Miksi ette hanki lapsia vasta silloin, kun on vara lastenhoitajaan?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan sillon lasta / lapsia halutessani edes osannut ajatella mitä se tarkoittaa että haluaa omaa aikaa. Kuvittelin oikeasti että lapsen / lapsien kanssa voi lähteä shoppailemaan / johonkin urheilemaan / matkustaa suht helposti. Totuushan aukeni vasta lastensaannin jälkeen.

Kuvittelin myös että ympärillä olevat lähisukulaiset, eli omat vanhempani sekä miehen vanhemmat olisivat automaattisesti hurmaantuneita ja onnessaan lapsenlapsista ja haluaisivat itsenäisesti omasta aloitteestaan olla välillä lasten kanssa että sitä aikaa parisuhteelle olisi ihan automaattisesti välillä. En osannut kuvitelllaan, että nykymaailmassa vallitsee tämä valtaisa itsekkyyden trendi ettei edes omat lapsenlapset kiinnosta kun jouluna ja juhannuksena muodollisesti ja lyhyitä aikoja. Kylpylät ja omat jumpat ajaa kaiken edelle isovanhemmilla. Miten tällaiseen voisi edes varautua? Kun niistä pienokaisista aina puhuttiin suu vaahdossa ennen kun niitä tuli, miten ihania ne vauvat on ja miten se pikkulapsiarki on sitä elämän parasta aikaa ja blaa blaa. No ei tainnut sitten olla kuitenkaan kun ei siihen haluta osallistua.

Maksetut lapsenhoitajat kävi mielessä ennen lapsia, mutta tosiasiassa ei niitäkään ole helppo löytää sopivia. Tosin kenellä tahansa varmasti olisi varaa palkata vaikka mll :n kautta kolmeksi tunniksi lastenhoitaja sillä 8.24€ tuntipalkalla, jos ei heti niin vaikka kuukauden tai vuoden säästämisen jälkeen. Tämä tosin vaatii sen että uskaltaa jättää lapset kenen tahansa hoitoon sitten siksi aikaa ja katsoo jälkeenpäin miten se sujui ja mitä tapahtui.

Kun ei nämä asiat etukäteen todellakaan ole vaan suunnittelun tuloksia! Elämä opettaa 👍 Niinkun kaikessa.

Ensin lisäännyt omasta itsekkyydestäsi johtuen ja sen jälkeen sinulla on otsaa valittaa muiden itsekkyydestä, kun oletat heidän toimivan ilmaisena hoitoapuna sinun ulkoistaessasi oman vastuusi omasta lapsestasi muille.

Ei näin.

Kommentin jättäjä kommentoi. En odottanut ilmaista hoitoapua, odotin aitoa kiinnostusta ja välittämistä isovanhempien taholta. Minusta itseasiassa parempi onkin, ettei lasten kanssa sitten olla jos se tuntuu raskaalta ja ylivoimaiselta taakalta. Mulla on kaksi helppoa ja hyvinkäyttäytyvää tyttöä, joiden kanssa on itsenikin helppo olla mutta jokapaikkaan ei tietenkään vaan voi mennä lasten kanssa. Mutta se siitä, elämää ei voi ennustaa.

Onnittelut heille, joilla on ympärillä turvaverkko ja perheen yhteisöllisyys joka sisältää aitoa välittämistä. Sitä luulin itsekin saavani mutta toisin kävi. Siksipä varmaan alan säästämään lapsenvahtikustannuksiin jatkossa itsekin.

Juu, kun tekee lapset vasta nelikymppisenä, rupeaa Suomen valtio maksamaan vanhuuskorvausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh mitä kommentteja.En nyt tarkoittanut provosoida. Ihan uteliaisuuttani kysyn. Ja kysymykseni on tosiaan suunnattu heille, jotka sitä omaa aikaansa lapsiarjen keskellä kaipaavat. Ei heille, jotka siitä eivät koskaan ole edes unelmoineet. Ap

Mä luulen, että järkevämpiä vastauksia saisit, jos avauskin olisi järkevämpi. Mitä jos ei ole koskaan varaa lastenhoitajaan? Jätetään sitten lapset tekemättä? Ja millä tavalla laskelmat tuloista tehdään? Mitkä kaikki asiat pitää ottaa huomioon? Eikö sinun pitäisi esittää kysymyksesi niille, jotka lastentekoa vasta harkitsevat, eikä niille, jotka sanojesi mukaan kaipaavat omaa aikaansa lapsiarjen keskellä? En nimittäin ymmärrä, miten kysymyksesi hyödyttää heitä.

No mitähän helvettiä? He, jotka kaipaavat omaa elämää lapsien keskellä eivät selvästikään ole ajatelleet asiaa loppuun asti silloin, kun se vielä oli mahdollista. Ja kyllä, lapset jätettäköön tekemättä, jos ei vara HALUTTUUN lastenhoitajaan. Vai kuka haluaa ehdoin tahdoin suorittaa arkea hammasta purren yli 10 vuotta kun lapset pieniä?? En minä ainakaan.Ap

Niin et sitten odotetaan että on tarpeeksi vanha ja rupeaa saamaan mitä.. Jotain vanhuusrahaa vai mitä sä ajattelit? Mistä sitä rahaa rupeaa tulemaan?

