Lue keskustelun säännöt.
Miksi et enää halua vauvaa?
Kommentit (53)
Olen 44-vuotiaana liian vanha isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska suunniteltu sektio on tappelun takana. Yksi lapsi tapeltu, ja heti tekisin jos olisi varmaa saada se.
Pelkään että saisin vammaisen lapsen koska olen jo yli nelikymppinen, ja on jo yksi oma lapsi ja ainoaksi se taitaakin sitten jäädä.
En ole nauttinut raskaana olosta kun vaatteet kiristää, tulee närästystä, suonikohjuja, vaikea nukkua. Synnytykset ei ole myöskään olleet kovin mukavia kokemuksia, on tullut mm repeämiä. Pelästyttävin kokemus on ollut yksi keskenmeno jossa olin melkein kuolla verenhukkaan. Toisen lapsen jälkeen mulle tehtiinkin sterilisaatio koska ajattelin ettei mun kroppa ja mieli enää kestäisi yhtään vastoinkäymistä ja olin jo kuitenkin lähemmäs 40. Vauva-aika on ollut raskasta valvomisineen. Nyt kun lapset ovat 3 ja 5 v ja jo hieman omatoimisia niin nautin tästä elämäntilanteesta, enkä todellakaan yhtään haikaile raskaus- tai vauvavuosia.
Minulla on yksi lapsi ja enempää en halua. Olen 26v. Synnytys oli niin järkyttävä kokemus että ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 44-vuotiaana liian vanha isäksi.
Nuori Jonne sinä vielä olet, tai tarkemmin sanottuna keski-ikäinen, voisit hyvin olla isä vielä
Mulle riitti 1,5v raskaana oloa neuvolakäynteineen, ultrineen, vaivoineen, mittauksineen.
Mulle riitti kaksi synnytystä helvetimmoisilla supistuksilla ja repeämineen, toinen meni vielä täysin ilman kivunlievitystä (ei omasta halusta!).
Mulle riitti 2,5v imetystä.
Mulle alkais jo riittämään tämä neljäs vuosi katkonaisilla yöunilla. En jaksaisi enää kanniskella lapsiani öisin ympäri asuntoa hyräillen (hammasitkut, rokotusoireet, flunssat jne). Ja mitä vielä "ihanuutta" siinä vauvassa onkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 39v ja odotan kolmatta ja ehdottomasti viimeistä. Tuntuu, että juuri kolmelle riittää tarpeeksi aikaa ja muita resursseja. Olemme myös halunneet pitkät ikäerot, että jokainen saa olla rauhassa pieni ja että me olemme saaneet toipua valvomisista ym., joten aikaakaan useamman saamiseen ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä, mutta elämäntilanne ei sitä salli välttämättä ikinä.
N25
Lapsiluku on täynnä ja olen aivan liian vanha. Ne olemassaolevat ovat siis jo teinejä - parikymppisiä. Iltatähti ei ole tilauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vanha (41), nykyiset lapset jo teinejä, en halua kolmea tai useampaa lasta, tykkään elämästäni tälläisenä, ja toisaalta, ei mulla ole kohtuakaan enää.
Ainokainen on kohta täysi-ikäinen. Ehtisin vielä, mutten ole koskaan halunnut kuin yhden, joten klipsautin heti kolmekymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se joku automaattinen juttu, että pitäis haluta tai vauvoja ois joskus ajatellu edes vähän? En oo koskaan ajatellu koko asiaa. Musta on outoa, että edes kysellään sellaista.
Niinkuin yhtäkkiä kysyttäisiin esimerkiksi, haluatko syödä hiekkaa? Ei oo koskaan käyny mielessä, mutta nyt kun kysytte, niin en haluaisi.
Kaksi tervettä lasta; tyttö 4v, poika 8v. Mulla ikää 35v.
Syyt:
Kroppa näiden jälkeen edelleen tikissä
Mielenkiintoinen työ
En pidä vauvoista (omat menetteli, mutta luojan kiitos vauva-aika on niin lyhyt kuitenkin)
Asunnon koko (ihana koti joka on jo puoliksi maksettu ja sopivan avara meidän perheelle)
Maalaisjärki
Tehty sterilisaatio
Vauva-vuosien ja univelkojen yms. läpi kestänyt pitkä liitto, joka voi paremmin kuin koskaan myös sänkyhommien suhteen
Ei vain kiinnosta aloittaa samaa alusta
Lähisuvussa iso läjä diagnoosin saaneita neuropsykologisia ja ADHD ongelmaisia lapsia; omat terveitä luojan kiitos
En koskaan erityisemmin tuntenut paloa äidiksi, joten kaksikin lasta siihen on todella hyvä
Raha, raha, raha. Tällä porukalla elämä on lompakonkin kannalta leppoisaa ja rahaa riittää hyvin esim. matkusteluun
Enkä suoraan sanottuna halua pilata tätä kaikkea sillä, että saisin vauvan. Ei kiitos.
Olen kaksi aborttia tehnyt. En edelleenkään halua halua lasta, teen kolmannenkin abortin jos raskaaksi tulen ehkäisystä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
On jo kaksi lasta.
Olen liian vanha.
En halua olla raskaana.
En halua enää ikinä synnyttää.
Sama.
Esikoinen syntyi kun olin 18. Toinen 10 vuotta myöhemmin. Iso ikäero, eikä fyysinen puoli ollut sama kuin ennen.
Myöhemmin sain kuntoni paranemaan, työelämän stabiloitua jne, mutta silloin olin jo steriloitu.
Meillä on kaksi lasta. Haaveilin kolmannestakin, mutta mies ei enempää halunnut. Nyt en enää lapsia pystyisi saamaan.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta haluaisin joskus. Ajatus siitä, että nämä ovat luonnollisesti ensin vauvoja ja pikkulapsia, on kuitenkin todella ikävystyttävä. Vauvat ja pikkulapset ovat tylsiä, itsekeskeisiä, itsekkäitä, rasittavia. Ne eivät ole minusta kovin söpöjä tai hellyyttäviä. Minun on vaikea kuvitella, että palkaksi riittäisi vauvan hymy koko päivän ankeasta puurtamisesta. Muiden äitien esitellessä haltioituneena huonokäytöksisiä ja huomionkipeitä rääpäleitään tunnen lähinnä myötähäpeää ja sääliä.
Haavekuvissani minulla on kuitenkin keski-ikäisenä ihania aikuisia lapsia, joilla on yhtä hyvä suhde minuun kuin minulla on omiin vanhempiini. Myös jotkut +6 -vuotiaat lapset ovat ihania, hauskoja, jopa suloisia. Melkoinen dilemma.
Ei nyt vastausta varsinaiseen kysymykseen, mutta minusta olisi hienoa, jos suomalaiset voisivat hankkia lapsia yhteisöllisemmin. Esimerkiksi tahattomasti lapseton sisarus auttaisi muita sisaruksiaan lasten hoidossa tai isovanhemmat ottaisivat lapsia enemmän hoitoon. Lapsia voisi hankkia ystävän kanssa ja homot voisivat myös hankkia lapsia ilman miestä olevien naisten kanssa. Näin saataisiin lisää lapsia Suomeen, kun vastuuta lastenhoidosta jaettaisiin. Nykyiset kapeat ydinperhemallit ovat aikaansa eläneitä lasten hankinnassa.