Läheisyys ja seksi näköjään loppuivat naimisiinmenoon

Meillä suhde muuttui vain intiimimmäksi. En  kyllä ymmärrä tuollaista. Vaimo on nyt reissussa ja tunnen itseni ihan orvoksi nyt yksinäni. En olis uskonu muutama vuosi sitten että ikävöin jotain ihmistä näin paljon. 

Miksi menitte naimisiin? Se vain tekee kaikesta hankalampaa. Nimimerkillä "parisuhteessa 20v eikä koskaan naimisiin."

Meillä kriisin laukaisi yhteenmuutto. Ihmisen päässä tapahtuu jotain siirtymäriittien myötä. 

Olet nyt hänen tulevien lastensa äiti. Ei sellainen saa olla seksuaaliolento. Muistuta, että tarkoitus ei ole, että hån on sinun ensimmäinen lapsesi, koska siinä tapauksessa hän on  vakavassa vaarassa jäädä ainokaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kriisin laukaisi yhteenmuutto. Ihmisen päässä tapahtuu jotain siirtymäriittien myötä. 

Olet nyt hänen tulevien lastensa äiti. Ei sellainen saa olla seksuaaliolento. Muistuta, että tarkoitus ei ole, että hån on sinun ensimmäinen lapsesi, koska siinä tapauksessa hän on  vakavassa vaarassa jäädä ainokaiseksi. 

Häh??? eihän avioliitto automaattisesti tarkoita sitä että tehdään/saadaan lapsia.

Kotitöiden tekeminen loppuu lapsen syntymään.

Meillä kävi noin kun raskaustesti näytti plussaa. Mies intoili vauvasta ja oli paniikissa jo ennen yritystä, että jos ei lasta saadakkaan. Tosiaan kun testi näytti plussaa, niin yhteiset kävelylenkit alkoi jäädä kun niin väsytti. Samalla lopetti harrastuksen, joka aloitettiin yhdessä. Meille ilmestyi telkkari, joka tuntuo olevan päällä koko ajan kun mies oli kotona. Pikkuhiljaa jäi kaikki juttelut, tukevaisuuden suunnittelu, kuulumisten vaihto, kosketus, läheisyys, yhdessä nukkuminen, rakastelu...

Nykyään ei puhuta muuta kuin mitä tuodaan kaupasta, kumpi siellä käy ja koska on joku sovittu meno. Aivan hirveetä påskåå tämä elämä. Neljä vuotta mennyt ja olen yrittänyt asiaa selvitellä, mutta mies ei sano mitään. Se ei ota kantaa laisinkaan. Olin ilmoittanassa että haluan erota, mutta mies sairastui vakavasti, niin en voinutkaan sanoa mitään. Kyllä jurppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kriisin laukaisi yhteenmuutto. Ihmisen päässä tapahtuu jotain siirtymäriittien myötä. 

Olet nyt hänen tulevien lastensa äiti. Ei sellainen saa olla seksuaaliolento. Muistuta, että tarkoitus ei ole, että hån on sinun ensimmäinen lapsesi, koska siinä tapauksessa hän on  vakavassa vaarassa jäädä ainokaiseksi. 

Häh??? eihän avioliitto automaattisesti tarkoita sitä että tehdään/saadaan lapsia.

Ei ihmisen alitajunta tai alkukantaisemmat aivoalueet sellaisesta tiedä mitään. Mene asia niille selittämään.

Petti polttareissa.

Kuinka kireät oli häätunnelmat? Tuliko paljonkin läksytettyä miestä häiden järejstelyissä tai häiden aikana? Sohvalle nukkumaan siirtymisestä voisi päätellä että se on joko loukkaantunut tai suuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Petti polttareissa.

Ei ollut polttareita, kummallakaan. Emme muutenkaan tehneet naimisiinmenosta isoa numeroa, vaan meidät vihittiin vähin äänin maistraatissa.

Onhan mies silti voinut tietysti pettää, vaikken pidä sitä kovinkaan todennäköisenä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kireät oli häätunnelmat? Tuliko paljonkin läksytettyä miestä häiden järejstelyissä tai häiden aikana? Sohvalle nukkumaan siirtymisestä voisi päätellä että se on joko loukkaantunut tai suuttunut.

Eipä olleet kireät ollenkaan, kun varsinaisia hääjuhlia ei ollut ollenkaan. Ajan varaamisessa maistraattiin ei paljoa järjesteltävää ollut, joten ei ollut läksytettävääkään. Eikä kyllä muutenkaan kuulu tapoihini läksyttäminen tai nalkuttaminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet nyt hänen tulevien lastensa äiti. Ei sellainen saa olla seksuaaliolento. Muistuta, että tarkoitus ei ole, että hån on sinun ensimmäinen lapsesi, koska siinä tapauksessa hän on  vakavassa vaarassa jäädä ainokaiseksi. 

