Miten eletään hamstraajan kanssa?

Terapiaa miehelle?

Ei eletä vaan muutetaan veks. Ei se hamsteri muutu, mutta sun mielenterveys voi mennä ketutuksen takia.

Ei mitenkään. Mä en meinaa edes kaveriltani sietää eikä tietenkään asuta samassa talossa. Mutta ihan nyt ittes takia, hanki oma kämppä ja jatkakaa yhdessäoloa eri osoitteista. Äläkä päästä tuomaan tavaroitaan sinne! Varmasti yrittää kun muut paikat on täynnä.

Oliko miehellä turvaton lapsuus?

Elän hamsterin kanssa. Pitkin kesää meillä käy väkeä hakemassa milloin ovenkahvaa, milloin pientä peltirasiaa,  milloin varaosia lihamyllyyn. Kaikkea löytyy. Ongelmana on vain se, että löytäjä ei haluaisi maksaa, koska hakijalle kyseessä on ensin todella tärkeä tavara ja sen löydyttyä meille tarpeeton romu. Siinä sitten kinastellaan sen hakijan kanssa, onko tavaralla arvoa vai pitääkö se antaa ilmaiseksi, koska se on löytynyt jonkun toisen vintiltä.

Tyhjät pakkaukset yms. voivat olla paloturvallisuusriski. Ainoastaan kalliimpien merkkituotteiden pakkauksilla saattaa olla arvoa ja hyötyä jälleenmyynnin kannalta (Apple, Rolex). Käyttöohjeetkin löytyy usein netistä.

Jos säilöö liikaa tavaraa, ei voi siivota tai tuulettaa kunnolla. Ei näe esim. hometta, jos sitä muodostuu törkypinon taakse seinään. Eli talon arvo laskee, joutuu remontoimaan. Rotat voi pesiä roinakasoissa.

Tiedätkö millainen lapsuudenkoti miehelläsi on että miten siellä on tavaroihin suhtauduttu? Tämä on monipiippuinen asia jota pohdin kumppanin kanssa toissa päivänä. Oma äitini oli sota-ajan lapsi jolloin pulaa kaikesta. Hänellä asunto todella siisti ja vähän minimalistinen mutta vinttiin ja kellariin kertyi tavaraa. Oli lapsuutemme tavaroita ilmeisesti tunnearvon vuoksi mutta myös tavaraa pahan päivän varalle. Kumppanini äiti taas kerää tavaran asuntoonsa. Kaikki pursuaa tavaraa ja kaikki säästetään ja on näitä lapsuuden tavaroita. On pahvilaatikoita ja yksi huone vain tavaran säilytyspaikkana. Hän ei ole sota-ajan lapsi. Eli voisi lähteä siitä että miehesi ei ole sota-ajan lapsi. Oliko hänen isänsä tai äitinsä? Onko miehesi perhe ollut vähävarainen? Onko miehesi kuinka toimeentuleva? Hamstrausohjelmia katsottuani kyseessä on ihan sairaus jota on vaikea hoitaa ja parantaa. Terapia ja ammattijärjestelijää saatetaan tarvita. Miehesi ei kuulosta kuitenkaan ihan sellaiselta että kyseessä olisi mikään pahin hamstrauksen muoto mutta ehkä pieni aihio sille. Lähtisin ymmärtämään miestä lapsuuden kodin kautta jne. En tuomitsemaan vaan aluksi ymmärtämään. Se saattaa olla hyvin vaikeaa, puolin ja toisin, mutta jotainhan tuolle on tehtävä tai hukutte kohta tavaraan.

Hamstraaja ei parane. Ei koskaan. Hän ei luovu tavaroistaan, ja jos hävität ne salaa, hän traumatisoituu vain pahemmin. Joko siedät tilannetta tai lähdet pois.

Minun mieheni on samanlainen, samoin kuin äitini. Aikoinaan oli helpotus muuttaa omaan asuntoon, jossa pystyi pitämään tilat avarampina ja simppeleinä. Jännää toisintoa onkin ollut pariutua hamstraajan kanssa. En ole vieläkään tottunut tähän, roinan keskellä ahdistaa samalla tavalla kuin teininä lapsuudenkodissa.

Olen hyväksynyt, etten voi muuttaa miestäni. Rakastan häntä kovasti, mutta olen nyt muuttamassa omilleni. Siihen on toki muitakin käytännön syitä, mutta tämä on niistä yksi.

Joskus tulevaisuudessa muuttaisin mielelläni takaisin yhteen, mutta talon tulee olla tarpeeksi suuri, että siellä on tarpeeksi tilava varasto ja meille molemmille omat tilat, joissa kumpikin voi toteuttaa haluamaansa elämäntapaa.

Olen hamstraaja. Tähän aikaan vuodesta alkaa puhelin soida, että lainaatko mehumaijaa. Aikaisemmin keväällä tarvittiin astioita ja ruokailuvälineitä, nyt on kysyntää kakkuvadeilla ja kahvinkeittimellä. Nurmikkotrimmeri, oksasakset, porakone... kaikki ovat soittajien mielestä tarpeettomia omassa kodissa, koska aina voi lainata minulta.

Paitsi että enää ei voi. En halua olla se, jonka täyttä kotia kauhistellaan ja seuraavassa lauseessa pyydetään painepesuria lainaan.

Voi ei, se on hamstrannut sinutkin. Pahan päivän varalle.

Täällä jotkut psykologisoivat sillä, että on sota-ajan kokenut tai sellaisen lapsi/lapsenlapsi. Haloo! Mehän kaikki olemme sellaisia.

