Onko tyhmää ajatella että jos saisin rakkautta, parantuisin masennuksestani?

Kyllä ja ei.

Mutta ihmissuhteen kannalta minusta ongelmallista on, että tuo rakkaus olisi peräisin vain yhdeltä ihmiseltä. Se, jos olet vain yhden ihmisen rakkauden varassa, tekee sinusta aika haavoittuvan siinä mielessä, jos rakkaus loppuukin. Siten hyväksymisen ja itsearvostuksen tunteita pitäisi tulla muiltakin ihmisiltä ja muistakin asioista, kuin vain siltä yhdeltä rakastetulta.

Toinen kysymys on, että kuinka jaksat hoitaa suhdettasi, jos olet masentunut? Vaikka kaikki haluamme suhteen, jossa meidät hyväksytään sellaisenaan ja saadaan rakkautta niin suhteeseen pitää itsekin panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei.

Mutta ihmissuhteen kannalta minusta ongelmallista on, että tuo rakkaus olisi peräisin vain yhdeltä ihmiseltä. Se, jos olet vain yhden ihmisen rakkauden varassa, tekee sinusta aika haavoittuvan siinä mielessä, jos rakkaus loppuukin. Siten hyväksymisen ja itsearvostuksen tunteita pitäisi tulla muiltakin ihmisiltä ja muistakin asioista, kuin vain siltä yhdeltä rakastetulta.

Toinen kysymys on, että kuinka jaksat hoitaa suhdettasi, jos olet masentunut? Vaikka kaikki haluamme suhteen, jossa meidät hyväksytään sellaisenaan ja saadaan rakkautta niin suhteeseen pitää itsekin panostaa.

En tiedä kuinka jaksaisin hoitaa suhdetta masentuneena sillä mulla ei ole mitään käsitystä suhteessa olemisesta millaista se edes on. Kuitenkin moni masentunut on suhteessa, miksen siis minäkin voisi olla? ap

Mielestäni voit ajatella, että jos saisit sekä rakkautta, että kokemuksia, jotka parantavat itsearvostustasi, kokemuksia, joissa olet hyväksytty ja arvostettu yhteisön jäsenenä, yhteisöllisyyttä, nuo kaikki voisivat taittaa masennustasi.

Vähättelemättä siis sitä, etteikö hyvä, läheinen ihmissuhde toisi onnellisuutta.

1

Sun ehkä kannattaisi yrittää itse parantua ja hyväksyä itsesi, sen sijaan että odotat sitä suurta rakkautta, joka parantaa kaiken. On nimittäin aikamoiset paineet tuossa parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei.

Mutta ihmissuhteen kannalta minusta ongelmallista on, että tuo rakkaus olisi peräisin vain yhdeltä ihmiseltä. Se, jos olet vain yhden ihmisen rakkauden varassa, tekee sinusta aika haavoittuvan siinä mielessä, jos rakkaus loppuukin. Siten hyväksymisen ja itsearvostuksen tunteita pitäisi tulla muiltakin ihmisiltä ja muistakin asioista, kuin vain siltä yhdeltä rakastetulta.

Toinen kysymys on, että kuinka jaksat hoitaa suhdettasi, jos olet masentunut? Vaikka kaikki haluamme suhteen, jossa meidät hyväksytään sellaisenaan ja saadaan rakkautta niin suhteeseen pitää itsekin panostaa.

En tiedä kuinka jaksaisin hoitaa suhdetta masentuneena sillä mulla ei ole mitään käsitystä suhteessa olemisesta millaista se edes on. Kuitenkin moni masentunut on suhteessa, miksen siis minäkin voisi olla? ap

Tietysti masentuneet ovat suhteessa, mutta se siis merkitsee sitä, että ei välttämättä kykene huomioimaan toista.

 Eli että mikä on se piste, jossa jaksaa rakastaa sellaista ihmistä, jonka mukaan mennään. Mutta jollekin se voi tietysti olla parempi kuin ei mitään.