Kouluttaudu korkeasti. Opiskele kieliä. Muuta maahan, jossa alasi töitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sitten varaa?

Kuulepa teini, luulitko että ne tulot kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää? Itse olen kaksikymppisestä ollut samassa työssä, vuositulot n 30 000. Ei ne siitä kasva.

Mies ollut samoin, vuositulot 70 000 ja kasvaneet hieman, muttei muutamaa kymppiä enempää kuussa.

Siis jos ei 100 000 yhteisillä tuloilla ole varaa, niin koska sitten ? Tienaan samanverran kuin sinä, ja saan säästöön ihan hyvin.

Ja sulla on talo jota remontoida, kolme autoa, viisi lasta? Enkä mä sillä, kysyin vaan että luulitko ettö ne tulot nousee jatkuvasti kun kasvat isommaksi? En valittanut ettei olisi varaa, vaan mietin mistä sait tuon ajatuksen?

Enkä

Taidat olla ylimitoittanut oman taloutesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan sillon lasta / lapsia halutessani edes osannut ajatella mitä se tarkoittaa että haluaa omaa aikaa. Kuvittelin oikeasti että lapsen / lapsien kanssa voi lähteä shoppailemaan / johonkin urheilemaan / matkustaa suht helposti. Totuushan aukeni vasta lastensaannin jälkeen.

Kuvittelin myös että ympärillä olevat lähisukulaiset, eli omat vanhempani sekä miehen vanhemmat olisivat automaattisesti hurmaantuneita ja onnessaan lapsenlapsista ja haluaisivat itsenäisesti omasta aloitteestaan olla välillä lasten kanssa että sitä aikaa parisuhteelle olisi ihan automaattisesti välillä. En osannut kuvitelllaan, että nykymaailmassa vallitsee tämä valtaisa itsekkyyden trendi ettei edes omat lapsenlapset kiinnosta kun jouluna ja juhannuksena muodollisesti ja lyhyitä aikoja. Kylpylät ja omat jumpat ajaa kaiken edelle isovanhemmilla. Miten tällaiseen voisi edes varautua? Kun niistä pienokaisista aina puhuttiin suu vaahdossa ennen kun niitä tuli, miten ihania ne vauvat on ja miten se pikkulapsiarki on sitä elämän parasta aikaa ja blaa blaa. No ei tainnut sitten olla kuitenkaan kun ei siihen haluta osallistua.

Maksetut lapsenhoitajat kävi mielessä ennen lapsia, mutta tosiasiassa ei niitäkään ole helppo löytää sopivia. Tosin kenellä tahansa varmasti olisi varaa palkata vaikka mll :n kautta kolmeksi tunniksi lastenhoitaja sillä 8.24€ tuntipalkalla, jos ei heti niin vaikka kuukauden tai vuoden säästämisen jälkeen. Tämä tosin vaatii sen että uskaltaa jättää lapset kenen tahansa hoitoon sitten siksi aikaa ja katsoo jälkeenpäin miten se sujui ja mitä tapahtui.

Kun ei nämä asiat etukäteen todellakaan ole vaan suunnittelun tuloksia! Elämä opettaa 👍 Niinkun kaikessa.

Ensin lisäännyt omasta itsekkyydestäsi johtuen ja sen jälkeen sinulla on otsaa valittaa muiden itsekkyydestä, kun oletat heidän toimivan ilmaisena hoitoapuna sinun ulkoistaessasi oman vastuusi omasta lapsestasi muille.

Ei näin.

Kommentin jättäjä kommentoi. En odottanut ilmaista hoitoapua, odotin aitoa kiinnostusta ja välittämistä isovanhempien taholta. Minusta itseasiassa parempi onkin, ettei lasten kanssa sitten olla jos se tuntuu raskaalta ja ylivoimaiselta taakalta. Mulla on kaksi helppoa ja hyvinkäyttäytyvää tyttöä, joiden kanssa on itsenikin helppo olla mutta jokapaikkaan ei tietenkään vaan voi mennä lasten kanssa. Mutta se siitä, elämää ei voi ennustaa.

Onnittelut heille, joilla on ympärillä turvaverkko ja perheen yhteisöllisyys joka sisältää aitoa välittämistä. Sitä luulin itsekin saavani mutta toisin kävi. Siksipä varmaan alan säästämään lapsenvahtikustannuksiin jatkossa itsekin.

Ja pakko vielä lisätä tähän se, että itse ainakin olen jo sopinut omien lasteni kanssa että niin kauan kun henki pihisee niin äiti on läsnä teidän elämässä ja teidän lasten kanssa. Niin paljon kun vain jaksan. Ei tulisi mieleenkään hylätä omia lapsiani tai lapsenlapsiani sitten aikanaan, autan kyllä niin paljon kun vain pystyn ja huolitaan mukaan! Haluan olla mummo joka on läsnä. Tosin siihen menee vielä aikaa, mutta omat lapseni eivät tule kokemaan samaa.

