Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruudesta irti päästäminen tuntuu vaikealta
23.07.2018 |
Ja sitä se näyttää olevan lähipiirini perusteella myös muille. Moni on jämähtänyt tekemään samoja asioita kuin nuorempana, vaikka ovat sivulauseessa joskus maininneet ettei meinaa kiinnostaa enää mutta silti tulee lähdettyä. Ollaan siis 30-40-vuotiaita.
Osa porukasta ajelehtii suhteesta ja työpaikasta toiseen, osa yrittää asettua aloilleen ja loput ovat jo eronneet ja pistäneet lastenhoidon puoliksi että saavat hummailla osan ajasta (nämä ovat poikkeuksetta niitä taantuneimpia).
Itsekin olen tänä kesänä huomannut haikeilevani festareiden ja yöllisten alastonuintien perään, mutta samalla tiedän, etteivät ne enää ole sama asia kuin nuorempana. Ennen oli jotenkin helpompaa, kun tässä iässä oli melkein jo aikuiset lapset ja tod. näk. loppuelämän työpaikka tiedossa.
Miksi tämä nuoruudesta irti päästäminen ja aikuiseksi identifioituminen tuntuu näin vaikealta?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Miksei kolmekymppinen voisi käydä festareilla ja uida alasti?
Mun puolesta noita asioita saa tehdä vaikka 100 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin juuri muutama päivä sitten ihan samaa. Mulla on kestänyt kohta 6 vuotta että olen pikkuhiljaa oppinut päästämään irti siitä elämästä, joka oli mun arkea nuorena ja nuorena aikuisena. Elämä alkaa helpottua, kun viimein lakkaa haikailemasta sitä elämää, mikä kuului nuoruuteen. Kuitenkin nyt on tullut niin paljon muuta hyvää ja kiinnostavaa lisää elämään. Miksi ei voisi tehdä tilaa sille. Miksi se on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että siihen tiettyyn elämäntapaan ehti niin juurtua perinpohjin silloin nuorena. Ei ollut muuta tapaa elää tai ajatella.
Mutta kyllähän niitä hetkiä välillä tulee vieläkin, kun saa olla taas villi ja vapaa. Ei se vaan tunnu enää samalta. Ei tule samaa nautintoa niistä vanhoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Että pitikin olla nuorena niin ujo ja estynyt. Paljon jäi kokematta.
Sama täällä. Ei puhettakaan, että olisi muistoja jostain festareista ja alastonuinneista kuutamolla. Sen kyllä tiedostan, että monet kokemukset olisivat silloin tuntuneet joltain ja että enää en välittäisi. Haikailen vain niitä muistoja, joita ei ole.
No joo. En ole koskaan käynyt festareilla enkä alastonuinnilla eikö kiinnosta vieläkään. Yökerhoissa kävin parikymppiseksi ja sekin jäi sitten kun ei kiinnostanut. Muuten jatkuu samanlainen elämä kuin nuorempana eli treenailen, käyn duunissa, harrastelen omia juttuja. Lisänä on nyt vain tyttöystävän tilalla vaimo ja pari lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole minäkään käynyt koskaan festareilla tai uinut alasti. Eka (tosin monivuotinen) suhde oli 23-vuotiaana, joten kaikki teinirakkaudetkin jäivät kokematta. En ole koskaan kokenut yhden illan suhteita tai juonut itseäni sammuksiin, en polta tupakkaakaan. En silti koe, ettenkö voisi vieläkin mennä festareille, uida (teoriassa, sillä olen edelleenkin estoinen) alasti tai kokea intohimoista rakkautta. Eivät ne asiat ole iästä kiinni.
T. Vastuullinen ja tylsä N40, toimistohiirulainen
Onhan noita keski-ikäisten festareita maa täynnä. Sinne vaan fiilistelemään, jos nuorisofestareilla tuntee itsensä ikälopuksi.
Miksi ei voi käydä kuutamouinnilla vaikka 90-v, jos vaan jalat kantaa? Teillä on ihan samat tekosyyt kuin silloin parikymppisenä ja jätätte elämättä.
Ikääntymisessä on parasta just se ettei muitten mielipiteistä välitä ja ihan sama mitä jotkut teinit ajattelee mitä aikuiset saa ja ei saa tehdä. Te olette vielä liian nuoria ja liian vähän elämän kolhuja takana, kun ette ole ymmärtäneet mitä tarkoittaa iän tuoma elämänviisaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun on jäänyt kaikki kokematta. Nuoruus on nuoruutta ja aikuisuus aikuisuutta - eikä ajassa voi palata tääksepäin.
Vierailija kirjoitti:
En ole minäkään käynyt koskaan festareilla tai uinut alasti. Eka (tosin monivuotinen) suhde oli 23-vuotiaana, joten kaikki teinirakkaudetkin jäivät kokematta. En ole koskaan kokenut yhden illan suhteita tai juonut itseäni sammuksiin, en polta tupakkaakaan. En silti koe, ettenkö voisi vieläkin mennä festareille, uida (teoriassa, sillä olen edelleenkin estoinen) alasti tai kokea intohimoista rakkautta. Eivät ne asiat ole iästä kiinni.
