Mitä muuta sinkkunainen voi tehdä yksin muuta kun

Harvalla 40 -vuotiaalla on kavereita joiden kanssa voi päivittäin viettää aikaa...Ne kun ovat perheiden kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Harvalla 40 -vuotiaalla on kavereita joiden kanssa voi päivittäin viettää aikaa...Ne kun ovat perheiden kanssa...

"Heh" - Eikö riitä, että yhdellä on? - Jees. Ymmärrän kyllä tunteesi ja kyllä minullakin on kavereita ja ystäviä jotka varmasti viettävät parhaillaan aikaansa perheensä tai kumppaninsa kanssa kahden. Jonkun kerran minusta on myös tuntunut sille kuin osa käyttäisi perhettään tai kumppaniaan myös kilpenään ja suojanaan. Tarkoitan, että sen sijaan, että sanosivat ettei heille käy, jokin esittämäni tai tarjolla oleva, kuten loma-ajankohta niin aloittavat vuolaasti kertoa, että kuinka perhe, kumppani lapsi tai lapset sitä ja tätä, tai kun tuota. Vastaavasti olevat (muka) ihmeissään kun sinkkuna osoitat tai teet selväksi, että sinulla on erityinen toive tai vaatimus jonkin ajan tai esitetyn suhteen, kun sinkkuna kuulemma pitäisi ymmärtää, ettei perheellisenä voi joustaa niin paljon kuin sinkku. No tämä on varmaan osin totta. Mutta silti ärsyttää, kun osa, onneksi pieni on sitä mieltä, että sinkun pitäisi, jotenkin aina olla se osapuoli, jonka kuuluisi tai pitäisi joustaa omista toiveistaan ja odotuksistaan...

Juupa, jos toinen pitää ralleista ja toinen raveista en ymmärrä miksi kumppanin pitäisi olla nihkeästi mukana seuraamassa juttua josta on vähän tai ei lainkaan kiinnostunut. Toinen voi hyvin mennä yksin tai samanhenkisten ystäviensä kanssa katselemaan ja pelaamaan raveihin ja toinen menee omien kavereidensa kanssa ralliin. Näistä eri kokemuksista voi vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia sitten kumppanin kanssa.

Sinkku voi tehdä samoin, valitsee vain verkostoistaan samanhenkistä seuraa. Ellei verkostoa ole niin yhteisen harrastuksen tai mielenkiinnon kohteen äärestä varmasti löytyy jos vain uskaltautuu juttusille. Olen monesti kuullut tapahtumissa ihmisten vaihtavan tietoa siitä missä on saman aihepiirin tapahtuma ja suunnittelevat tapaavansa siellä ja ehkä lounastavansa tai vaihtavansa aihetta käsitteleviä kirjoja. On paljon itsestä kiinni pystyykö verkostoitumaan niin että samanhenkistä, kaikkia sukupuolia edustavia tuttavia löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla 40 -vuotiaalla on kavereita joiden kanssa voi päivittäin viettää aikaa...Ne kun ovat perheiden kanssa...

"Heh" - Eikö riitä, että yhdellä on? - Jees. Ymmärrän kyllä tunteesi ja kyllä minullakin on kavereita ja ystäviä jotka varmasti viettävät parhaillaan aikaansa perheensä tai kumppaninsa kanssa kahden. Jonkun kerran minusta on myös tuntunut sille kuin osa käyttäisi perhettään tai kumppaniaan myös kilpenään ja suojanaan. Tarkoitan, että sen sijaan, että sanosivat ettei heille käy, jokin esittämäni tai tarjolla oleva, kuten loma-ajankohta niin aloittavat vuolaasti kertoa, että kuinka perhe, kumppani lapsi tai lapset sitä ja tätä, tai kun tuota. Vastaavasti olevat (muka) ihmeissään kun sinkkuna osoitat tai teet selväksi, että sinulla on erityinen toive tai vaatimus jonkin ajan tai esitetyn suhteen, kun sinkkuna kuulemma pitäisi ymmärtää, ettei perheellisenä voi joustaa niin paljon kuin sinkku. No tämä on varmaan osin totta. Mutta silti ärsyttää, kun osa, onneksi pieni on sitä mieltä, että sinkun pitäisi, jotenkin aina olla se osapuoli, jonka kuuluisi tai pitäisi joustaa omista toiveistaan ja odotuksistaan...

Aivan kuin kädet ristissä kotona odottelisin milloin joku kaveri älyäisi pyytää johinkin. Että ei ole eikä voi olla mitään elämää kun on niin yksin joten tottakai olen valmis kuin tina sotilas heti kun joku pyytää. Voihan heh!

Minäkin olen yksinäinen sinkkunainen. Ilahtuisin liikuntaseurasta. Ei tarvitse olla kaveri, kysy mukaan töissä tai harrastuksissa vaikka lenkille tai jotain.

Jos en saa kavereista seuraa niin menen yksin kahvilaan, puistoon tai rannalle lukemaan lehtiä tai blogeja puhelimella. Tai sitten käyn kuntoilemassa.

Muuta en oikein ole keksinyt, paitsi Netflix ja aihe vapaa...

Vierailija kirjoitti:

Kuule, ihan hyvin voit mennä ravintolaan tai terassille yksinkin. Itse ajattele että se on itsestä varmuuden merkki kun näin voi toimia. Ei ollenkaan säälittävää ym.

Juuri näin. Vapaassa länsimaassa 2000-luvulla ei ole sellaista paikkaa, minne aikuinen nainen ei voisi mennä ilman seuralaista. Mene ihan minne haluat äläkä vaivaa päätäsi sillä, mitä joku muu kenties ajattelee (eikä muuten kukaan oikeasti edes kiinnitä mitään huomiota).