Esim. Anoppini on aikanaan saanut valtavasti apua naapurissa asuneelta omalta äidiltään, sekä heillä on käynyt kodinhoitaja. Nyt kun minä olen vuoden aikana pyytänyt apua kerran, ei se onnistunut koska oli päästävä juuri silloin lenkille. Kyseessä oli tilanne, jossa mieheni tuli työreissulta kotiin 39asteen kuumeessa keuhkoja potien ja itse olin kotona kuumeisen esikoisen sekä pienemmän lapsen kanssa, enkä ollut päässyt ruokakauppaan ilman autoa kuumetta potevan lapsen kanssa kävellen. Kysyin anopilta voisiko hän tulla meille kahdeksi tunniksi, että saisin vietyä miehen lääkäriin ja käytyä ruokaostoksilla, koska tilanne oli tosi hankala. Ei käynyt koska piti lenkkeillä.

Naapurit onneksi tuolloin auttoivat, mutta välittämisen taso tässä porukassa on tuota tasoa ja se on vetänyt välillä todella hiljaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh mitä kommentteja.En nyt tarkoittanut provosoida. Ihan uteliaisuuttani kysyn. Ja kysymykseni on tosiaan suunnattu heille, jotka sitä omaa aikaansa lapsiarjen keskellä kaipaavat. Ei heille, jotka siitä eivät koskaan ole edes unelmoineet. Ap

Mä luulen, että järkevämpiä vastauksia saisit, jos avauskin olisi järkevämpi. Mitä jos ei ole koskaan varaa lastenhoitajaan? Jätetään sitten lapset tekemättä? Ja millä tavalla laskelmat tuloista tehdään? Mitkä kaikki asiat pitää ottaa huomioon? Eikö sinun pitäisi esittää kysymyksesi niille, jotka lastentekoa vasta harkitsevat, eikä niille, jotka sanojesi mukaan kaipaavat omaa aikaansa lapsiarjen keskellä? En nimittäin ymmärrä, miten kysymyksesi hyödyttää heitä.

No mitähän helvettiä? He, jotka kaipaavat omaa elämää lapsien keskellä eivät selvästikään ole ajatelleet asiaa loppuun asti silloin, kun se vielä oli mahdollista. Ja kyllä, lapset jätettäköön tekemättä, jos ei vara HALUTTUUN lastenhoitajaan. Vai kuka haluaa ehdoin tahdoin suorittaa arkea hammasta purren yli 10 vuotta kun lapset pieniä?? En minä ainakaan.Ap

Niin et sitten odotetaan että on tarpeeksi vanha ja rupeaa saamaan mitä.. Jotain vanhuusrahaa vai mitä sä ajattelit? Mistä sitä rahaa rupeaa tulemaan?

Kouluttaudu korkeasti. Opiskele kieliä. Muuta maahan, jossa alasi töitä riittää.

Siis millä alalla tämä tulojen nousu tapahtuu ja missä maassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sitten varaa?

Kuulepa teini, luulitko että ne tulot kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää? Itse olen kaksikymppisestä ollut samassa työssä, vuositulot n 30 000. Ei ne siitä kasva.

Mies ollut samoin, vuositulot 70 000 ja kasvaneet hieman, muttei muutamaa kymppiä enempää kuussa.

Siis jos ei 100 000 yhteisillä tuloilla ole varaa, niin koska sitten ? Tienaan samanverran kuin sinä, ja saan säästöön ihan hyvin.

Ja sulla on talo jota remontoida, kolme autoa, viisi lasta? Enkä mä sillä, kysyin vaan että luulitko ettö ne tulot nousee jatkuvasti kun kasvat isommaksi? En valittanut ettei olisi varaa, vaan mietin mistä sait tuon ajatuksen?

Enkä

Taidat olla ylimitoittanut oman taloutesi.

Miten niin? Onko se niin vaikeaa vastata että mikä tuo aika on "sitten kun on varaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan sillon lasta / lapsia halutessani edes osannut ajatella mitä se tarkoittaa että haluaa omaa aikaa. Kuvittelin oikeasti että lapsen / lapsien kanssa voi lähteä shoppailemaan / johonkin urheilemaan / matkustaa suht helposti. Totuushan aukeni vasta lastensaannin jälkeen.

Kuvittelin myös että ympärillä olevat lähisukulaiset, eli omat vanhempani sekä miehen vanhemmat olisivat automaattisesti hurmaantuneita ja onnessaan lapsenlapsista ja haluaisivat itsenäisesti omasta aloitteestaan olla välillä lasten kanssa että sitä aikaa parisuhteelle olisi ihan automaattisesti välillä. En osannut kuvitelllaan, että nykymaailmassa vallitsee tämä valtaisa itsekkyyden trendi ettei edes omat lapsenlapset kiinnosta kun jouluna ja juhannuksena muodollisesti ja lyhyitä aikoja. Kylpylät ja omat jumpat ajaa kaiken edelle isovanhemmilla. Miten tällaiseen voisi edes varautua? Kun niistä pienokaisista aina puhuttiin suu vaahdossa ennen kun niitä tuli, miten ihania ne vauvat on ja miten se pikkulapsiarki on sitä elämän parasta aikaa ja blaa blaa. No ei tainnut sitten olla kuitenkaan kun ei siihen haluta osallistua.

