Miksi edes yrittää?

Taas tuli kantapään kautta koettua, että kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu tähän maailmaan. Kroonisen yksinäisenä ja elämässä vähemmän menestyneenä (työttömyys, köyhyys, lahjattomuus) päätin taas jonkun ihmeellisen motivaatiopuuskan innostamana aloittaa uuden harrastuksen. Ajattelin että olisi mukavaa päästä välillä pois asunnosta ja tutustua uusiin ihmisiin, sekä harrastaa jotain joka tuo mielihyvää.

Ei mennyt kauan, kunnes tajusin tehneeni väärän päätöksen.

Harrastukseen liittyy valitettavasti myös muut ihmiset ja heidän kanssaan keskustelu. Ja mistä ihmiset yleensä keskustelevat? Aiva, työstä, perheestä, rahasta, matkoista, menneisyydestä ja ostoksista. Melko pian selvisi, että harrastan toimitusjohtajien, yrityksien omistajien, aluejohtajien ja osakemiljonäärien kanssa. Eivät he näillä kehuneet, mutta tietenkin kertoivat, kun asia tulee puheeksi. Vielä olen kyennyt välttelemään omasta elämästäni puhumista, mutta lopulta on päätettävä valehtelenko vai kerronko totuuden. Tai ei ole, koska harrastuksen lopettaminen on nyt se realistisin vaihtoehto.

Kyllä se on nyt viimeistään todettava, että synkässä metsässä juoksentelu on kaltaisilleni sopivin harrastus.