Kuinka lopettaa lapsen iltaravi?

...Lapsi on tuhlannut taas omat taskurahansa lähikauppaan ostamalla kaikkea kavereilleenkin. Mitään säännöllistä viikkorahaa ei ole eikä se ole ehdollistettua, mutta mietin että pitääkö tämäkin etuus ehdollistaa ja sanoa että niin kauan kuin tämä typerä iltashow jatkuu niin rahaa saa vain 50 senttiä per jokainen hyvä nukkumaanmeno, koska tämän pelin on kerta kaikkiaan loputtava.

Lapsi valittaa etten ole ikinä hänelle ystävällinen. Niin en olekaan enää siinä vaiheessa kun alkaa tuo 2-3 tunnin nukkumaanmenokidutus, se että minua piinataan ja kiusataan ilman mitään aikuisen kunnioitusta. Joskus mietin, että luovutanko vaan ja heitän lapsen joku ilta pihalle ulvomaan. Saa sossut tulla hakemaan ja katsoa saavatko tuohon mitään tolkkua ammattilaisetkaan ja kauanko kukaan katsoo tuommoista pelleilyä. Joka hiivatin ilta sama iltavääntö. Loputonsa kiukuttelua siitä että nyt on äidin oma aika ja jos ei nukuta niin silti pysyttävä omassa huoneessa... mutta siellä se nytkin on sitten hiljaa suuttuneena ja räpeltää jotain tavaroitaan... puoli tuntia... tunti... kaksi... kunnes odottaa että mitähän vielä tulisi sanomaan, sitten on jano ja vessahätä ja ja ja... ja minä komennan häntä joka ilta kymmeniä kertoja lopettamaan eri toimintoja mitkä vaan hidastavat sitä rauhoittumista ja nukahtamista. Saattaa olla puolikin tuntia hiljaa ja luulen jo nukahtaneen kunnes tulee vielä jotain sössöttämään... ja sitten kaikki tavarat on levällään omassa huoneessa, olohuoneessa jne.

Pää leviää tämmöiseen ja joka vuosi kesälomien jälkeen saa pelätä sitä miten vaikeaa paluu arkeen on. Lapsi piinaa nukkumaanmenoaan kello jopa 22-23 asti vaikka nukkumaanmenourakka eli rauhoittuminen sänkyyn ja tylsistyttäminen on aloitettu jo kello 19-20 aikaan. Lomalla tämän vielä kestää kun saa itse maattua sängyssä vaikka aamukymppiin mutta toista se on töissä käydessä kun pitää herätä jo viiden jälkeen. Joka ilta samat rutiinit ja samat kellonajat. Siitä ei pitäisi olla kiinni.

Ap

Ota kainaloon ja lue sille pari tarinaa jonka itse valitsee. Tee selväksi että vaikka hyppisi pitkin seiniä sen jälkeen niin valot sammuvat ja muut nukkuvat.

"Mitä enemmän kielsin sitä enemmän uhmasi. Edes samassa huoneessa oleminen ei auttanut. Lapsi kävi fyysisesti kiinni, puski ja työnsi, repi ja huusi. Ei uskonut yhtään mitään. Tätä samaa päivästä toiseen. Jos yritti olla vastaamatta hänen huutoon enää. Hän korotti ääntään. Jos yritin teeskennellä nukkuvaa hän tuli hakkaamaan ja repimään minua. Huomiotta jättäminenkään ei siis hillinnyt. Päinvastoin aiheutti totaaliset raivarit...

... minä vain makaan omassa huoneessa ja yritän pitää kämpän täysin virikkeettömänä, ei mitään ääntä eikä edes liikettä. Edes vessaan en mene vaikka tarvitsisi sen 2-3 tunnin odotuksen aikana ettei lapsi provosoidu taas kysymään jotain ja jos en vastaa niin korottaa ääntään, alkaa paukuttaa seiniä. [/quote]

Ei ristus.

