Lue keskustelun säännöt.
Mitä muuta sinkkunainen voi tehdä yksin muuta kun
21.07.2018 |
Käydä harrastuksissa, kirjastossa, kaupoilla, elokuvissa tai kävelyllä.
Jossain ravintolassa on tosi noloa istuskella yksin.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääsh. Ette ymmärrä. Ei kaikilla ole kavereita. Miksi annatte ymmärtää, että kaverit on selviö.
Koska normaaleille ihmisille ne ovat selviö. Itsellenikin, vaikka olen yksinviihtyvä introvertti.
Ah! Syyllistämistä! Mikä ihana ihminen oletkaan.
On miljoona erilaista syytä miksi kavereita ei ole esim. muuton/muuttojen myötä.
Aina ei ole itsestä kiinni. On se kyllä hyvä että tiedät tämänkin asian niin paljon paremmin ja lyöt lyötyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääsh. Ette ymmärrä. Ei kaikilla ole kavereita. Miksi annatte ymmärtää, että kaverit on selviö.
Koska normaaleille ihmisille ne ovat selviö. Itsellenikin, vaikka olen yksinviihtyvä introvertti.
Sama täällä. Ihmettelen, miten joillekin ei mistään elämän varrelta tartu kavereita mukaan? Päiväkodista, koulusta, harrastuksista, opuskeluista tai töistä?
Minulla on kyllä mies, mutta tunnen olevani yksin, koska hän ei tykkää matkustella. Yksin teen reppureissuja, suoritan ja bongaan kohteita. Kiltti hän on, toivottaa aina hyvää matkaa. Hän riittää minulle mieheksi.
Mutta, se ei ole aina mustavalkoista, onko yksin vai eikö ole. Voi kaivata kaveria ajatusten vaihtoon mutta ei p"noseuraa.
Jos ap on oikein yksin, ehkä voit vaikka kirjoittaa tänne, jos jokin painaa mieltäsi tai haluat rupatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydä harrastuksissa, kirjastossa, kaupoilla, elokuvissa tai kävelyllä.
Jossain ravintolassa on tosi noloa istuskella yksin.Miksi mainitsemasi toimet ja askareet olisivat jotenkin (erityisen) noloa sinkkunaiselle. - Tai en minä sinkkumiehenä koe vastaavia toimia itsekseni tehdessä osaa tai ymmärrä kokevani niistä mitään noloutta. Toki varmasti saattaisin ja voisin tuntea ja iloita niistä enemmän jokun toisen (,tai toisten) kanssa jaettuna, kuin yksin, kuten minkä tahansa miellyttävän ja nautintoa tuovan asian. Mutta kovin tylsäksi elo menee, jos sitä vain märehtisi itsekseen kotona ja toivoen sinkkuelämäänsä muutosta. Ja vaikkei erityisesti etsi tai hae, niin saattahan noissa paikoissa mahd. nähdä ja kenties kohdata ja tutustua uusiin ihmisiin, jos niin haluaa. Toisinaan vaikkei ei eritysiesti haluaisikaan.
Jos olet kumppania erityisesti vailla, niin missä hänet sitten mieluiten haluaisit kohdta? Minusta ainakin on hieman tylsää, kun välillä tuntuu sille, että (Suomessa) ainoastaan baarit, yökerhot ja ehkä jotkut kahvilat ovat niitä harvoja paikkoja, joissa olisi sosiaalisesti hyväksyttävintä yrittää lähestyä ja tai mahd. kohdata vastakkaisen sukupuolen edustajia. En itse ole vielä uskaltaunut tai halunut laittaa itseäni likoon nettitreffipalvelimille saati kirjautunut tinderiin.
Toistan, missä sitä olisi luontevinta ja parhainta yrittää kohdata ja / tai nähdä vastakkaisen sukupuolen edustajia, (ns.) luontevasti? Vaikka ei sinkku elossakaan mitään erityistä vikaa tai puutetta ole, mutta kyllähän sitä aina joskus aattelehtii, että olisi enemmän kuin kivaa ja ilahduttavaa, jos rinnalla ja vierellä olisi oma erityinen ja rakas kumppani. - Kun ihan kaikkeen en ole valmis tai halukas kavereideni saati ystävieni / muiden läheisteni kanssa, vaikka he kaikki merkitsevät minulle muutoin paljon ja ovat hyvin rakkaita ja tärkeitä.