Joku arvelee syyksi turvatonta lapsuutta. Mihin perustunee tämä arvelu, en ole kuullut ainakaan mistään tällaisesta tutkimuksesta. Kaikilla tuntemillani seitsemällä vakavasti hamstraushäiriöisellä on ollut hyvä lapsuus ja he ovat iloisia, leppoisia ja rauhallisia ihmisiä. Kenenkään heidän hamstraustaan ei ole kukaan eikä mikään pystynyt helpottamaan.

Se voi olla fyysinen tai psyykkinen suojamuuri. Monella hamsterilla on taustalla joku trauma. Jotkut eivät sitten ole oppineet tervettä suhdetta tavaroihin ja niistä luopumiseen vanhempien esimerkillä.

En voisi elää noin. Olen itse hyvin minimalistinen, heitän kaiken pois mitä en käytä tai tarvitse.

Mun miehellä sama juttu. Epävarma lapsuus huonoissa oloissa, vaikka vanhempansa monesti hyvää tarkoittivatkin. Mutta kärsivät köyhyydestä ja lapset hylättiin keskenään liian pieninä kotiin, kun vanhempien oli pakko käydä töissä. Tämä näkyy valitettavasti muutenkin kuin hamstrauksena. Nyt on joka paikassa ihme roinaa ja miehen vanhemmat kuskaa sitä jatkuvasti lisää, liekö yrittävät rakastaa poikaansa tavaralla. Roskiakaan ei saa hoidettua asiallisesti. Mun oli mahdoton jatkaa asumista siellä, oli pakko muuttaa omaan asuntoon. Helpotti välittömästi. Ollaan edelleen yhdessä, eri osoitteissa vaan.

Ei kai siihen muuta neuvoa ole saada miestä muuttumaan kuin pitää perheneuvottelu ja kertoa mitä ongelmia ja kärsimystä miehen tavat haittaavat ja millaista muutosta siihen kaivataan. Kyllä kai tervehenkisessä perheessä jokainen joutuu joistain asioista joustamaan. Jokainen saa pitää keräilyharrasteensa, mutta tässähän ei ole kyse mistään tunnearvoa sisältävästä.

Jos jokin tavara menee rikki, sen voi kunnostaa. Mutta sovitaan yhdessä sille kunnostamiselle jokin aikaraja, vaikka kolme kuukautta. Jos ei sitä tavaraa ole siinä ajassa saanut kuntoon, se ei varmastikaan ole niin tärkeä että sitä pitäisi säilöä.

On ihan järkevää säilöä remontin yhteydessä pala esim. lattiamateriaalia tai tapettia. Niistä ylimääräisistä parketinpalasista voi tarvittaessa tehdä pienen korjauksen. Maalit säilyvät avatussa purkissa ehkä vuoden, sen jälkeen ne ovat ongelmajätettä. Moni tavara säilyy, ne säilymättömät kannattaa hävittää.

Alkuperäisiä pahvilaatikoita kannattaa säilyttää siinä tapauksessa, että tykkää vaihtaa elektroniikkaa usein ja mahdollisesti esim. myy uuden television parin vuoden sisällä. 

Ehkä miehesi ymmärtää asian, jos selvität mitä haittoja hamsteroinnista teille muille aiheutuu? Kaikkia ei haittaa sotkuisuus, saati että se ahdistuisi. Jos on asunut tavararöykkiön keskellä kaiken ikää, ei ehkä ymmärrä sen yhteyttä tukkoiseen hengitysilmaan ja siivouksen vaikeuteen. Jos toinen ei edes halua, että kotona kävisi vieraita, kevyt tavaravuori voi toimia ihan toivottuna pienenä suojapanssarina. :)

Vierailija kirjoitti:

Olen hamstraaja. Tähän aikaan vuodesta alkaa puhelin soida, että lainaatko mehumaijaa. Aikaisemmin keväällä tarvittiin astioita ja ruokailuvälineitä, nyt on kysyntää kakkuvadeilla ja kahvinkeittimellä. Nurmikkotrimmeri, oksasakset, porakone... kaikki ovat soittajien mielestä tarpeettomia omassa kodissa, koska aina voi lainata minulta.

Paitsi että enää ei voi. En halua olla se, jonka täyttä kotia kauhistellaan ja seuraavassa lauseessa pyydetään painepesuria lainaan.

Sä olet ennenkin kirjoittanut aaveelle ihanista tavaroistasi, mutta minimalismiketjuun! :D Siellä kukaan ei kauheasti uskonut siihen, että vaikkapa mehumaijan lainailulle on hulvatonta kysyntää. :)

Asut varmaan jossain maalla? Jos marjoja on paljon, niistä muuten syntyy hillo tosi kätevästi mikrossa. Marjat ja sokeri isoon kulhoon ja isolla teholla mikroon, välillä yksi sekoitus. Tulee valmista nopeasti ja helposti, ja vitamiinit säilyvät paremmin kuin mehuksi keittäessä. :)

Ihan kuin mun mies, jos kellarista kulkeutuu tavarat asuntoon, niin siinä vaiheessa olen käskenyt siivoamaan varaston ja viemään loput romunsa sinne... 😉

Tässä annetaan neuvoja, miten muuttaa miestä.

Miten itse voisin sietää tilannetta paremmin?

Miksi pitäisi sietää? Eihän hamstetikaan siedä tavaran vähentämistä ja häntä ei kiinnosta läheisten vaikeudet romun keskellä vähän vertaa. Se on sairasta ja itsekästä toimintaa joka ajaa sinut nurkkaan koko ajan pahemmin.