Sepä se, jätä kaikki ylimääräinen keskustelu pois, viet vaan huoneessa, kyllä lapsi tietää jo yhdestä kerrasta "nyt nukutaan".

Jos karkaa, niin sama uudestaan.

Anna huutaa ja kiljua, ei se aamuun asti jaksa...

Tota, menkää nukkumaan ja sanokaa sille että nyt nukutaan.

Meillä syödään iltapala, pestään hampaat ja käydään pesulla. Sit luetaan satu ja kaikki rupeaa nukkumaan. Talo hiljenee kun kaikki nukkuu. Ei siinä, sama juttu joka ilta. Ei mitään säätöä. Kannattaa koittaa.

Melatoniinia saa apteekista ilman reseptiä ja voi antaa jo noin vanhalle. Tätä joka ilta pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ja pimennysverhot, kesä ja valoisuus vaikuttaa uneen.

Mä kyllä ymmärrän AP:tä.

Mietin, että onko päivällä ollut tarpeeksi aktiviteettia, ulkoilua ja tasapainoista ruokavaliota? Iltapalalla vois yhdessä rauhoittua ja käydä läpi päivän jutut.

Tsemppiä kovasti. Itsekin tuntuu välillä nukutus niiiin turhauttavalta, eli kohtalotovereita on.

Vierailija kirjoitti:

Ota kainaloon ja lue sille pari tarinaa jonka itse valitsee. Tee selväksi että vaikka hyppisi pitkin seiniä sen jälkeen niin valot sammuvat ja muut nukkuvat.

Tämä on loputon tie, jos tälle tielle lähdetään. En ole ikinä lukenut satuja kuin korkeintaan todella lyhyitä. Näin jo silloin pienenä että samaan huoneeseen seuraksi jääminen on pahin virhe kun siitä alkaa sitten se seurustelu. Ei tämän lapsen mielenkiinto ole ikinä riittänyt kuuntelemaan edes yhtä satua loppuun kommentoimatta päälle koko ajan. Kolmen rivin lukeminen vie aikaa 5-10 minuuttia, ihan yhtä tyhjän kanssa lukea mitään. Siis yleensäkään lapsi ei kuuntele minua, hölöttää vaan omiaan. Annan mahdollisuuden kertoa lyhyesti max 5-10 minuuttia jos on jotain asiaa. Sen jälkeen hali ja pusu ja irtautuminen... haluaa jäädä roikkumaan, sitä pitää rajoittaa korkeintaan muutamaan. Sen jälkeen hyvää yötä ja omaa huoneeseen mieluiten ihan itse ilman talutusta... no se hyvää yötä on sitten se mistä se show alkaa. Menee huoneeseensa ja jää miettimään sinne mitähän vielä keksisi, vaikka tietää että nyt pitäisi olla omassa huoneessa eikä huudella enää eikä tulla minun luo. Räpeltää siellä jotain tietäen että kuulen ja ärsyynnyn. Odottaa sitä että kiellän kymmeniä kertoja, jankuti jankuti, ei saa enää puhua ja puhuu saman tien lisää, ei saa tulla pois huoneesta ja tulee. Jossain vaiheessa minä sitten räjähdän kun vielä tunnin parin päästä hereillä vääntelemässä naamaansa. Menee usein nukkumaan vasta kun saan tarpeeksi loukkaantumaan ettei tee enää mieli tulla minun perään. Miksi ei vaan voisi mennä nukkumaan hyvällä mielellä? Ap

No meillä oli pojalla oma huone, menin itse nukkumaan kympiltä ja sanoin että mua ei häiritä.

Poika meni nukkumaan kun meni.

Teini-iässä meillä oli uusioperhe jossa oli tyttö joka valvoi varmaan aamuneljään. Poika ehkä kolmeen. Siis kesällä ja viikonloppuna.

Itse huolehdin omista unistani, mies valvoi pitempään ja kouluviikkoina teinit sitten saivat itse kärsiä valvomisesta kun tuli aamuherätys.

