Kuinka monta viikkoa ja kuinka kaukana ulkomailla täytyy käydä että entinen kiva Suomi muuttuu paskaksi maaksi?
Meneekö kaava vaikka niin, että lähelläolo vaatii useampia viikkoja ja maapallon toisella puolella silmät aukeavat päivissä.
Olen huomannut, että suomen kieli unohtuu usein jo kuukaudessa ja ei palaudu entiselleen enää like koskaan you know.
Kommentit (15)
Joillekin riittää päiväristeily Tallinnaan.
Puoli vuotta poissa ollessa huomasi pientä sanojen unohtelua, joka korjaantui päivässä parissa.
Eniten reissaamisessa tykkäsin siitä vaivattomuudesta. Ei ollut huolia eikä ongelmia ei velvotteita.
Misseillä riittää viikko Jenkeissä
Riippuu mihin menet. Jos matkustat johonkin kehitysmaahan, Suomi tuskin koskaan muuttuu paskaksi.
Voi siinä käydä toisinkin päin. Minulla on kiinalainen tuttava, joka on jo vuosia asunut Suomessa. Ei kuulemma enää muuttaisi takaisin ja kaipaa aina Suomeen työmatkoillaan.
Olen sitä mieltä, että me ei osata arvostaa sitä, mutä meillä on. Suomi on maailman mittakaavassa paljon eksoottisempi kuin vaikka joku Thaimaa tai Meksiko.
Eiköhän tuo liene yksi Dunning-Krueger -vaikutuksen eli ylivertaisuusvinouman esiintymismuoto. On tutustunut johonkin maahan hieman tavissuomalaista syvällisemmin ja pitää itseään eksperttinä.
Sillä tunteella on taipumus karista nopeasti, kun oppii vielä hieman lisää siitä kohteesta ja huomaa, että ei se ihan kaikessa niin erinomainen olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi siinä käydä toisinkin päin. Minulla on kiinalainen tuttava, joka on jo vuosia asunut Suomessa. Ei kuulemma enää muuttaisi takaisin ja kaipaa aina Suomeen työmatkoillaan.
Olen sitä mieltä, että me ei osata arvostaa sitä, mutä meillä on. Suomi on maailman mittakaavassa paljon eksoottisempi kuin vaikka joku Thaimaa tai Meksiko.
Mutta tuotakaan ei tiedä, jos ei ole matkustellut. Aasiassa paljon matkustaneena arvostan Suomea paljon. Silti jos ei olisi lapsia täällä todennäköisesti asuisin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Voi siinä käydä toisinkin päin. Minulla on kiinalainen tuttava, joka on jo vuosia asunut Suomessa. Ei kuulemma enää muuttaisi takaisin ja kaipaa aina Suomeen työmatkoillaan.
Olen sitä mieltä, että me ei osata arvostaa sitä, mutä meillä on. Suomi on maailman mittakaavassa paljon eksoottisempi kuin vaikka joku Thaimaa tai Meksiko.
Gobin autiomaakin on eksoottinen.
Me olimme pari viikkoa aika kaukana paikassa, jota kutsuttiin Eedeniksi maan päällä. Suomi ei muuttunut paskaksi maaksi vaan tänne oli mukava palata.
Ihmisen nuoruuteen kuuluu vaihe, jossa kotipesä alkaa tympiä ja uutta pitää lähteä etsimään. Se on luonnollista. Menee myös ohi muutamassa vuodessa.
Venäjällä Siperiassa kävin 5 viikon työmatkalla. Palattuani rajan yli taikaisin Suomeen tuli euforinen olo, joka vastasi muutamaa viinapaukkua. Vaikka olin selvinpäin.
Pieniä eroja huomaa viikonlopunkin matkalla. Sellaisia, millä ei niin hirveästi ole väliä. Sitten on niitä isojakin eroja: Suomessa poliisiin voi luottaa, tavallisen ruokakaupan kassa ei yritä huijata. Ja se, miten toisia kohdellaan on iso juttu minusta. Toisaalla sanotaan anteeksi, kun vahingossa töytäistään toista. Toisaalla sitten taas ei.
Hymyttömyys on minusta outoa. Ja se, että lapseni alkoi itkeä ravintolassa ja tarjoilijalle tuli kiire hauskuuttamaan häntä tikkarin kera. Ei sellaista tapahdu täällä.
Vierailija kirjoitti:
Pieniä eroja huomaa viikonlopunkin matkalla. Sellaisia, millä ei niin hirveästi ole väliä. Sitten on niitä isojakin eroja: Suomessa poliisiin voi luottaa, tavallisen ruokakaupan kassa ei yritä huijata. Ja se, miten toisia kohdellaan on iso juttu minusta. Toisaalla sanotaan anteeksi, kun vahingossa töytäistään toista. Toisaalla sitten taas ei.
Hymyttömyys on minusta outoa. Ja se, että lapseni alkoi itkeä ravintolassa ja tarjoilijalle tuli kiire hauskuuttamaan häntä tikkarin kera. Ei sellaista tapahdu täällä.
Suomalainen keskivertovanhempihan nostaisi kamalan äläkän, jos tarjoilija alkaisi täällä tarjota itkevälle lapselle tikkaria. Tulimme viime viikonloppuna kaupasta ja lapsella oli kädessä lauantaikarkiksi valitsemansa tikkari. Naapuri tuli sanomaan, että toivoisi, ettei taloyhtiön pihalla syötäisi karkkia, kun heidän lapsi ei sitä syö ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieniä eroja huomaa viikonlopunkin matkalla. Sellaisia, millä ei niin hirveästi ole väliä. Sitten on niitä isojakin eroja: Suomessa poliisiin voi luottaa, tavallisen ruokakaupan kassa ei yritä huijata. Ja se, miten toisia kohdellaan on iso juttu minusta. Toisaalla sanotaan anteeksi, kun vahingossa töytäistään toista. Toisaalla sitten taas ei.
Hymyttömyys on minusta outoa. Ja se, että lapseni alkoi itkeä ravintolassa ja tarjoilijalle tuli kiire hauskuuttamaan häntä tikkarin kera. Ei sellaista tapahdu täällä.
Suomalainen keskivertovanhempihan nostaisi kamalan äläkän, jos tarjoilija alkaisi täällä tarjota itkevälle lapselle tikkaria. Tulimme viime viikonloppuna kaupasta ja lapsella oli kädessä lauantaikarkiksi valitsemansa tikkari. Naapuri tuli sanomaan, että toivoisi, ettei taloyhtiön pihalla syötäisi karkkia, kun heidän lapsi ei sitä syö ollenkaan...
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa sinulle, että suomalainen keskivertovanhempi sanoo tuossa tilanteessa hymyillen kiitos.
Riippuu kuinka köyhä olet ja kuinka paljon olet matkustellut ennen.