Siitä tulisi riippuvuussuhde toiseen ihmiseen. Se yksistään todennäköisesti karkottaisi toisen pois. Mielihyvää pitää tulla elämään myös muista asioista. Mieti itse jos olisit jollekin ainoa onnen lähde.

Vierailija kirjoitti:

Sun ehkä kannattaisi yrittää itse parantua ja hyväksyä itsesi, sen sijaan että odotat sitä suurta rakkautta, joka parantaa kaiken. On nimittäin aikamoiset paineet tuossa parisuhteelle.

Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Mitä muuta voisin tehdä parantuakseni? Otan kaiken avun vastaan mitä saan. Hyväksyn myös itseni ja pidän itsestäni tällaisena kuin olen. Ongelma on vaan siinä että muut eivät pidä minusta ja koen että mun pitäisi aina muuttaa itseäni ollakseni pidetty. ap

Vähän epäilen. Sinun tulisi ensin olla täysin sinut itsesi (ja masennuksesi) kanssa. Toki jos koet, että se on puuttuva osa elämästäsi, se voi myös antaa paljon ja täten tehdä sinusta eheämmän.

Saathan jo rakkautta ystäviltä ja perheeltä? On todella rankka ajatus, että ripustautuisi vain yhteen ihmiseen. Itselläni myös keskivaikeaa masennusta ja tämä osiltaan teki oman parisuhteeni alusta aika kivikkoisen, kun niinä hetkinä kun menikin vähän huonommin (kaikissa suhteissa on säätöä, kun sovitetaan kaksi elämää yhdeksi) tuntui että kuolee siihen kipuun ja oloon, vaikka todellisuudessa kaikki oli hyvin. Nykyää meillä menee todella hyvin ja masennus on taka-alalla, mutta nostaa päätään pitkittyneissä stressitilanteissa.

Rakkaus ja parisuhde antaa ihan todella paljon, mutta vaatii myös aika-ajoin ponnisteluja ja jaksamista.

Mitä sinulla on annettavana sille toiselle ihmiselle? Miksi jonkun pitäisi antaa sinulle rakkautta ja tukea sinua masennuksessasi?Ajattelet erittäin itsekkäästi, että toinen ihminen on jotenkin vain korjaamassa sinun tarpeitasi. Hoitada masennuksesi ensin itse, kehitä itsellesi kykyä rakastaa ja mieti sitten tilannetta uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulla on annettavana sille toiselle ihmiselle? Miksi jonkun pitäisi antaa sinulle rakkautta ja tukea sinua masennuksessasi?Ajattelet erittäin itsekkäästi, että toinen ihminen on jotenkin vain korjaamassa sinun tarpeitasi. Hoitada masennuksesi ensin itse, kehitä itsellesi kykyä rakastaa ja mieti sitten tilannetta uusiksi.

Miksi jonkun pitäisi antaa minulle rakkautta? Miksi kenenkään pitäisi antaa kenellekkään rakkautta? Eikö se ole osa elämää, rakastua ja olla rakastunut/rakastettu? En tarvitse tukea masennukseeni. Hoidatan masennusta koko ajan, mutta mitä jos en parannu siitä koskaan? En siis koskaan ole valmis suhteeseen? Hirveä ajatus :( ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän epäilen. Sinun tulisi ensin olla täysin sinut itsesi (ja masennuksesi) kanssa. Toki jos koet, että se on puuttuva osa elämästäsi, se voi myös antaa paljon ja täten tehdä sinusta eheämmän.

Saathan jo rakkautta ystäviltä ja perheeltä? On todella rankka ajatus, että ripustautuisi vain yhteen ihmiseen. Itselläni myös keskivaikeaa masennusta ja tämä osiltaan teki oman parisuhteeni alusta aika kivikkoisen, kun niinä hetkinä kun menikin vähän huonommin (kaikissa suhteissa on säätöä, kun sovitetaan kaksi elämää yhdeksi) tuntui että kuolee siihen kipuun ja oloon, vaikka todellisuudessa kaikki oli hyvin. Nykyää meillä menee todella hyvin ja masennus on taka-alalla, mutta nostaa päätään pitkittyneissä stressitilanteissa.