Maksetut lapsenhoitajat kävi mielessä ennen lapsia, mutta tosiasiassa ei niitäkään ole helppo löytää sopivia. Tosin kenellä tahansa varmasti olisi varaa palkata vaikka mll :n kautta kolmeksi tunniksi lastenhoitaja sillä 8.24€ tuntipalkalla, jos ei heti niin vaikka kuukauden tai vuoden säästämisen jälkeen. Tämä tosin vaatii sen että uskaltaa jättää lapset kenen tahansa hoitoon sitten siksi aikaa ja katsoo jälkeenpäin miten se sujui ja mitä tapahtui.

Kun ei nämä asiat etukäteen todellakaan ole vaan suunnittelun tuloksia! Elämä opettaa 👍 Niinkun kaikessa.

Ensin lisäännyt omasta itsekkyydestäsi johtuen ja sen jälkeen sinulla on otsaa valittaa muiden itsekkyydestä, kun oletat heidän toimivan ilmaisena hoitoapuna sinun ulkoistaessasi oman vastuusi omasta lapsestasi muille.

Ei näin.

Kommentin jättäjä kommentoi. En odottanut ilmaista hoitoapua, odotin aitoa kiinnostusta ja välittämistä isovanhempien taholta. Minusta itseasiassa parempi onkin, ettei lasten kanssa sitten olla jos se tuntuu raskaalta ja ylivoimaiselta taakalta. Mulla on kaksi helppoa ja hyvinkäyttäytyvää tyttöä, joiden kanssa on itsenikin helppo olla mutta jokapaikkaan ei tietenkään vaan voi mennä lasten kanssa. Mutta se siitä, elämää ei voi ennustaa.

Onnittelut heille, joilla on ympärillä turvaverkko ja perheen yhteisöllisyys joka sisältää aitoa välittämistä. Sitä luulin itsekin saavani mutta toisin kävi. Siksipä varmaan alan säästämään lapsenvahtikustannuksiin jatkossa itsekin.

Ja pakko vielä lisätä tähän se, että itse ainakin olen jo sopinut omien lasteni kanssa että niin kauan kun henki pihisee niin äiti on läsnä teidän elämässä ja teidän lasten kanssa. Niin paljon kun vain jaksan. Ei tulisi mieleenkään hylätä omia lapsiani tai lapsenlapsiani sitten aikanaan, autan kyllä niin paljon kun vain pystyn ja huolitaan mukaan! Haluan olla mummo joka on läsnä. Tosin siihen menee vielä aikaa, mutta omat lapseni eivät tule kokemaan samaa.

Esim. Anoppini on aikanaan saanut valtavasti apua naapurissa asuneelta omalta äidiltään, sekä heillä on käynyt kodinhoitaja. Nyt kun minä olen vuoden aikana pyytänyt apua kerran, ei se onnistunut koska oli päästävä juuri silloin lenkille. Kyseessä oli tilanne, jossa mieheni tuli työreissulta kotiin 39asteen kuumeessa keuhkoja potien ja itse olin kotona kuumeisen esikoisen sekä pienemmän lapsen kanssa, enkä ollut päässyt ruokakauppaan ilman autoa kuumetta potevan lapsen kanssa kävellen. Kysyin anopilta voisiko hän tulla meille kahdeksi tunniksi, että saisin vietyä miehen lääkäriin ja käytyä ruokaostoksilla, koska tilanne oli tosi hankala. Ei käynyt koska piti lenkkeillä.

Naapurit onneksi tuolloin auttoivat, mutta välittämisen taso tässä porukassa on tuota tasoa ja se on vetänyt välillä todella hiljaiseksi.

No sun olis pitänyt tehdä lapset vasta kun sulla on varaa lasten hoitajaan. T. 5 B.n tytöt

Ap:lla on pointti. Toisaalta elämä vaikuttaa aivan toiselta, kun sitä suunnittelee lapsettoman näkökulmasta. Mutta silti on vaikea ymmärtää näitä valittajia, joilla ei ole sitä yhtä lasta vaan aina useampi. Kuinka monta vuotta meni tajuta, että isovanhempia ei kiinnosta ja rahaa ei ole, ei ainakaan, jos lapsia tekee useamman?

Kyllä minäkin yllätyin, että anoppi, joka innolla hoiti miehen siskon lasta, ei ollutkaan kiinnostunut meidän lapsestamme. Tuntui vähän ikävältä, että vanhempieni kiinnostus lopahti heti, kun vauva rupesi taaperoimaan eikä ollutkaan niin vaivaton päiväunien nukkuja ja sylissä viihtyvä. Yllätyin, miten rankalta se vauva-arki tuntuikaan kun mielessäni olin kuvitellut tanssia ruusunlehdillä ja pelkkää pilvenhattaraa ja aurinkoa.

