Kisataan halveksittavuudesta :)

Turha kisa, voitin jo ennen kuin se alkoikaan.

Olen tukistanut 1-vuotiasta. Syön lihaa lähes joka päivä.

Mä olen kolmekymppinen mies. Mulla on asperger. Olen bi, ja häpeän asiaa todella paljon, minkä lisäksi häpeän sitä, että häpeän seksuaalisuuttani niin paljon. Todella kuluttavaa. Olen ryypännyt rankasti yli 10 vuotta. Olen huomannut olevani usein samaa mieltä miesasiamiesten kanssa. Roikun aihe vapaalla joka päivä monta tuntia.

Koulutusta ei ole ja olen köyhä. En tunnu oppivan mitään hyödyllistä.

Mulla ei ole enää kavereita eikä ketään. Ryyppääminen ja mielenterveysongelmat on tehneet musta erakon. Harrastan öisin kävelemistä, koska kiusaannun vastaantulijoista niin paljon (ja nyt öisin on edes vähän viileämpääkin). Jos joku koittaa kävellä ylitseni, saatan raivostua ihan älyttömästi ja normalisoitumiseen menee monta päivää (en tietenkään rupea ihmisten ilmoilla riehumaan. Kiehun vaan sisäisesti ja raivoan itsekseni kotona).

Mulla on tapana ghostata ihmisiä, (eli siis vain katoan ja lakkaan pitämästä yhteyttä) koska en enää osaa sanoa mitään, enkä halua oikeasti tavata ketään ikinä.

Ärsytän ihmisiä oudolla huumorillani, mutten saa suljettua suutani seurassa. Moni pitää mua täysin kajahtaneena.

No joo, olen kuitenkin jotenkin sinut itseni kanssa. Enhän mä itsestäni eroonkaan pääse. Koitan hitaasti tulla jotenkin paremmaksi ihmiseksi, ja olen mä edistynytkin.

Minä olen kaunis monien mielestä. Sekä naisten että miesten mielestä. Huomaan kyllä halveksivia katseita naisilta.

Minulla ei ole elämässä muuta odottamista kuin kuolema.

Ei mitään itsekontrollia, eli syön, juon ja pelaan rahani. Tähän asti kontrollia on ollut sen verran, että olen toistaiseksi hengissä.

Ei ihmissuhteita, eikä elämää.

Ainut ilo elämässä on kuolemasta fantasioiminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias epämiellyttävän näköinen ikisinkku, työtön alisuorittaja, masentunut ja pitkälti erakko. Olen teinimäisellä tavalla arka ja ujo, mikä tuntuu herättävän ihmisissä suurta halveksuntaa. Vatvon ikivanhoja asioita ja tunnen niistä suurta kaunaa ja katkeruutta. Olen sotkenut ihmissuhdeasiani pahasti. Vihaan ja kadehdin useimpia ihmisiä, koska heillä näyttää menevän minua paremmin.

Meistä voisi tulla hyvät ystävät, olen samanlainen, mutta lisäksi vielä sairaalloisen ylipainoinen. lisäksi kun on stressiä, naamaani puhkeaa atooppinen ihottuma nenänpieliin ja kulmakarvoihin. ikää 44.

yhtä surkeita joka ikinen

Olen parisuhteessa ja meillä on lapsia.

Mulla on myös suhde tuttavaperheen isän kanssa, jota en pysty lopettamaan. Siis sitä suhdetta. Inhoan itseäni, enkä tajua miten olen ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Voitinko?