Rakkaus ja parisuhde antaa ihan todella paljon, mutta vaatii myös aika-ajoin ponnisteluja ja jaksamista.

En koe saavani rakkautta ystäviltäni/perheeltäni. Mulla on ollut todella kylmä kasvatus eivätkä vanhempani ole koskaan kertoneet rakastavansa minua. Äiti lähti kun olin nuori, isä kasvattanut kovalla kurilla. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulla on annettavana sille toiselle ihmiselle? Miksi jonkun pitäisi antaa sinulle rakkautta ja tukea sinua masennuksessasi?Ajattelet erittäin itsekkäästi, että toinen ihminen on jotenkin vain korjaamassa sinun tarpeitasi. Hoitada masennuksesi ensin itse, kehitä itsellesi kykyä rakastaa ja mieti sitten tilannetta uusiksi.

Miksi jonkun pitäisi antaa minulle rakkautta? Miksi kenenkään pitäisi antaa kenellekkään rakkautta? Eikö se ole osa elämää, rakastua ja olla rakastunut/rakastettu? En tarvitse tukea masennukseeni. Hoidatan masennusta koko ajan, mutta mitä jos en parannu siitä koskaan? En siis koskaan ole valmis suhteeseen? Hirveä ajatus :( ap

Ihmiset rakastuvat yleensä jostain syystä. Yleisin syy on, että toisen ihmisen kanssa on hyvä olla, että toinen ihminen kohtelee itseä hyvin ja saa olon tuntumaan hyväksi. Sinä et tunnu ymmärtävän tätä vaan kuvittelet, että rakkaus syttyy jotenkin taianomaisesti ilman, että sinun täytyy sen eteen tehdä mitään. Ja ihan tiedoksi, masentuneen seura ei yleensä saa muita tuntemaan oloaan hyväksi etenkään, jos masentunut itsekkäästi olettaa toisen saavan oman olonsakin hyväksi.

Ei se parisuhde masennusta paranna. Olen itse ollut nuorena vuosikausia masentunut parisuhteessa. Elämäni onnellisinta aikaa olen elänyt sinkkuna. Vaikka nyt olen onnellisesti naimisissa ja lapsikin on (joka on tuonut aivan valtavasti iloa elämään), niin silti taaksepäin katsellen se aika ennen kuin tapasin nykyisen mieheni oli elämäni onnellisinta. 

Se auttaa hetkeksi. Sitten tulee takaisin ja kumppanilla on rankkaa.

On tyhmää! Älä yritä lyöttäytyä kenellekkään riippakiveksi. Sellainenhan sinusta tulee tuossa tilanteessa ja se ei ole oikein sitä toista ihmistä kohtaan. Parempi kun ryhdistäydyt ja hoidat itsesi kuntoon. Sitten voit muutaman vuoden päästä varovasti alkaa tunnustelemaan parisuhde markkinoita.

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan tiedoksi, masentuneen seura ei yleensä saa muita tuntemaan oloaan hyväksi etenkään, jos masentunut itsekkäästi olettaa toisen saavan oman olonsakin hyväksi.

Se on ap kauhea taakka toiselle ihmiselle ja varsinkin parisuhteessa kun toiselle lastataan päälle sellainen taakka että hän on vastuussa toisen hyvästä olosta ja terveydestä. Ei se mene niinpäin.