Mutta alun alkaenkin lapsi oli tehty omasta halustani, ja me miehen kanssa hoidimme hänet. Minä sain omaa aikaa, kun lapsi oli 2v ja lähdin parhaan ystäväni kanssa viikonloppumatkalle. Mies sai omaa aikaa, kun otin lapsen ja menin naapurin ja hänen lastensa kanssa viikon mökkilomalle. Iltaisin oli aikaa aina, kun lapsi nukahti (noin klo 21) ja paljon matkustettiin lapsen kanssakin. Meillä ei ole tarvittu deittailuaikaa tai parisuhdelomaa, ei siksi, etteikö se olisi voinut olla kivaa vaan ihan siksi, että se ei nyt vain ole ollut mahdollista. Sen verran hyvä yksikkö oltiin, että neljän vuoden päästä päätettiin hankkia se toinenkin elämänrajoittaja. Ihan tietoisina siitä, että on rankkaa eikä muut meitä pelasta pulasta.

On surullista, jos isovanhempia ja muita läheisiä ei kiinnosta olla lapsen elämässä. Mutta ei niiden läheisten tehtävä ole alun alkaenkaan tarjota vanhemmille parisuhdelomaa, ja se lähtökohta ja ajattelumalli on aivan nurinkurinen. Meidän lapsemme eivät ole anopille yhtä rakkaita kuin muut lastenlapset, mutta näkee noita 1-2 kertaa kuukaudessa, kun tupsahdamme kylään. Sama juttu minun vanhempieni kanssa. Emme vaadi hoitamisia, ja nyt molemmat ovat noin kerran vuodessa ottaneet lapset päiväksi hoitoon omasta pyynnöstään. Pienten lasten kanssa on rankkaa niillä isovanhemmillakin, mutta jos sinnikkäästi pidätte välejä yllä, niin koululaisten kanssa voi olla jo toinen juttu. Näin ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on pointti. Toisaalta elämä vaikuttaa aivan toiselta, kun sitä suunnittelee lapsettoman näkökulmasta. Mutta silti on vaikea ymmärtää näitä valittajia, joilla ei ole sitä yhtä lasta vaan aina useampi. Kuinka monta vuotta meni tajuta, että isovanhempia ei kiinnosta ja rahaa ei ole, ei ainakaan, jos lapsia tekee useamman?

Kyllä minäkin yllätyin, että anoppi, joka innolla hoiti miehen siskon lasta, ei ollutkaan kiinnostunut meidän lapsestamme. Tuntui vähän ikävältä, että vanhempieni kiinnostus lopahti heti, kun vauva rupesi taaperoimaan eikä ollutkaan niin vaivaton päiväunien nukkuja ja sylissä viihtyvä. Yllätyin, miten rankalta se vauva-arki tuntuikaan kun mielessäni olin kuvitellut tanssia ruusunlehdillä ja pelkkää pilvenhattaraa ja aurinkoa.

Mutta alun alkaenkin lapsi oli tehty omasta halustani, ja me miehen kanssa hoidimme hänet. Minä sain omaa aikaa, kun lapsi oli 2v ja lähdin parhaan ystäväni kanssa viikonloppumatkalle. Mies sai omaa aikaa, kun otin lapsen ja menin naapurin ja hänen lastensa kanssa viikon mökkilomalle. Iltaisin oli aikaa aina, kun lapsi nukahti (noin klo 21) ja paljon matkustettiin lapsen kanssakin. Meillä ei ole tarvittu deittailuaikaa tai parisuhdelomaa, ei siksi, etteikö se olisi voinut olla kivaa vaan ihan siksi, että se ei nyt vain ole ollut mahdollista. Sen verran hyvä yksikkö oltiin, että neljän vuoden päästä päätettiin hankkia se toinenkin elämänrajoittaja. Ihan tietoisina siitä, että on rankkaa eikä muut meitä pelasta pulasta.

On surullista, jos isovanhempia ja muita läheisiä ei kiinnosta olla lapsen elämässä. Mutta ei niiden läheisten tehtävä ole alun alkaenkaan tarjota vanhemmille parisuhdelomaa, ja se lähtökohta ja ajattelumalli on aivan nurinkurinen. Meidän lapsemme eivät ole anopille yhtä rakkaita kuin muut lastenlapset, mutta näkee noita 1-2 kertaa kuukaudessa, kun tupsahdamme kylään. Sama juttu minun vanhempieni kanssa. Emme vaadi hoitamisia, ja nyt molemmat ovat noin kerran vuodessa ottaneet lapset päiväksi hoitoon omasta pyynnöstään. Pienten lasten kanssa on rankkaa niillä isovanhemmillakin, mutta jos sinnikkäästi pidätte välejä yllä, niin koululaisten kanssa voi olla jo toinen juttu. Näin ainakin meillä.