En todellakaan kouluikäistä nukuta, naurettava ajatuskin...

Tähän jo opettajana puuttuisin, vanhempien tehtävä huolehtia tarpeellisesta levon ja ravinnon määrästä ym. hyvinvoinnista, muuten näkyy suoraan oppimisessa ja käyttäytymisessä Miksi ette välitä lapsistanne?

Teitä ja teidän omaa nukkumista ei siis häiritse se, että lapsi on hereillä ja puuhailee omiaan etkä tiedä yhtään milloin se tulee taas selittämään jotain juttuaan vielä eikä kunnioita sitä rajaa että äidin/isän luo ei saa enää mennä? En ole ikinä pystynyt edes harkitsemaan omaa unen tavoittelua ennen kuin lapsi nukahtanut ensin ja tiedän ettei tule sieltä enää pahimmassa tapauksessa herättämään minua puolen tunnin nukkumisen jälkeen, jonka jälkeen en välttämättä saa enää unen päästä kiinni moneen tuntiin riippuen siitä millainen tappelu siitäkin tulee... haluaisin vain että lapsi nukahtaisi edes kello 20-21 välillä jotta voisin itse sen jälkeen rauhoittaa itseni ennen kuin nukun itse 22-23 välillä. Yksi asia mitä olen miettinyt niin on se että onko minun vaan pakko alkaa herättää lapsi jo kello 6 aamulla että väsyisi ehkä 14-15 tunnin valvomisen jälkeen. Tosiaan jaksaa suurinpiirtein tuon verran heräämisestä nukahtamiseen ja nukkuu yöllä noin 9-10 tuntia. Tänäänkin ulkoillut ainakin 7 tuntia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tähän jo opettajana puuttuisin, vanhempien tehtävä huolehtia tarpeellisesta levon ja ravinnon määrästä ym. hyvinvoinnista, muuten näkyy suoraan oppimisessa ja käyttäytymisessä Miksi ette välitä lapsistanne?

Mikset neuvo ap:tä?

Minusta ao:n pitäisi vaan mennä itse nukkumaan ja koettaa pojan antaa itse löytää rajansa. Ei se voi olla kuononpi kuin nykymeno.

Oletko miettinyt, jos lapsi on luonnostaan iltaihminen. Meillä nuorempi lapsi menee aina nukkumaan vasta klo 22. Jo ihan pienestä pitäen, eikä nukahda aikaisemmin vaikka miten yrittää. Vanhempi lapsi on jo yli kymmenen ja edelleen menee nukkumaan klo 20-21. Hänestä tulee todella kiukkunen jos ei ysiin mennessä ole sängyssä. Aamuvirkku lapsi herää aina 7-8 välissä kun puolestaan iltavirkku voi nukkua helposti kymmeneen

Jos lapsi nukkuu kymmenenkin tuntia niin miksi se menisikään alkuillasta nukkumaan? Ala laittaa nukkumaan myöhemmin tai herätä aiemmin.

Älä käske sitä nukkumaan klo 20-21. Se on ihan liian aikaisin ja huomaat sen itsekin.

Anna mennä nukkumaan silloin kuin hänelle luontevasti kuuluu tai noin 22-23.

Entä jos antaisit rauhallista aikaa muksun jutella ennen sänkyyn menoa riittävästi ja teet selväksi, että sitten kun on sängyssä, ei enää nousta kertomaan juttuja vaan jutut kerrotaan joko ennen nukkumaan menoa tai seuraavana päivänä.

Kiusataanko, onko refluksia yms?

Miksi ihmeessä tuon ikäisellä rahaa niin että saa yksin käydä kaupassa? 😲

Kerro lapselle, että totopeleihin vaaditaan 18 vuoden ikä.

Saako tarpeeksi huomiota päivällä? Siis ihan kunnon kahdenkeskistä aikaa.

Anna valvoa, herätä aikaisin. Vaikka kuudelta. Huolehdi omasta unestasi.