Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjetön rakastuminen varattuun ihmiseen
23.07.2018 |
Pidän kaikesta hänessä. Mielestäni hänessä ja hänen ympärillään leijuu sellainen tähtipölyllä silattu aura, jonka lähelle kaipaan aivan jatkuvasti. Olen kuin naiivein fani hänen lähellään. Haluaisin olla sellainen kuin hän on, mutta haluaisin hänet rakastetukseni. Haluaisin päästä tästä irti, mutta toisaalta nautin siitä tunteestakin, jonka hän antaa minulle. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (50)
Kauniisti kuvattu. Tunnen ihan samoin, tosin olen itse se varattu osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi menevä tunne, häviää viimeistään silloin kun uuden viehätys on ohi. Tuollaiset on normaaleja tunteita joita tulee ja menee elämän varrella, ei mitään erityistä minkä vuoksi pitäisi toimia. Unohda varattu ja etsi vapaa ihminen säästyt paljolta draamalta. Älä sekaannu varattujen elämään saat vaan paljon pahaa osaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauniisti kuvattu. Tunnen ihan samoin, tosin olen itse se varattu osapuoli.
No ei ollut kauniisti kuvattu. Ap on joku hörhö stalkkeri, joka kuvittelee olevansa ihastunut ja nyt varmaan piirittää ihastustaan suorastaan sairaalloisesti. Hyi ällö...
En piiritä. Olen kertonut tunteistani hänelle avoimesti, varovaisesti, hellästi, mutta sillä tavoin itsetietoisesti, että hän tietää, että on minulla järkeä ja itsekontrolliakin siinä samalla mukana. Olen ihan järjettömän rakastunut häneen, mutta ei tulisi mieleenikään häiritä ja kysyn aina luvan kaikkeen jne. Hän on mulle niin rakas.
Noita ihastumisia tulee ja menee niin sinkuilla kuin varatuillakin. Itselläkin vähän tuollainen tilanne nyt, paitsi että olemme molemmat varattuja. Olen kuitenkin kokenut muutaman samanlaisen ihastumisen ennenkin ja tiedän että tunne menee ohi kun tämä ihminen ei enää ole lähellä. Olenkin nyt toisaalta haikealla mielellä ja hiukan surullinen, koska tiedän tämän ihmisen lähtevän aivan liian, mutta toisaalta tiedän että olisi pidemmän päälle todella raskasta olla hänen lähellään pidemmän aikaa. Olemme siis samassa työpaikassa ja tuntuu juuri siltä että haluaisin olla hänen lähellään koko ajan ja mietin mitä olemme jutelleet ym. Rasittavaa siis, koska olen kuitenkin pitkässä parisuhteessa ja perheellinen..
Vierailija kirjoitti:
Joku mt ongelma? Takertuminen?
Voidaankin kysyä, onko rakastuminen jonkinlaista "hulluutta" aina? Ihminen on kuitenkin primääristi nimenomaan tunteva ja tunteellinen olento ja rakastuminen on normaali osa ihmisen elämää (osin lisääntymisenkin kannalta), joten en sitä "hulluudeksi" kuitenkaan määrittelisi.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnes realismi tulee kuvaan ja arki.
Sanoisin, että älä lähde toisten suhdetta rikkomaan.
En halua tietenkään rikkoa hänen suhdettaan, mutta olisi parasta, jos voisi löytyä jokin muu ratkaisu. Joskushan puolisot voivat sallia toisilleen sivusuhteetkin, kunhan asiasta sovitaan jne. En tiedä. Mutta sen tiedän, että olen rakastunut häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mt ongelma? Takertuminen?
Voidaankin kysyä, onko rakastuminen jonkinlaista "hulluutta" aina? Ihminen on kuitenkin primääristi nimenomaan tunteva ja tunteellinen olento ja rakastuminen on normaali osa ihmisen elämää (osin lisääntymisenkin kannalta), joten en sitä "hulluudeksi" kuitenkaan määrittelisi.