Siis vaivaannuttavaksi ja noloksi koen tuon ravintolassa käymisen, ei ole juttukaveria eikä tiedä minne suuntaan katselisi. Jumpassa, salilla tai leffassa voin käydä hyvin yksinkin. Nettiä olen myös kokeillut mutta en ole miesten mieleen. Olen jo hieman luovuttanut löytääkseni kumppanin, siksi lähinnä tässä mietin mitä voisi tehdä itsekseni. Plussaa toki olisi jos siinä voisi kaveripohjalta tavata uusia ihmisiä, kenties siinä joku voisi nähdä kuoreni alle ja vahingossa kiinnostua.
Liity marttaliittoon, tee hyväntekeväisyyttä, mene mukaan kaveritoimintaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitäpä sitä sinkkunainen voisikaan muuta kuin harrastaa kaikkea mahdollista :D koominen kontrasti parin ekan viestin välillä.
Lähinnä nyt harrasuksena sali ja jumppa mutta ei niissä tule kenenkään kanssa juteltua.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Kiva kuulla, että kaverittomana olen epänormaali. Kiitos tästäkin AV-palsta.
Kuule, ihan hyvin voit mennä ravintolaan tai terassille yksinkin. Itse ajattele että se on itsestä varmuuden merkki kun näin voi toimia. Ei ollenkaan säälittävää ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden seura ei kiinnosta?
Mikä sit kiinnostaa?
Minä en ole ikinä tarvinnut toista ihmistä tekemisiini. Jos haluan tehdä jotain, niin teen. Ei siihen sinkkuus ole vaikuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääsh. Ette ymmärrä. Ei kaikilla ole kavereita. Miksi annatte ymmärtää, että kaverit on selviö.
Koska normaaleille ihmisille ne ovat selviö. Itsellenikin, vaikka olen yksinviihtyvä introvertti.
Sama täällä. Ihmettelen, miten joillekin ei mistään elämän varrelta tartu kavereita mukaan? Päiväkodista, koulusta, harrastuksista, opuskeluista tai töistä?
Ymmärränkö oikein, etsit ja haluat itsellesi panoseuraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Kiva kuulla, että kaverittomana olen epänormaali. Kiitos tästäkin AV-palsta.
Kuule, ihan hyvin voit mennä ravintolaan tai terassille yksinkin. Itse ajattele että se on itsestä varmuuden merkki kun näin voi toimia. Ei ollenkaan säälittävää ym.
En ole koskaan ajatellutkaan tuota noinpäin.
Hyvä juttu.
Liikaa olen ajatellut mitä minusta ajatellaan. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa kuin sinkkumies, runkata ihan järjettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden seura ei kiinnosta?
Vissiin tässä on rivien välistä luettavissa,että kavereita ei ole. Perus junan tuoma stadilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sinkkuna niin pitkään että minusta on outoa jos joku menee jonnekin kumppanin kanssa :D. Olen matkustellut yksin, käynyt kahviloissa ja syömässä sekä erilaisissa tapahtumissa. Paljon mukavampaa käydä esim. messuilla yksin kun ei tarvitse huolehtia siitä kiinnostaako matkaseuraa samat asiat kuin minua tai ärsyyntyä siitä jos ystävä jää nyhräämään jonnekin ei niin kiinnostavan asian äärelle. Eikä tarvitse kuunnella valitusta siitä ettei messuilla jaksa kävellä, olen itse tottunut olemaan liikkeellä koko päivän.
Otuksien kuvaaminen luonnossa on myös sellaista hommaa joka on parempi tehdä yksin, voi syyttää vain itseään jos vaikka aivastaa juuri kun joku pikkuapollo on etsimessä. Niin, aivan tyhjin käsin ei tule paljoa liikuttua, aina on mukana kamera, koira, fillari, tai jotakin muuta.
Tuskin enää osaisinkaan tätä "menisimmekö sinnejatänne"- touhua vaan ilmoittaisin vain että nyt häippäsen puskiin joksikin aikaa kuvaamaan linnunpoikia, keksi itsellesi jotain tekemistä.
On eroja haluaako olla kokoaikaisesti yksin ja vaikka sitten kuvata pusikoissa linnunpoikasia.
Mutta itsellä, vaikka myös pitkään yksin ja pääosin viihtyy, tulee kieltämättä joskus sellainen olo, että välillä olisi mukavaa mennä jonnekin kun olisi se juttuseura mukana.
Varsinkin jos on ollut mielenkiintoinen paikka tai elokuva tai vastaavaa kaipaa sitä kommentointia ja mielipiteiden vaihtoa toisen kanssa.
Se ei ole oissuljettu, että yksinkin voi mennä, mutta yksin meneminen poissulkee sen mahdollisuuden keskustella ja muistella jälkeenpäin yhdessä kokemaansa asiaa.
