruus. Tuli kierrettyä festareita Etelä-Eurooppaa myöten, asuin pari kertaa ulkomailla, reissasin ympäri Eurooppaa ja Aasiassa parin euron päiväbudjetilla. Jossain vaiheessa tuli käytettyä paljon huumeita, perjantai-illat venähtivät monipäiväisiksi. Kierrettiin ug-bileitä Keski-Euroopassa ja asuttiin kommuunissa Lissabonissa. Oi niitä auringonnousujen määriä, joita tuli opiskeluporukalla katsottua jossain rannalla/talon katolla. Oli rauhaa, rakkautta ja riitojakin. Koko tunteiden kirjo.
Sitten valmistuin yliopistosta, tapasin puolisoni ja olen nykyisin tylsä työssäkäyvä vanhempi, joka saa kicksinsä luonnossa liikkumisesta. Takavuosien bile-elämästä jäi hienot muistot enkä kadu mitään, mutta se on menettänyt minulle hohtonsa täysin, eikä ole kiinnostanut vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Itse oon 40+ ja elän aika samanlaista elämää kuin parikymppisenä. Omalla kohdallani elämä on heitellyt näin eli jättänyt miehettömäksi ja lapsettomaksi, joten en ole päässyt mihinkään "nyt pitää olla aikuinen ja himmailla" -vaiheeseen. Miksi pitäisikään? Toki menoja on vähemmän, kun moni juurikin himmailee. Ehkä mun henkinen keski-ikä tulee sitten siinä vaiheessa, kun olen niin ränstyneen näköinen, etten enää kehtaa näyttää naamaani missään.
Ei kai sitä monikaan kasva aikuiseksi pohjimmiltaan? Mitä sitten edes jää jäljelle? Kotona telkkua tuijottava ja kuolemaa odottava elinvoimainen ihminen, joka on luovuttanut ja alkanut esittämään jotain "kypsää aikuista".
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä monikaan kasva aikuiseksi pohjimmiltaan? Mitä sitten edes jää jäljelle? Kotona telkkua tuijottava ja kuolemaa odottava elinvoimainen ihminen, joka on luovuttanut ja alkanut esittämään jotain "kypsää aikuista".
Kai se on tämä vanhana, jos koko elämän merkitys on vain omien nautintojen ja huippukokemusten haaliminen? Vanhana ei vaan sitten enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Itse oon 40+ ja elän aika samanlaista elämää kuin parikymppisenä. Omalla kohdallani elämä on heitellyt näin eli jättänyt miehettömäksi ja lapsettomaksi, joten en ole päässyt mihinkään "nyt pitää olla aikuinen ja himmailla" -vaiheeseen. Miksi pitäisikään? Toki menoja on vähemmän, kun moni juurikin himmailee. Ehkä mun henkinen keski-ikä tulee sitten siinä vaiheessa, kun olen niin ränstyneen näköinen, etten enää kehtaa näyttää naamaani missään.
Minusta tämä on just outoa, kun ajatellaan että keski-ikä on himmailua ja luopumista. Just silloinhan yleensä elämässä on kaikkein eniten kaikkea. Mutta jos elämän merkitys perustuu esim. ulkonäköön tms. niin kyllähän se sitten on vääjäämättä koko ajan alamäkeä ja taantumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeiset 10 vuotta olen kerännyt reppuun huikeita kokemuksia. Seuraavat 10 vuotta aion kerätä reppuun huikeita kokemuksia.
Tylsyys on mielikuvituksen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Viimeiset 10 vuotta olen kerännyt reppuun huikeita kokemuksia. Seuraavat 10 vuotta aion kerätä reppuun huikeita kokemuksia.
Tylsyys on mielikuvituksen puutetta.
Eikä ole vaan voi olla myös vaikka masennusta tai muuten vaan asiat ei tunnu samalta kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 + kipinkapin tekemään lapsia! Nykyisellä naisten parantuneella ravitsemuksella ja terveydentilalla sekä lääketieteen avulla se voi onnistua!
Onko aikuisuus = tylsyys? En ole ikinä tajunnut että miksi aikuisten pitäis käyttäytyä ja pukeutua tietyllä tavalla. Jokainen tehköön mitä haluaa iästä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen herkkä, tunne-elämäni on ihan yhtä voimakas kuin nuorena. Olen myös intohimoinen luonne, nautin suuresti erilaisista asioista, ruoka, seksi, liikunta, kulttuuri, luonto.
Nautin naiseudestani, äitiydestä, kauniista kodista, matkustelusta jne. Olisi kamalaa jos tunne-elämä ja -elämykset kuihtuisivat/laimenesivat. Elämässä on niin paljon koettavaa.
Alue: Aihe vapaa
15-vuotiaana rakastin bensan katkua ja mopon pärinää.
Suhtauduin siihen sangen intohimoisesti.
Minua ei kyllä haittaa yhtään, etten rakasta enää bensan katkua ja mopon pärinää.
Aikansa kutakin.