T. Ap
Ei rakastuminen ole normaali osa elämää, se on poikkeustila. Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita. Rakastuminen on hormonien ylikiihtymystila, jota ihminen ruokkii fantasioilla. Pelottavinta on, että siinä tilassa ei aina muista kunnioittaa toisten ihmisten rajoja - edes sen, jota sanoo rakastavansa. Tunteellista siinä on ainoastaan itsekäs osa. Rakastuminen heikentää empatiakykyä ja mahdollistaa sen, että rakastumisen kohteen perheellekin on valmis tuottamaan suurta tuskaa.
Alkuperäiseen kysymykseen; juttelisin hänen puolisonsa kanssa. Yrittäisin löytää yhteydentunteen tähän hänen kumppaniinsa. Pahinta mitä voi tehdä, on alkaa kuvitella että he ovat yhdessä vain pakosta ja itse olisi parempi kumppani kuin tämä. Se on lapsellista omahyväisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnes realismi tulee kuvaan ja arki.
Sanoisin, että älä lähde toisten suhdetta rikkomaan.
En halua tietenkään rikkoa hänen suhdettaan, mutta olisi parasta, jos voisi löytyä jokin muu ratkaisu. Joskushan puolisot voivat sallia toisilleen sivusuhteetkin, kunhan asiasta sovitaan jne. En tiedä. Mutta sen tiedän, että olen rakastunut häneen.
Miksi kuvittelet saavasi hänet, edes sivusuhteeseen? Lapsellista oman egon pönkitystä.
Aika parantaa. Seuraile rakastettuasi vähän matkan päästä, mutta älä tee mitään, mikä sotkisi oman tai hänen suhteensa. Äläkä stalkkaa, vaan katsele syrjästä - sitä tarkoitan. Pikku hiljaa huomaat, että ei se niin ihana olekaan. Aikaa se vie, mutta toimii.
Nimim. jo vuoden - ei varattuun, mutta muuten täysin mahdottomaan "kohteeseen" umpirakastunut (alkaa vähitellen helpottaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti siitä tunteesta, mutta anna sen kohteen olla.
Vierailija kirjoitti:
Aika parantaa. Seuraile rakastettuasi vähän matkan päästä, mutta älä tee mitään, mikä sotkisi oman tai hänen suhteensa. Äläkä stalkkaa, vaan katsele syrjästä - sitä tarkoitan. Pikku hiljaa huomaat, että ei se niin ihana olekaan. Aikaa se vie, mutta toimii.
Nimim. jo vuoden - ei varattuun, mutta muuten täysin mahdottomaan "kohteeseen" umpirakastunut (alkaa vähitellen helpottaa)
Offtopic, miksi kohde on mahdoton? Ei ole kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän kaikesta hänessä. Mielestäni hänessä ja hänen ympärillään leijuu sellainen tähtipölyllä silattu aura, jonka lähelle kaipaan aivan jatkuvasti. Olen kuin naiivein fani hänen lähellään. Haluaisin olla sellainen kuin hän on, mutta haluaisin hänet rakastetukseni. Haluaisin päästä tästä irti, mutta toisaalta nautin siitä tunteestakin, jonka hän antaa minulle. Mikä tähän auttaisi?
Auttaisikohan, jos rikkoisit perheen / perheitä, joku tekisi itsemurhan tai rakastettusi tuleva exä lähtisi litomaan erotilanteessa ja jättäisi heidän kolme 1-5 vuotiasta tenavaansa sinun ja rakastettusi yhteisen onnen kukkurapääksi.
Eli ajattele tarkoin vaihtoehtoisia seuraamuksia edesottamuksillesi. Se mitä teet on oma valintasi, mutta mitä muut tekevät sinun valintojesi seurauksena, on sinun päätäntävaltasi ulottumattomissa.
Maailmassa on miljoona sinulle sopivaa ja vapaata, mutta sydämesi sykkii varatuille. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mt ongelma? Takertuminen?
