Vaihtaisitteko miestä jos lasta ei alkaisi kuulua yrityksistä huolimatta?
Kohta 2 vuotta olemme yrittäneet lasta, mutta sitä ei kuulu. Vika on miehessä, koska olen salaa käynyt tutkimuksissa ja kaikki toimii normaalisti. Miehelle asia on vaikea, koska hän ensimmäisenä ehdotti lapsen tekemistä ja tiedän että lapsettomuudesta kärsii miehen veli vaimoineen ja miehen serkku. Mitä vaihtoehtoja jää kuin erota ja vaihtaa miestä? Pettämäänkään en mielelläni halua
Kommentit (30)
No ihan ensimmäinen vaihtoehto olisi viedä se mies myös sinne tutkimuksiin. Että onko niitä siittiöitä ollenkaan vai onko ne vaan hitaita. Ja sitten joko käytätte miehen siittiöitä tai lahjoitettuja siittiöitä ja raskaudut ns keinotekoisesti. Jos kerran sinussa ei ole mitään vikaa.
Jos mies ei ole käynyt tutkimuksissa niin ei ole välttämättä vika hänessäkään. Meiltä ainakaan ei kummaltakaan löytynyt mitään syytä, mutta lasta ei silti kuulu. En silti vaihtaisi, jään mieluummin vaikka sitten miehen kanssa kahdestaan.
Myös kondomi kannattaa jättää pois.
Asiasta ei missään nimessä kannata puhua miehen kanssa, niin arkaluontoista ettei tiedä miten tuo nyt sen ottaisi. Eroa ehdottomasti, se on helpompaa. Mitä tulee veljeen, sen vaimoon ja serkkuun niin vaikea neuvoa, josko ehdottaisit adoptiota ihan ohi mennen?
Ehkä kannattaa tosiaan erota, jotain outoa parisuhteessanne on jos sinun täytyy salaa käydä tutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
No ihan ensimmäinen vaihtoehto olisi viedä se mies myös sinne tutkimuksiin. Että onko niitä siittiöitä ollenkaan vai onko ne vaan hitaita. Ja sitten joko käytätte miehen siittiöitä tai lahjoitettuja siittiöitä ja raskaudut ns keinotekoisesti. Jos kerran sinussa ei ole mitään vikaa.
Alkaa usko kohta loppua, kun mies ei suostu hoitoihin eikä tutkimuksiin. :( Monen monta kertaa olen yrittänyt saada miestä muuttamaan mielensä kuitenkaan onnistumatta. Ei kai tässä jää muuta vaihtoehtoa kuin sanoa viimeiset sana: ota tai jätä. Mies itkeä pillitti pari päivää ja pilasi vapaat, kun tuli tieto, että miehen paras kaveri saa vaimonsa kanssa lapsen. Ymmärrän, että asia on miehelle vaikea, mutta mies on jotenkin "sokea" ongelmalle mikä turhauttaa. Luultavasti meillä voisi olla jo nyytti lastenhuoneessa jos mies olisi suostunut menemään tutkituttavaksi.
On aika kokeilla inseminaatiota. Jos ei sekään tuo tärppiä, IVF:n vuoro.
En jättänyt, mutta jos mies ei olisi suostunut tutkimuksiin ja hoitoihin niin sitten olisin varmaan jättänyt. Mitä mies sanoo syyksi että ei suostu? Ei lapsettomuushoidot ole mikään maaginen apu, mutta monet saavat sitä kautta kuitenkin lapsen.
En halua lasta eikä mieskään joten en ole vaihtamassa.
Ei se tarkoita että miehesi hedelmällisyydessä olisi vikaa vaikka itse saitkin puhtaat paperit. Selittämätön lapsettomuuskin taitaa olla aika yleistä. Tietysti erimielisyydet hoitoihin/tutkimuksiin menosta saattaa kyllä olla aika paha paikka parisuhteelle, jos sitä vauvaa kovasti toivoo.
Onko sulle ap tehty myös esim munajohtimien aukiolotutkimus? Ja siis välttämättä miehessäkään ei ole vikaa. Miehellähän tutkimus käsittää vain spermanäytteen, minkä voi hoitaa kotona ja kiikuttaa klinikalle...
Nykyisellä kokemuksellani sanoisin, että vaihtaisin.
En. Satun rakastamaan miestäni ihan hirvittävän paljon. Luovuin haaveistani toisesta lapsesta, koska mies ei halunnut toista. Olisin varmasti valinnut miehen myös silloin, jos tätä ensimmäistäkään ei olisi kuulunut. Olimme jo etukäteen puhuneet, että ei mennä edes hoitoihin vaan annetaan olla, jos lasta ei kuulu.
Niin no, onko spermatestiä pakoileva ja pari päivää itkeskelevä mies nyt ihan parasta isämateriaalia? Lapsen kasvattaminen on rankkaa, täynnä pettymyksiä ja omasta mukavuudesta luopumista, tasapainoisuudesta ei olisi haittaa. Vaihtoon, sanoisin!
En olisi heivannut. Olin miehelle sanonut, että eihän sitä tiedä saadaanko lapsia, kun yrittämäön aloimme. Heti alkuun pitää miettiä mikä on ensisijaista, meille meidän parisuhde. Olisimme varmasti jatkaneet yhdessä vaikka onnemme ei olisi täyttynyt lapsilla.
Nyt kuitenkin, vaikka olet käynyt ilmeisesti gynegologisissatutkimuksissa, niin tutkituta kilpirauhanen, ferritiini yms muut mahdolliset syyt. Joskus se liika yrittäminen ressaa tiedostamatta, eikä raskaudu.
Tyypillinen mies, eli on aivan 100% varma, että vika ei ole hänessä ja tämän uskomuksen voi pitää niin pitkään kunnes menee tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt, mutta jos mies ei olisi suostunut tutkimuksiin ja hoitoihin niin sitten olisin varmaan jättänyt. Mitä mies sanoo syyksi että ei suostu? Ei lapsettomuushoidot ole mikään maaginen apu, mutta monet saavat sitä kautta kuitenkin lapsen.
Mies pelkää saavansa huonoja uutisia. Pelkää, että miehelle sanotaan hänen olevan "munaton" ja vikainen, kun emme saa lasta tehtyä. :(
Onko jossain olemassa kumppanin vaihtopalvelu? - Kuinka paljon kannattaa varata rahaa, erotuksen maksamiseen jos haluaa vaihtaa hieman parempaan?
No joo. Itse olen suhtautunut aina, että saan lapsia jos saan, enkä ole asettanut laps(i)en saamista sellaiseksi, tavoitteeksi,että oma eloni mielekkyys tai vaikka onnelisuuteni olisi riippuvainen jälkikasvusta. Toistaiseksi minulla ei ole lapsia. Minusta lapsen saaminen o aina pieni "mysteeri" ja koen jotenkin loukkavana, jos alkaa kovin osoittelemaan toista, että se on yksin ja vain hänen syy, kun ei voi saada lasta. Saati, että ulkopuolisena kovin alkaisi tiedustelemaan ja kyselemään, että mikä on vialla kun ei ole jälkikasvua hommattuna.
Me sovittiin etukäteen, että meidän parisuhde riittää. Kumpikin halusimme lapsia, mutta jos niitä ei olisi tullut, niin olisimme riittäneet toisillemme.
Dumppaisin suohon tuollaisen mikromunamiehen.