Miten ne isovanhemmat nyt vaikuttaa siihen että lapset hankitaan vasta kun on varaa lastenhoitajaan?

häiriintyneen naikkisen kanssa ei hankita lapsia saatiika edes katsota sinne pöin.

Ollaan vaimon kanssa viiskymppisiä, eikä meillä olisi vieläkään varaa lastenhoitajaan.

Toisaalta ei meillä ole lapsiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sitten varaa?

Kuulepa teini, luulitko että ne tulot kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää? Itse olen kaksikymppisestä ollut samassa työssä, vuositulot n 30 000. Ei ne siitä kasva.

Mies ollut samoin, vuositulot 70 000 ja kasvaneet hieman, muttei muutamaa kymppiä enempää kuussa.

Siis jos ei 100 000 yhteisillä tuloilla ole varaa, niin koska sitten ? Tienaan samanverran kuin sinä, ja saan säästöön ihan hyvin.

Ja sulla on talo jota remontoida, kolme autoa, viisi lasta? Enkä mä sillä, kysyin vaan että luulitko ettö ne tulot nousee jatkuvasti kun kasvat isommaksi? En valittanut ettei olisi varaa, vaan mietin mistä sait tuon ajatuksen?

Enkä

Taidat olla ylimitoittanut oman taloutesi.

Miten niin? Onko se niin vaikeaa vastata että mikä tuo aika on "sitten kun on varaa"?

Aika on silloin kun pakollisten menojen (ruoka,vesi,sähköt,asuminen) jää ylimääräistä rahaa käyttää lastenhoitajaan. Jos näin ei käy,kannattaa joko jättää lapset tekemättä tai olla valittamatta oman ajan puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sitten varaa?

Kuulepa teini, luulitko että ne tulot kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää? Itse olen kaksikymppisestä ollut samassa työssä, vuositulot n 30 000. Ei ne siitä kasva.

Mies ollut samoin, vuositulot 70 000 ja kasvaneet hieman, muttei muutamaa kymppiä enempää kuussa.

Siis jos ei 100 000 yhteisillä tuloilla ole varaa, niin koska sitten ? Tienaan samanverran kuin sinä, ja saan säästöön ihan hyvin.

Ja sulla on talo jota remontoida, kolme autoa, viisi lasta? Enkä mä sillä, kysyin vaan että luulitko ettö ne tulot nousee jatkuvasti kun kasvat isommaksi? En valittanut ettei olisi varaa, vaan mietin mistä sait tuon ajatuksen?

Enkä

Taidat olla ylimitoittanut oman taloutesi.

Miten niin? Onko se niin vaikeaa vastata että mikä tuo aika on "sitten kun on varaa"?

Aika on silloin kun pakollisten menojen (ruoka,vesi,sähköt,asuminen) jää ylimääräistä rahaa käyttää lastenhoitajaan. Jos näin ei käy,kannattaa joko jättää lapset tekemättä tai olla valittamatta oman ajan puutteesta.

Ja tämä tapahtuu milloin? Entä jos seuraavassa kuussa hajoaa astianpesukone tai kiuas porsii, annetaanko lapset pois? Onko sulla joku ikä antaa? Kun itse sanoit että sitten kun.. Sori nyt vaan mutta melko lapsellista.

Eiköhän porukka nyt osaa ihan itse sanoa koska ne lapset hankitaan, joo, ei kannata työttömänä pukata lapsia, ihan samaa mieltä mutta oikeassa elämässä ei ne hommat mene kuin tällä palstalla, jossa kenelläkään ei ole aikaa eikä varaa edes paskalla käydä kun on niin hankalaa lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh mitä kommentteja.En nyt tarkoittanut provosoida. Ihan uteliaisuuttani kysyn. Ja kysymykseni on tosiaan suunnattu heille, jotka sitä omaa aikaansa lapsiarjen keskellä kaipaavat. Ei heille, jotka siitä eivät koskaan ole edes unelmoineet. Ap

Mä luulen, että järkevämpiä vastauksia saisit, jos avauskin olisi järkevämpi. Mitä jos ei ole koskaan varaa lastenhoitajaan? Jätetään sitten lapset tekemättä? Ja millä tavalla laskelmat tuloista tehdään? Mitkä kaikki asiat pitää ottaa huomioon? Eikö sinun pitäisi esittää kysymyksesi niille, jotka lastentekoa vasta harkitsevat, eikä niille, jotka sanojesi mukaan kaipaavat omaa aikaansa lapsiarjen keskellä? En nimittäin ymmärrä, miten kysymyksesi hyödyttää heitä.

No mitähän helvettiä? He, jotka kaipaavat omaa elämää lapsien keskellä eivät selvästikään ole ajatelleet asiaa loppuun asti silloin, kun se vielä oli mahdollista. Ja kyllä, lapset jätettäköön tekemättä, jos ei vara HALUTTUUN lastenhoitajaan. Vai kuka haluaa ehdoin tahdoin suorittaa arkea hammasta purren yli 10 vuotta kun lapset pieniä?? En minä ainakaan.Ap

Sinä esität asian ikään kuin koko elämän voisi etukäteen suunnitella jonkun excell-taulukon avulla. Voin kertoa, että ei se ihan niin mene. 