Voidaankin kysyä, onko rakastuminen jonkinlaista "hulluutta" aina? Ihminen on kuitenkin primääristi nimenomaan tunteva ja tunteellinen olento ja rakastuminen on normaali osa ihmisen elämää (osin lisääntymisenkin kannalta), joten en sitä "hulluudeksi" kuitenkaan määrittelisi.
T. Ap
Jaha. Joko rakkautesi kohde on lisääntynty toisaalla? Tottakai kannattaa lisääntyä semmoisen kanssa. On sitten lapsella sisaruksia ja kavereita, joille saat olla äitylinä joka toinen viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän auttaa tasan yksi asia: yrität vältellä tätä ihmistä mahdollisimman paljon.
Eipä noille voi mitään. Itsekin kerran rakastunut/ihastunut saavuttamattomaan naiseen. Onneksi vain kerran käynyt, oli kyllä aika helvettiä ne par vuotta. Aiheutti oikeasti isoja ongelmia, muun muassa masennusta ja unettomuutta.
Ymmärtääkseni näitä ihastuksia sattuu ihmisille joilla on huono itsetunto, tosin itsellä oli asiat hyvin. Kyllä se sattui pahasti kun toinen ei ole kiinnostunut tippaakaan.
Oli kyllä aika täydellinen nainen kaikinpuolin ja hyvin tunsin, eli ei nämä aina haavekuvia ole!
Vierailija kirjoitti:
Eipä noille voi mitään. Itsekin kerran rakastunut/ihastunut saavuttamattomaan naiseen. Onneksi vain kerran käynyt, oli kyllä aika helvettiä ne par vuotta. Aiheutti oikeasti isoja ongelmia, muun muassa masennusta ja unettomuutta.
Ymmärtääkseni näitä ihastuksia sattuu ihmisille joilla on huono itsetunto, tosin itsellä oli asiat hyvin. Kyllä se sattui pahasti kun toinen ei ole kiinnostunut tippaakaan.
Oli kyllä aika täydellinen nainen kaikinpuolin ja hyvin tunsin, eli ei nämä aina haavekuvia ole!
Samat sanat ja tunnistan tuosta itsenikin. Itsetuntoni on todella huono, vaikka *periaatteessa* ei mitään akuutteja muita ongelmia olekaan ainakaan enää. Ja todellakin se ihastukseni on täyden kympin nainen, vaikka kuka tahansa muuta väittäisikin. Eihän nyt parempaa vaimoa ja rakastettua voisi edes mistään löytää! :)
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä noille voi mitään. Itsekin kerran rakastunut/ihastunut saavuttamattomaan naiseen. Onneksi vain kerran käynyt, oli kyllä aika helvettiä ne par vuotta. Aiheutti oikeasti isoja ongelmia, muun muassa masennusta ja unettomuutta.
Ymmärtääkseni näitä ihastuksia sattuu ihmisille joilla on huono itsetunto, tosin itsellä oli asiat hyvin. Kyllä se sattui pahasti kun toinen ei ole kiinnostunut tippaakaan.
Oli kyllä aika täydellinen nainen kaikinpuolin ja hyvin tunsin, eli ei nämä aina haavekuvia ole!
Samat sanat ja tunnistan tuosta itsenikin. Itsetuntoni on todella huono, vaikka *periaatteessa* ei mitään akuutteja muita ongelmia olekaan ainakaan enää. Ja todellakin se ihastukseni on täyden kympin nainen, vaikka kuka tahansa muuta väittäisikin. Eihän nyt parempaa vaimoa ja rakastettua voisi edes mistään löytää! :) <3 Se nainen on aivan ihana jumalolento suorastaan. <3
T. Ap
Eikö ole hassua miten miehen kokemana tällainen on säälittävää ja outoa, mutta naisia vastaavassa asiassa tsempataan!
Alue: Aihe vapaa
Kunnes realismi tulee kuvaan ja arki.
Sanoisin, että älä lähde toisten suhdetta rikkomaan.