Mielestäni tarvitset terapiaa että hyväksyt itsesi ja otat VASTUUN omasta pahasta olostasi ja hyvästä  olostasi, etkä vain oleta että JOS tuo toinen tekee ja sanoo sitä ja tätä niin sitten minä paranen ja olen onnellinen. Se lähtee sinusta itsestäsipäin että otat vastuun itsestäsi ja hyväksyt itsesi (väität että hyväksyt mutta ei se siltä vaikuta) sellaisena kuin olet ja sen jälkeen sinulla on henkisesti tilaa rakastua ja rakastaa ja antaa itsestäsi toiselle jotain. Muutoin olet vain vaatimassa toiselta paranna minut, paranna minut. Karkuun sen sillä vaan ajat jos jonkun tasapainoisen yleensä onnisuisit edes löytämään. Joku epävakaa tai läheisriippuvainen sinusta voisi kiinnostua nytkin, mutta menisitte molemmat siinä ojasta allikkoon eikä se sinua parantaisi. Sen jälkeen hokisit vaan että JOS se toinen olisi ollut toisenlainen, niin olisin parantunut.

Nämä on ap. asioita mitkä pitää ottaa terapiassa puheeksi! Oma vastuu eikä mitään marttyyrinviittaa. En tarkoita olla tyly, mutta näin se nyt vaan on. Kysyit että onko tyhmää ajatella että jos saisit rakkautta parantuisit, vastaus on että on. Jonkunaikaa alkuhuumassa lulisit että rakkaus sinut paransi, mutta kun tulisi ensimmäiset vaikeudet ja vastamäet, huomaisit että et ole parantunut mihinkään. Näkisin että suurin ongelmasi on se että et ole saanut lapsena ja nuorena rakkautta ja hyväksyntää vanhemmiltasi ja siltä osin kivijalkasi on mätä. Se korjataan terapiassa ammatti-ihmisen kanssa, ei sen korjaaminen ole kumppanin tehtävä, koska muuten kuormitat häntä kohtuuttomalla vaatimuksella eikä hänen tehtävänsä ole olla terapeuttisi.

Ei, vaan kun parannut, sitten voit löytää rakkaudenkin.

Juu ei. Älä vie tommosta taakkaa parisuhteeseen. Hoida itsesi ja katso sitten.

Totta on, että masentuneen kanssa on erittäin raskasta olla.

Puoliso ja minä on sairastuttu masennukseen aikuisina, parisuhteen aikana. On ihan helvettiä katsoa toisen kärsimystä ja kestää toisen masennusta. Toki sen tekee, kun toista rakastaa, mutta se on hirveää.

Älä tahallasi vie tota taakkaa suhteeseen. Kukaan yksi ihminen ei voi sua rakkaudellaan parantaa, epäreilua hat epärealistista edes odottaa sellaista. Mitä sä pystyisit toiselle antaan?

Syö lääkkeet, jatka terapiaa. Jonain päivänä sitten parisuhdekin kun olet terveempi.

Vierailija kirjoitti:

On tyhmää! Älä yritä lyöttäytyä kenellekkään riippakiveksi. Sellainenhan sinusta tulee tuossa tilanteessa ja se ei ole oikein sitä toista ihmistä kohtaan. Parempi kun ryhdistäydyt ja hoidat itsesi kuntoon. Sitten voit muutaman vuoden päästä varovasti alkaa tunnustelemaan parisuhde markkinoita.

Ja toinen ihminen tyhmä ja arvostelukyvytön ääliö?

Vierailija kirjoitti:

Juu ei. Älä vie tommosta taakkaa parisuhteeseen. Hoida itsesi ja katso sitten.

Totta on, että masentuneen kanssa on erittäin raskasta olla.

Puoliso ja minä on sairastuttu masennukseen aikuisina, parisuhteen aikana. On ihan helvettiä katsoa toisen kärsimystä ja kestää toisen masennusta. Toki sen tekee, kun toista rakastaa, mutta se on hirveää.

Älä tahallasi vie tota taakkaa suhteeseen. Kukaan yksi ihminen ei voi sua rakkaudellaan parantaa, epäreilua hat epärealistista edes odottaa sellaista. Mitä sä pystyisit toiselle antaan?

Syö lääkkeet, jatka terapiaa. Jonain päivänä sitten parisuhdekin kun olet terveempi.

Kokemusasiantuntijan infantiileja neuvoja ja elämänkokemusta ihan omasta navasta.