T. Vastuullinen ja tylsä N40, toimistohiirulainen
Minusta pointti oli, etteivät ne enää tunnu samalta, vaikka niitä voikin tehdä. Nuorena kokee kaiken intensiivisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kallio oli mielestäni surkea näky näin kesähelteellä. Baarien edustat täynnään kulahtaneita eli ikääntyviä notkujia! Ovatko he saaneet elämässään mitään järkevää aikaiseksi? Miten jaksavat enää vain olla ja puhua paskaa? Osaavatko he jotain? Puidaanko siellä suhdekuvioita, kerrataan lomamatkan tapahtumia, valmiina ostettua lounasta vai mitä tylsää?
Kyseessä ei ole se, etteikö tiettyjä, yleensä nuoruuteen liitettyjä asioita voisi tehdä vaikka 90-vuotiaana, vaan se, että hohto on mennyt eikä niihin enää suhtaudu nuoruuden innolla ja niin intensiivisesti. Kliseisesti sanottuna, mikään ei enää tunnu samalta, vaan jotenkin laimealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva ihminen saa elämässään mitään merkittävää aikaiseksi muutenkaan. Mitä tuollaisia miettimään. Eläin tai eliö on olemassa muista syistä kuin siksi että saisi jotain merkittävää aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole se, etteikö tiettyjä, yleensä nuoruuteen liitettyjä asioita voisi tehdä vaikka 90-vuotiaana, vaan se, että hohto on mennyt eikä niihin enää suhtaudu nuoruuden innolla ja niin intensiivisesti. Kliseisesti sanottuna, mikään ei enää tunnu samalta, vaan jotenkin laimealta.
Miksi niitä asioita sitten haikailee vaikka ne ei tunnu miltään? Itse keskittäisi energiani sellaiseen mikä tuntuu joltain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa elää omannäköistä elämää haikailematta menneitä.
Pikkulapsivaihe meni tiiviisti perheen ja työn parissa.
Nyt Keski-iässä satunnaisesti piipahtelemme jossain klubikeikoilla ja festareilla.
Muitakin ikäisiämme näkyy olevan.
En nähnyt tietyissä jutuissa hohtoa nuorenakaan. Minua on harmittanut eniten se, että harva ihminen sitoutuu yhtä antaumuksellisesti tekemisiinsä nuorena tai vanhana kuin minä.
Elämykseni ovat vain voimistuneet iän myötä. Nuorena keräsin tietoa ja sitten otin tiedon käyttöön. On hyvä ehtiä elämässään tekemään, eikä vain katsomaan sivusta, kun toiset vanhemmat ja kokeneemmat tekevät hyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
En nähnyt tietyissä jutuissa hohtoa nuorenakaan. Minua on harmittanut eniten se, että harva ihminen sitoutuu yhtä antaumuksellisesti tekemisiinsä nuorena tai vanhana kuin minä.
Elämykseni ovat vain voimistuneet iän myötä. Nuorena keräsin tietoa ja sitten otin tiedon käyttöön. On hyvä ehtiä elämässään tekemään, eikä vain katsomaan sivusta, kun toiset vanhemmat ja kokeneemmat tekevät hyviä asioita.
Kyllä minua harmittaa yhtä lailla sekin, etten ole saanut sitouduttua tekemisiini nuorena tai vanhana kuin se, etten seurustellut ym ym nuorena.
Häh? Tottakai kannattaa tehdä niitä asioita mistä tykkää. Ei tarvitse seurata pörssikursseja ja politiikkaa jos ne ei kertakaikkiaan kiinnosta. Ihan hyvin voi käydä festareilla tai harrastaa laama-agilitya. Ei enää eletä missään 50-luvulla missä aikuisen pitää olla hillitty ja tylsä, korkeintaan neulomista tai sulkapalloa sai harrastaa. Kyllä sitä jokainen "aikuistuu" ihan omalla tavallaan, ei ne samat asiat välttämättä kiinnosta mitkä nuorena kiinnosti, mutta jos kiinnostaa niin go for it!
Mies35v kirjoitti:
Harva ihminen saa elämässään mitään merkittävää aikaiseksi muutenkaan. Mitä tuollaisia miettimään. Eläin tai eliö on olemassa muista syistä kuin siksi että saisi jotain merkittävää aikaan.
Ooh..ihana mies:)
Minulla oli jännä ja raju nuoruus.
Liftailin festareille, joissa pummasin kaljaa
Tapasin ihmisiä, olin iloinen.
Nyt 50v..työ, hima, työ, hima.....
Alue: Aihe vapaa
Miksei kolmekymppinen voisi käydä festareilla ja uida alasti?