Joskus se on vain rikastuttavampaa kuin yksin pohdiskella ja muistella.
Tämän ehkä vertaan siihen kun olen ollut myös parisuhteessa ja siinä tottunut tähänkin toimintaan.
Kyllä hyvä seura on joskus parempi kuin kokoaikainen yksinolo.
Mutta yksinolo toki parempi kuin huono seura, heh.
Olen minäkin ollut parisuhteissa ja kävimme paljonkin eri jutuissa mutta nuorempana kumppania valittaessa se älykkyysosamäärän kolminumeroisuus ei ollut valintakriteeri. Tästä syystä yhdessä koetuista asioista keskustelu myöhemmin oli aika yksitotista, lähes ainoa anti reissuista olivat muiden naisten kateelliset katseet.
Myöhemmin sinkkuna ollessa sai todeta että parhaat olivat varattuja tai heillä oli viikonloppulapsia. Päätös sinkuksi jäämisestä tuli aika nopeasti ja päätös on pitänyt vaikka joskus tulee varteenotettaviakin mielenkiinnon osoituksia. Syvälliset keskustelut eri asioista olen tottunut aina käymään ystävieni tai -kuten vähän nytkin- satunnaisten ihmisten kanssa.
Tuo 37:n viimeinen lause on siis minun kohdallani totta :)
36
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ikinä tarvinnut toista ihmistä tekemisiini. Jos haluan tehdä jotain, niin teen. Ei siihen sinkkuus ole vaikuttanut.
Jonkun kerran olen pienessä mielessäni ajatellut ja pohtinut, että onko yksi syy, miksi olen ja olen jo ollut vuosia sinkku enemmän (tai vähemmän) erityisesti siksi, että en varsinaisesti tarvitse ketään mahdollistamaan tai edesauttamaan omaa eloani niin, että ilman tätä parisuhdekumppanin myötävaikutusta tai tukea en voisi tai pystyisi mitenkään pärjäämään. Tai voisin tulla toimeen vain erinomaisen huonosti. Toisin sanoen olisin kenties tiedostamattani juurikin näitä huonoja miehiä, joita ei kukaan huolisi tai haluaisi parisuhteeseen. - Ja mikä ehkä vastenmielisintä, koska toivoisin parisuhdekumppanini omaavan, ainakin hieman samantapaisia piirteitä.
En erityisesti osaa kaivata tai haluta itselleni kumppania, joka olisi erityisen paljon riippuvainen minusta tai minun tekemisistäni. Vaan enempi sellaisen omilla jaloillaan seisovan, oman arvonsa tuntevan itsenäisen, ehkä vähän itsepäisenkin naisen, jonka kanssa minulla ja hänellä on paljon yhteistä jaettavaa ja annettavaa, mutta kuten sanottu jolla olisi myös omia juttujaan ja puuhiaan, joista nauttii ja iloitsee toisinaan tai mahd. kokonaan ilman minun myötävaikutustani ja läsnäoloani.
En haaveksi olevani kenenkään naisen johtaja saati kaipaa naista itselleni johtajaksi, vaan kumppanin, jonka kanssa edetä ja kulkea rintarinnan, suunnilleen samaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääsh. Ette ymmärrä. Ei kaikilla ole kavereita. Miksi annatte ymmärtää, että kaverit on selviö.
Koska normaaleille ihmisille ne ovat selviö. Itsellenikin, vaikka olen yksinviihtyvä introvertti.
Ah! Syyllistämistä! Mikä ihana ihminen oletkaan.
On miljoona erilaista syytä miksi kavereita ei ole esim. muuton/muuttojen myötä.
Aina ei ole itsestä kiinni. On se kyllä hyvä että tiedät tämänkin asian niin paljon paremmin ja lyöt lyötyä!
No eikö tämä ole ihan itsestä kiinni. Toki jos yksin kököttää päivät pitkät komerossaan, niin eihän niitä tuttavia ja kavereita saakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääsh. Ette ymmärrä. Ei kaikilla ole kavereita. Miksi annatte ymmärtää, että kaverit on selviö.
Koska normaaleille ihmisille ne ovat selviö. Itsellenikin, vaikka olen yksinviihtyvä introvertti.
Epänormaalien ihmisten kaverit ovat töissä, perheellisiä jne.
- ei varsinkaan vanhempien sinkkujen kavereilla ole välttämättä saman aikaan vapaata luppoaikaa...
Ahaa. Kiva kuulla, että kaverittomana olen epänormaali. Kiitos tästäkin AV-palsta.