Kyllä olisi varaa, mutta en minä halua mitään vierasta ja tiedä minkälaista ihmistä tänne lapsieni kanssa. Päiväkodissa on luotettavat hoitajat ja useita aikuisia. En kuitenkaan uskaltaisi päästää ventovierasta henkilöä kotiin, kaikkein kalliimpien "omaisuuteni" kanssa eli lapsieni.

Mulla on vara laittaa vaikka 2000e kuussa lastenhoitajaan, olen hyväpalkkainen. Mutta en laita kun en luota keneenkään. Olen hoitanut lapseni jo 12 vuotta ilman muiden apuja, isovanhemmat eivät ole lapsia nähneetkään omista puutteistssn johtuen.

En ikimaailmassa jätä arvokkaita lapsiani minkään mll tytönheitukan vastuulle. Kaikkea tapahtuu, lapsia kuolee.

En tajua miten monet uskaltaa tuntemattomille hoitajille jättää lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sitten varaa?

Kuulepa teini, luulitko että ne tulot kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää? Itse olen kaksikymppisestä ollut samassa työssä, vuositulot n 30 000. Ei ne siitä kasva.

Mies ollut samoin, vuositulot 70 000 ja kasvaneet hieman, muttei muutamaa kymppiä enempää kuussa.

Siis jos ei 100 000 yhteisillä tuloilla ole varaa, niin koska sitten ? Tienaan samanverran kuin sinä, ja saan säästöön ihan hyvin.

Ja sulla on talo jota remontoida, kolme autoa, viisi lasta? Enkä mä sillä, kysyin vaan että luulitko ettö ne tulot nousee jatkuvasti kun kasvat isommaksi? En valittanut ettei olisi varaa, vaan mietin mistä sait tuon ajatuksen?

Enkä

Taidat olla ylimitoittanut oman taloutesi.

Miten niin? Onko se niin vaikeaa vastata että mikä tuo aika on "sitten kun on varaa"?

Aika on silloin kun pakollisten menojen (ruoka,vesi,sähköt,asuminen) jää ylimääräistä rahaa käyttää lastenhoitajaan. Jos näin ei käy,kannattaa joko jättää lapset tekemättä tai olla valittamatta oman ajan puutteesta.

Ja tämä tapahtuu milloin? Entä jos seuraavassa kuussa hajoaa astianpesukone tai kiuas porsii, annetaanko lapset pois? Onko sulla joku ikä antaa? Kun itse sanoit että sitten kun.. Sori nyt vaan mutta melko lapsellista.

Eiköhän porukka nyt osaa ihan itse sanoa koska ne lapset hankitaan, joo, ei kannata työttömänä pukata lapsia, ihan samaa mieltä mutta oikeassa elämässä ei ne hommat mene kuin tällä palstalla, jossa kenelläkään ei ole aikaa eikä varaa edes paskalla käydä kun on niin hankalaa lasten kanssa.

Astianpesukone tai sauna ei ole millään tavalla välttämätön kulutushyödyke. Itselläni ei kumpaakaan ja hyvin tulen toimeen. Tonnin emergency fund kannattaa pitää esim. jääkaapin hajoamista varten. En tiedä miksi jankkaat. Se, että on ylimääräistä kaivattua lastenhoitajaa varten voi tapahtua milloin vain. Yhden lapsen lakimies&lääkäri -pariskunnalla saattaa tapahtua jo parin ollessa 26v. 5 lapsen raksa&lähihoitaja parilla tilanne ei tule aiheelliseksi koskaan. Elämä kun on valintoja täynnä. Näistä valinnoista EI kannata valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sitten varaa?

Kuulepa teini, luulitko että ne tulot kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää? Itse olen kaksikymppisestä ollut samassa työssä, vuositulot n 30 000. Ei ne siitä kasva.

Mies ollut samoin, vuositulot 70 000 ja kasvaneet hieman, muttei muutamaa kymppiä enempää kuussa.

Siis jos ei 100 000 yhteisillä tuloilla ole varaa, niin koska sitten ? Tienaan samanverran kuin sinä, ja saan säästöön ihan hyvin.

Ja sulla on talo jota remontoida, kolme autoa, viisi lasta? Enkä mä sillä, kysyin vaan että luulitko ettö ne tulot nousee jatkuvasti kun kasvat isommaksi? En valittanut ettei olisi varaa, vaan mietin mistä sait tuon ajatuksen?

Enkä

Taidat olla ylimitoittanut oman taloutesi.

Miten niin? Onko se niin vaikeaa vastata että mikä tuo aika on "sitten kun on varaa"?

Aika on silloin kun pakollisten menojen (ruoka,vesi,sähköt,asuminen) jää ylimääräistä rahaa käyttää lastenhoitajaan. Jos näin ei käy,kannattaa joko jättää lapset tekemättä tai olla valittamatta oman ajan puutteesta.

