Miksi et enää halua vauvaa?

Oon 44-vuotias kolmen lapsen äiti. Lienen korteni kekoon kantanut.

Perustele ite paskanaama!

Haluan kovasti, mahdollisesti parikin vielä. Ja toivottavasti kuukauden-parin päästä päästään yrittämään :)

Ainoa lapsi on jo viisi. Ei huvita aloittaa alusta, vaikka periaatteessa haluaisimmekin vielä toisen lapsen. Vauva- ja taaperoaika ei houkuttele, kun nyt on niin helppoa lapsen kanssa. Olisi pitänyt tehdä muksut putkeen, mutta tämä ensimmäinen valvotti ja uuvutti ensimmäiset vuotensa siihen malliin, että seksiä ei jaksanut harrastaa saati olla raskaana tai hoitaa vauvaa.

Meillä oli kolme lasta tehtynä, eikä mies suostunut neljänteen. Tosin oltiin jo nelikymppisiä ja kyllähän se siinä iässä olisi ollut aikamoinen rasitus. Olisi myös pitänyt etsiä isompi asunto, auto jne ja reissaaminenkin olisi ollut hankalampaa. Mietittiin myös sitä, että kaikkien elitaso olisi pudonnut liikaa sen neljännen kuluttajan mukana. Taloudelliset seikat ja mukavuudenhalu voitti.

Oliskin vaan vauva, helppo sellainen. Mutta niistä tulee kalliiksi tulevia lapsia, jotka vaatii tilaa, aikaa, hermoja jne.

Kahdessa on enemmän kuin tarpeeksi.

Kerro yksi järkevä syy miksi haluaisin.

On jo kaks ja sektiolla syntyneet molemmat, ei tee mieli enää leikatuttaa vatsaa. (Kahden peräkkäisen sektion jälkeen alatiesynnytystä ei aleta enää edes yrittämään)

Ikä, ura, raha, aika. Haluaisin vielä yhden, mutta muu elämä on jo sitä vastaan.

On jo kaksi lasta.

Olen liian vanha.

En halua olla raskaana.

En halua enää ikinä synnyttää.

Olen liian vanha - enkä biologisesti voi saada lasta. Yksi lapsi on.

No jos nyt salarakkaan kanssa pääsisimme niihin puuhiin viimeinkin ja raskaaksi vahingossa kierukasta huolimatta tulisin, niin toki lapsen pitäisin, sillä jos kaks yli viiskymppistä näillä spekseillä onnistuu raskautumaan, niin se jo olisi niin suuri ihme.

Olen jo yli 35 ja monisairas. En koskaan saanut pidempiaikaisia töitä, että ois ollut edes vara hankkia lapsi tai lapsia.

Olen nelikymppinen kohta jo kotoa muuttavan teinin yh. Olisin kyllä aikoinaan halunnut useamman lapsen mutta mies ei ja lähtikin sitten jossain vaiheessa. Vuodet vierivät ja tuntui, etten lapselleni halua ketään "uutta isukkia" marssittaa näytille, niinpä jäi miessuhteet sitten kokonaan ja mahdollisuuskaan useampaan lapseen. Jos nyt yhtäkkiä löytäisin jostain uuden miehen, täytyisi kyllä jonkinlainen ihme tapahtua että lähtisin vielä tuohon samaan.

Haluan nukkua yöt. En kestäisi enää valvomista.

Minulla on jo kolme lasta ja heillekin vaatteet, urheiluvälineet, harrastukset jne maksaa tosi paljon, kauhistuttaisi, jos pitäisi vielä enemmällä määrälle kustantaa ne.

Raskausajat oli vaikeita, lapset syntyivät keskosena, en kestäisi enää sairaala-arkea vauvan kanssa.

1) meillä on 3 lasta ja haluan keretä viettämään aikaa näiden lasten kanssa

2) haluan palata joskus töihin

3) olemme jo aika vanhoja 37v ja 43v

Jos tulisin vahingossa raskaaksi, olisimme kuitenkin iloisia vauvasta.

Maailma tulee ainoastaan kurjemmaksi muutaman vuoden sisällä ja se tulee myös vaikuttamaan tähän Lintukotoon. On parempi olla ilman lasta kun ei ole takeita siitä pystynkö takaamaan turvallisen elämän, mukavuuksista puhumattakaan.

Haluaisin vielä olla raskaana ja kokea synnytyksen sekä kokea vielä sen maagisen hetken kun vastasyntynyt lasketaan rinnalle.

Mutta siihen se jää. En halua enää valvoa ja imettää. Se aika meni jo ja nyt pitää keskittyä uraan ja pieneen perheeseen. Olen kaksi jo synnyttänyt, saa riittää.

Periaatteessa haluaisin toisen lapsen, mutta en tiedä, jaksaisinko enää toista vauva-aikaa... Nytkin on rankkaa, kun vauva nukkuu huonosti ja herättää usein öisin, ensimmäiset viikot oli vain tissillä ja muuten huusi jne. Ehkä aika kultaa muistot, ja yritämme jossain vaiheessa vielä toista.

Ei minun tarvitse perustella. Ihan riittää kun sanon etten halua.