Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämä oli suomessa lama-aikana?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ihan sikiön kehitysvaiheista lähtien tarttunut kaikkea pskaa sen jälkeiseen sukupolveen.
Aivojen kehitykseen liittyen sikiönkehittymisestä varhaiskavatuksellisiin seikkoihin littyen.
Mutta ei tämä internet-kulttuuri älykkyyttä paranna. Kehitysaste on niiden käsissä joilla on verkot vesillä ja siittä omaisuus hallussaan. Itseriittoista häiikäilemäätöntä hyväksikäyttöää ja riistämistä ja muuut ihmisett menettävät uskoonsa.
Satun tietämään että moni maaiömasda korkeastikouluyettu vieroittavat lapsensaa kursseilla jos lapsen käytöksessä ilmenee addiktoimiseen viittaaavia piirteitä.
Se vaikuttaa mm maailmankatsomukseen, kehoon, mieleen, lukutaitooon, ajatteluuun, pitkäjänteiisyyteen, päämäärätietoiisuuteen esim.
Tunteisiiin, keskittymiiseen. Se vailuttaa vähään kaikkeeen. Addiktio muiden inhimillissten riiippuvuuksien rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin opiskelija ja yliopistolla varoiteltiin, että älkää vaan valmistuko, ellei ole jo työpaikka tiedossa.
Veljeni oli 10 vuotta vanhempi, oli juuri saanut vauvan ja ostanut talon velaksi. Tuli potkut, ei kestänyt ja päätyi oman käden kautta viimeiselle matkalle. Jätti viestin, että näin vaimo ja lapsi saavat edes jotain rahoja valtiolta.
Tiedän monia puolituttuja, jotka myös tekivät viimeisen ratkaisun, kun työpaikat menivät eikä veloista selvinnyt. Siihen aikaan työttömyys oli vielä suuri häpeä ja lainojen korot tosiaan parhaimmillaan siellä 20% tuntumassa.
Kyllä se 90-luvun lama vaikutti koko loppuelämään, ihan kaikkeen. Valmistuin juuri laman kynnyksellä enkä päässyt töihin pitkiin aikoihin. En päässyt matkustamaan, tapaamaan opiskeluaikojen sulhasta (joka muutti ulkomaille). Se suhde hiipui sitten. Ura viivästyi. Muutin paikkakuntaa työn perässä, sekin työ loppui pian. Muutin asumaan erään kaverini luo, ja sitten toisen, koska ei ollut varaa hankkia omaa kämppää edes vuokralle. Tämä toinen kaveri (vastakkaista sukupuolta) sitten jäi pysyvästi elämääni. Kun hänkin jäi työttömäksi, muutimme toiseen (elinkustannuksiltaan halvempaan) kaupunkiin, missä elämme vieläkin. Olen onnistunut lopulta työllistymään omalle alalleni, lisäkoulutuksen kautta, ja onnenpotku toi hyvän työpaikan, joka määräaikaisenakin ehti tuottaa niin paljon, että saatiin oma katto pään päälle. Ihan puoliporvarillista, puoliboheemia elämää nyt eletään, joten lopulta ei käynyt niin kovin hullusti. Mutta ihan varmasti elämäni olisi monin tavoin täysin erilaista ilman sitä lamaa.
Se vaikuttaa mm maailmankatsomukseen, kehoon, mieleen, lukutaitooon, ajatteluuun, pitkäjänteiisyyteen, päämäärätietoiisuuteen esim.