Ja tämä tapahtuu milloin? Entä jos seuraavassa kuussa hajoaa astianpesukone tai kiuas porsii, annetaanko lapset pois? Onko sulla joku ikä antaa? Kun itse sanoit että sitten kun.. Sori nyt vaan mutta melko lapsellista.

Eiköhän porukka nyt osaa ihan itse sanoa koska ne lapset hankitaan, joo, ei kannata työttömänä pukata lapsia, ihan samaa mieltä mutta oikeassa elämässä ei ne hommat mene kuin tällä palstalla, jossa kenelläkään ei ole aikaa eikä varaa edes paskalla käydä kun on niin hankalaa lasten kanssa.

Astianpesukone tai sauna ei ole millään tavalla välttämätön kulutushyödyke. Itselläni ei kumpaakaan ja hyvin tulen toimeen. Tonnin emergency fund kannattaa pitää esim. jääkaapin hajoamista varten. En tiedä miksi jankkaat. Se, että on ylimääräistä kaivattua lastenhoitajaa varten voi tapahtua milloin vain. Yhden lapsen lakimies&lääkäri -pariskunnalla saattaa tapahtua jo parin ollessa 26v. 5 lapsen raksa&lähihoitaja parilla tilanne ei tule aiheelliseksi koskaan. Elämä kun on valintoja täynnä. Näistä valinnoista EI kannata valittaa.

Mitäs jos niillä 26 vuotiailla on sitten talous vedetty niin tiukalle, ettei pysty?

Pitääkö sitten odottaa vielä vuosi vai 2 kk vai mitä? Ja jos niillä raksajannuilla onkin ylitöitä ja jääkin 200 euroa? Sittenkö heitetään kumi pois? Entäs jos on 10 000 pistetty juuri remonttiin ja seuraavana päivänä hajoaa vessanpytty? Mites voiko ottaa kulutusluottoa? Pikavippi lasten hoitamiseen??? Voiko lainata naapurilta!?? Ehkä voi myydä sen astianpesukoneen!?!?

Kiitos neuvoistasi rakas, mutta eiköhän kaikki pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sitten varaa?

Kuulepa teini, luulitko että ne tulot kasvaa koko ajan kun vuosia tulee lisää? Itse olen kaksikymppisestä ollut samassa työssä, vuositulot n 30 000. Ei ne siitä kasva.

Mies ollut samoin, vuositulot 70 000 ja kasvaneet hieman, muttei muutamaa kymppiä enempää kuussa.

Siis jos ei 100 000 yhteisillä tuloilla ole varaa, niin koska sitten ? Tienaan samanverran kuin sinä, ja saan säästöön ihan hyvin.

Ja sulla on talo jota remontoida, kolme autoa, viisi lasta? Enkä mä sillä, kysyin vaan että luulitko ettö ne tulot nousee jatkuvasti kun kasvat isommaksi? En valittanut ettei olisi varaa, vaan mietin mistä sait tuon ajatuksen?

Enkä

Taidat olla ylimitoittanut oman taloutesi.

Miten niin? Onko se niin vaikeaa vastata että mikä tuo aika on "sitten kun on varaa"?

Aika on silloin kun pakollisten menojen (ruoka,vesi,sähköt,asuminen) jää ylimääräistä rahaa käyttää lastenhoitajaan. Jos näin ei käy,kannattaa joko jättää lapset tekemättä tai olla valittamatta oman ajan puutteesta.

Ja tämä tapahtuu milloin? Entä jos seuraavassa kuussa hajoaa astianpesukone tai kiuas porsii, annetaanko lapset pois? Onko sulla joku ikä antaa? Kun itse sanoit että sitten kun.. Sori nyt vaan mutta melko lapsellista.

Eiköhän porukka nyt osaa ihan itse sanoa koska ne lapset hankitaan, joo, ei kannata työttömänä pukata lapsia, ihan samaa mieltä mutta oikeassa elämässä ei ne hommat mene kuin tällä palstalla, jossa kenelläkään ei ole aikaa eikä varaa edes paskalla käydä kun on niin hankalaa lasten kanssa.

Astianpesukone tai sauna ei ole millään tavalla välttämätön kulutushyödyke. Itselläni ei kumpaakaan ja hyvin tulen toimeen. Tonnin emergency fund kannattaa pitää esim. jääkaapin hajoamista varten. En tiedä miksi jankkaat. Se, että on ylimääräistä kaivattua lastenhoitajaa varten voi tapahtua milloin vain. Yhden lapsen lakimies&lääkäri -pariskunnalla saattaa tapahtua jo parin ollessa 26v. 5 lapsen raksa&lähihoitaja parilla tilanne ei tule aiheelliseksi koskaan. Elämä kun on valintoja täynnä. Näistä valinnoista EI kannata valittaa.

Sää ja sun tonni. Pyyhitään tonnilla pers

että kuussa, vitn köyhä. Ja tulet sitten jakelemaan neuvoja. Säälittävää.