Tästä ei voi olla kyse, sillä lapsia ei ole tulossa. Syitä siihen en avaa täällä, mutta tämä on ollut molemmille selvää parisuhteemme alusta asti.

Ap

Mun kanssa ei tollanen peli vetelisi. Toihan on henkistä pahoinpitelyä, vastaa mököttämistä ja mykkäkoulua.

Jos mies ei saisi oksennettua ulos missä vika, nostaisin kytkintä ainakin vähäksi aikaa.

Eihän tuollaisen kanssa voi elää, elämässä tulee vaikeuksia ja ne täytyy pystyä parisuhteessa käsittelemään.

Miten teidän arki muutrn sujuu?

Puhuttekp, teettekö mitään yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Mun kanssa ei tollanen peli vetelisi. Toihan on henkistä pahoinpitelyä, vastaa mököttämistä ja mykkäkoulua.

Jos mies ei saisi oksennettua ulos missä vika, nostaisin kytkintä ainakin vähäksi aikaa.

Eihän tuollaisen kanssa voi elää, elämässä tulee vaikeuksia ja ne täytyy pystyä parisuhteessa käsittelemään.

Miten teidän arki muutrn sujuu?

Puhuttekp, teettekö mitään yhdessä?

Arki sujuu muuten normaalisti. Suunnitellaan tulevaa lomareissua, käydään läpi päivän kuulumiset, tehdään ruokaa, käydään kaupassa ym. kaikkea mitä ennenkin. Kaikki kosketus ja muu läheisyyden osoitus on vain jäänyt pois ja nukkumaan mennessä mies jää sohvalle ja pysyy siinä koko yön.

Jos yritän halata, mies vetäytyy kauemmas, väistelee myös suukkoja. Viimeiseen viikkoon en ole enää edes yrittänyt päästä lähelle, koska jokainen torjunta satuttaa aivan julmetusti..

Ap

Jospa miehesi tuosta toipuu. Puhu hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petti polttareissa.

Ei ollut polttareita, kummallakaan. Emme muutenkaan tehneet naimisiinmenosta isoa numeroa, vaan meidät vihittiin vähin äänin maistraatissa.

Onhan mies silti voinut tietysti pettää, vaikken pidä sitä kovinkaan todennäköisenä.

Ap

Mullekin tuli pettäminen mieleen, se selittäisi tuollaisen yhtäkkisen käytöksen. Toki voi joku muukin mieltä painaa, mutta mieti nyt ainakin olisiko voinut olla mahdollista.

Kyllähän tuo on ihan selvä asia. Pappi ei siunannut liittoa niin ette saa nauttia taivaasta maanpäälläkään.

Itselleni kävi noin (silloin olin n. 30v mies). Naimisiinmeno rupesi ahdistamaan ja kuristamaan kurkkua välittömästi häiden jälkeen. Vaikka kuinka tietää, että voi tarvittaessa erota, niin se vaan rupesi (kamalaa sanoa näin) tuntumaan siltä, että on "pakko" olla toisen kanssa. Ja havahtui siihen, että ei todella voi harrastaa enää "koskaan" seksiä muiden kanssa. On ikään kuin "lukittu" siihen toiseen lopullisesti. No, eihän se näin tietenkään ole ja kyllä mäkin _järjellä_ kaiken tajusin. Mutta tunteet on eri asia, niille kun ei aina voi mitään. Se lisäsi pahaa oloa entisestään, kun tiesi, että tässä tilanteessa pitäisi nimenomaan olla onnellista vastanaineiden kuhertelua (vaikka ei se sitä tietenkään aina ole). Mutta mielikuvat, lähipiirin kysymykset ja oletukset sekä stereotypiat kasvattivat vaan sitä sisäistä pahaa oloa.

Sisäinen kuristavuus vei kaiken halun ja himon toista kohtaan, kaikki ikään kuin kuoli romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä. Kärsin siitä itsekin aivan valtavasti, koska olin kuitenkin ollut innoissani menossa naimisiin ja rakastin kumppaniani yli kaiken. Vaikka yritin tehdä kaikkeni (hain ammattiapua jne) avatakseni sisäisen lukkoni ja saadakseni romanttiset tunteet ja halut takaisin, niin ei siitä mitään tullut. Lopulta yritin pakottaa itseäni, mikä vaan eskaloi ahdistusta ja haluttomuutta entisestään. Liittomme päättyi eroon vuoden päästä vihkimisestä.

Toivottavasti teillä erilainen lopputulos ja miehesi "palautuu" entiselleen mahdollisimman pian!

En suunnittelisi lomua enkä juttelisi niitä näitä.

Kertoisin miltä minusta tuntuu ja etten tule elämään tällaista kaveri elämää.

Miehellä vapaa valinta selvittää ongelmansa tai eri osoitteet.

Miksi te naiset suostuttelee kärsimään ovimattoina?

Kömmi tänäyönä sohvalle viereen :) Jos se tajuaisi edes ottaa kainaloon. Onko olohuoneessa viileämpi nukkua näillä helteillä?