Voiko miehen kiinnostus lopahtaa siksi että minulla ei ole montaakaan kaveria?
Kaveria esim. jonka kanssa lähteä ulkomaanmatkalle? Muutamia hyviä ystäviä minulla on.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toiset naiset julistaa suureen ääneen, etteivät voisi seurustella miehen kanssa jolla ei ole kavereita.
Joillekin ihmisille status by proxy on tärkeää. Tai vielä tarkemmin proxyn proxy. Tämä on ehkä vielä hiukan tyypillisempää naisille kuin miehille. Nainen voi kehua keitä kaikkia hänen miehensä tuntee ja kaveeraan. Miehen suusta olisi hiukan kummallista kehua, että hänen eukkonsa tuntee jonkun randomjulkkiksen. Anteeksi yksinkertaistus ja vähäistä suurempi yleistys.
Mitä ihmettä! 😁 No ei vaikuta - paitsi ehkä positiivisesti. En ole mikään seuramies ja haluan keskittyä vain naiseeni - en hänen ystäväpiiriinsä. Näin keski-ikäisenä tuollaiset asiat muuttavat muotoaan ja merkitystään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toiset naiset julistaa suureen ääneen, etteivät voisi seurustella miehen kanssa jolla ei ole kavereita.
Joillekin ihmisille status by proxy on tärkeää. Tai vielä tarkemmin proxyn proxy. Tämä on ehkä vielä hiukan tyypillisempää naisille kuin miehille. Nainen voi kehua keitä kaikkia hänen miehensä tuntee ja kaveeraan. Miehen suusta olisi hiukan kummallista kehua, että hänen eukkonsa tuntee jonkun randomjulkkiksen. Anteeksi yksinkertaistus ja vähäistä suurempi yleistys.
Aah - Name Dropping, parasta viihdettä ihmisten puheessa ikinä 😂😂😂
Mahtavaa!
Hmm. Olen nainen, jolla on vain muutamia kavereita. Kyllä minua on kaksi seurustelukumppania siitä haukkunut ja syyllistänyt ja ihmetellyt ääneen, että mikä vika minussa on kun ei ole laajaa kaveripiiriä. Itse en ole asiasta kärsinyt, minulle riittää ne muutamat kaverit ja viihdyn paljon yksinkin eli en suinkaan ala roikkumaan miehessäni kaiken vapaa-aikani.
Ei haittaa vaikkei olisi kavereita. Naisen kanssa haluan aikaa viettää 👍
Mun kaverit ovat kaikki yökerhoissa ja ulkomaanreissuilla rymyviä insta/face addikteja ja alkoholisteja, mieluiten valehtelen ettei mulla olisi kavereita jotta voisin dumpata nuo ilkeät ihmiset elämästäni.
Aika harvalle miehelle lienee mikään kynnyskysymys. Itsellekin se olisi yksi ja sama paskan maku kunhan susta diggaan itse.
Joitain naisia sen sijaan olen huomannut moisen seikan vaivaavan, että jos mies on kaveriton niin siinä olisi jokin suurikin vika täten. Laumasieluisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toiset naiset julistaa suureen ääneen, etteivät voisi seurustella miehen kanssa jolla ei ole kavereita.
Joillekin ihmisille status by proxy on tärkeää. Tai vielä tarkemmin proxyn proxy. Tämä on ehkä vielä hiukan tyypillisempää naisille kuin miehille. Nainen voi kehua keitä kaikkia hänen miehensä tuntee ja kaveeraan. Miehen suusta olisi hiukan kummallista kehua, että hänen eukkonsa tuntee jonkun randomjulkkiksen. Anteeksi yksinkertaistus ja vähäistä suurempi yleistys.
Aah - Name Dropping, parasta viihdettä ihmisten puheessa ikinä 😂😂😂
Mahtavaa!
Tämä 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toiset naiset julistaa suureen ääneen, etteivät voisi seurustella miehen kanssa jolla ei ole kavereita.
Joillekin ihmisille status by proxy on tärkeää. Tai vielä tarkemmin proxyn proxy. Tämä on ehkä vielä hiukan tyypillisempää naisille kuin miehille. Nainen voi kehua keitä kaikkia hänen miehensä tuntee ja kaveeraan. Miehen suusta olisi hiukan kummallista kehua, että hänen eukkonsa tuntee jonkun randomjulkkiksen. Anteeksi yksinkertaistus ja vähäistä suurempi yleistys.
Aah - Name Dropping, parasta viihdettä ihmisten puheessa ikinä 😂😂😂
Mahtavaa!
Tämä 😁
Luulo ei ole tiedon väärti! Minä tiedän miehiä, joille ”kumppanin” status ja etenkin seurapiiri on elintärkeä asia! Ja name dropping joka toisen lauseen sisältöä. Että pinnallista hölmöilyä löytyy sukupuoleen katsomatta!
Jäätävää sakkia ellei olisi niin naurettavaa.
Olen introvertti ja kiinnostun yleensä myös miehistä, jotka eivät ole järin sosiaalisia. Tällöin he ymmärtävät ja hyväksyvät sen, ettei minunkaan ystäväpiirini ole laaja.
Mielestäni se "epäviehättävyys" asiassa muodostuu ehkä siitä mielikuvasta (jos on muodostuakseen), että toisella ei ole mitään omaa elämää ja sitä on silloin ripustauduttu siihen kumpppaniin ja parisuhteeseen. Pahimmassa tapauksessa kenties aletaan rajoittamaan toisenkin menoja, kun ei itselläkään ole mitään.
Ennen pitkää tällainen näivettää suhteen, jos toisen ainut elämä on parisuhde. Elämää ei voi rakentaa vain yhden asian varaan. Mutta kyllä sitä omaa elämää voi olla ilman kavereita tai ystäviäkin. Itsellänikin on oikeastaan vain yksi ystävä mutta on kuitenkin prisuhteen ulkopuolista elämää muutakin.
Mielestäni olisi aika karua ajatella, että kaverittomat eivät kelpaa suhteeseen. Ei ole mitenkään harvinaista, että esim. kolmekymppisenä kavereita on matkan varrella pudonnut.
Eri asia mielestäni esim. henkilöiden kohdalla, jotka ovat todella sosiaalisia ja meneviä mutta ei ole yhtäkään kaveria tai ystävää. Tällöin ehkä tapailun alkuvaiheessa miettisin onko henkilö sitten todella sitä mitä esittää. Vai miksi hän ei ole joko pystynyt muodostamaan yhtäkään kaverisuhdetta tai miksi ne ovat kariutuneet.
Miten tuo on tapahtunut? Milloin ihmiset ovat unohtaneet kyvyn lukea ja ymmärtää lukemaansa? Tuossahan se aivan selvästi sanotaan että tyyppi on itse sen kertonut.