Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miten reagoit, miltä tuntuu? Tilanne siis sellainen, että puolisosi on ärtyisä, mutta se ei johdu sinusta eikä ärtyisyys ole alkanut siitä, että teillä olisi riitaa.

  • ylös 2
  • alas 0

Kommentit (10)

Vierailija

Tottakai se vaikuttaa ilmapiiriin ja latistaa omaakin mielialaa. Onneksi meillä ei kovin paljon ole tuota ongelmaa, molemmat osaavat olla purkamatta paineitaan syyttömiin.

Vierailija

Niin, tuo onkin jännä, kun sanotaan, että kaikki tunteet ok ja että on ihan ok, että välissä harmittaa jne. Kuitenkin sitten, kun toista harmittaa, niin se harmittaa itteäkin ja meinaa mennä riidaksi. Kun tuntuu, että toinen turhanpäiten kiukuttelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kyllä se ankeuttaa. Tulee vähän käveltyä munankuorilla, vaikka ei olisi syytäkään so. toinen ei pura ärtymystään minuun.

Vierailija

Olen huolissani ja kysyn siltä miksi se on ärtynyt. Keskustellaan asiasta, ja autan jos voin. Jos se ei halua jutella, annan olla rauhassa. Yleensä me molemmat osataan kyllä kertoa kysymättäkin, että nyt ottaa päähän se ja tämä asia, tai olen huonolla tuulella koska sattui sitä tai tätä.

Vierailija

Yleensä en tiedä miehen ärtymyksen syytä, joten helposti oletan että jos hän minulle on tyly tai ei puhu minulle, syy täytyy olla minussa. Viimeksi eilen mies ensin kiukutteli lasten jättämästä sotkusta, ja sitten loppupäivän ei puhunut juuri kenellekään mitään, pari kertaa kävin illalla kysymässä että mistä olet mulle suuttunut, ei vastannut mitään. Tiesin että on väsynyt yövuoron ja lääkityksen takia, mutta ei voinut sanoa mitään kuin vasta sitten yöllä sanoi että olen vaan väsynyt. Mä kysyin että miksi olet mulle vihainen kun olet väsynyt niin hän vastasi että ei ole vihainen. Mun koko päivä oli mennyt pilalle sen takia ettei voinut heti sanoa ettei ole vihainen.

Mulla on IBS ja mulla suolisto oireilee hyvin helposti tunnetilojen mukana, en voi sille oikeastaan mitään että jos mies vaikuttaa vihaiselta niin mulla tulee helposti maha kipeäksi ja se mahakipu johtaa aina ripulikohtaukseen. Muutenkin olen ikävä kyllä sellainen että jos miestä vituttaa, niin muakin alkaa vituttaa.

Itse en yleensä kyllä omien pahojen mielialojeni anna vaikuttaa ihmisiin joihin ne ei liity, mun mielestä on epäreilua jos joku on jostain vihainen joka ei ole minun syyni mutta murjottaa silti minulle, en näe siinä mitään järkeä.

Vierailija

Mulla on samanlaista tunnereagointia ku vitosella. Musta tuo on kamalaa ja raskasta. Ja jotenkin se ei edes auta, vaikka vastaisi, että ei ole vihainen, jos kuitenkin ulospäin näyttää, että joku on hätänä. Ymmärrän niin, miksi sulla meni pvä pilalle.

Ois hienoa, ku osais olla niin, ettei toisen äksyilyt haittais.

Tsemppiä ja jaksamista, vitonen.

Ja muut: onko teistä vitosen miehen kaltanen käytös ok? Jos ei, niin miten sitä ärtyisyyttä sitten olisi parempi ilmaista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlaista tunnereagointia ku vitosella. Musta tuo on kamalaa ja raskasta. Ja jotenkin se ei edes auta, vaikka vastaisi, että ei ole vihainen, jos kuitenkin ulospäin näyttää, että joku on hätänä. Ymmärrän niin, miksi sulla meni pvä pilalle.

Ois hienoa, ku osais olla niin, ettei toisen äksyilyt haittais.

Tsemppiä ja jaksamista, vitonen.

Ja muut: onko teistä vitosen miehen kaltanen käytös ok? Jos ei, niin miten sitä ärtyisyyttä sitten olisi parempi ilmaista?

Minusta ei ole ihan ok olla vastaamatta, jos toinen kysyy. Varsinkin kun puolison pitäisi tietää, miten toinen reagoi = huolestuu/ahdistuu. Muuten minusta on ok vetäytyä ärtymyksineen omaan rauhaan.

Vierailija

Mieheni on väsyneenä ja stressaantuneena joskus ärtyisä, tai jos kokee että häntä ei huomioida tarpeeksi, on jokin tunnevaje tai seksin puute. Yritän ymmärtää, tulla vastaan, toisen tunnetilaan on yleensä aina jokin syy. Selvittämällä syyn ja helpottamalla toisen pahaa mieltä, saa särjettyä huonon olon toiselta. Yleensä kysyn mikä painaa mieltä, voinko auttaa tai tehdä jotain? Hellin vähän miestä jne. Olen sitä mieltä että hyvällä saa aina parhaat tulokset aikaan, toki kynnysmatoksikaan en suostu! Osaan kyllä tarvittaessa napakasti pitää puoleni ja kantani, jos toinen on epäreilu.

Mieheni tietää rajansa, todellakin! Ikinä ei ole esim lyönyt tai haukkunut! Koskaan ei uskaltaisi halventaa minua, kuten en minä häntä. Kunnioitetaan toinen toistamme. Suhteen alussa tein jo selväksi, että yksi asia mitä en siedä, on vääränlainen, toista vähättelevä arvostelu. Se oli ota tai jätä periaate minkä kerroin miehelleni, hyväksy minut minuna tai suhde on sitten tapultetu. Kauppaskummaa hyvin dominoivan mieheni silmissä arvostuskseni kasvoi, kunnioittaa minua aidosti, kuten minä häntä.

Vierailija

Ahdistun, joskus aika paljonkin. Vaikea olla tuntematta että toinen on minulle vihainen kun mutisee, tömistelee ja kolistelee, vaikka omien sanojensa mukaan on vaan väsynyt/nälkäinen.

Yritän nyt olla huomioimatta noita kiukutteluja, mutta mies sitten helposti tulkitsee sen mökötykseksi. Varsinkin aiemmin reagoin noihin aika voimakkaastikin ja mietin et onkohan tää normaalia, ehkä oon vaan tämmöinen herkkis avioerolapsi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yleensä en tiedä miehen ärtymyksen syytä, joten helposti oletan että jos hän minulle on tyly tai ei puhu minulle, syy täytyy olla minussa. Viimeksi eilen mies ensin kiukutteli lasten jättämästä sotkusta, ja sitten loppupäivän ei puhunut juuri kenellekään mitään, pari kertaa kävin illalla kysymässä että mistä olet mulle suuttunut, ei vastannut mitään. Tiesin että on väsynyt yövuoron ja lääkityksen takia, mutta ei voinut sanoa mitään kuin vasta sitten yöllä sanoi että olen vaan väsynyt. Mä kysyin että miksi olet mulle vihainen kun olet väsynyt niin hän vastasi että ei ole vihainen. Mun koko päivä oli mennyt pilalle sen takia ettei voinut heti sanoa ettei ole vihainen.

Mulla on IBS ja mulla suolisto oireilee hyvin helposti tunnetilojen mukana, en voi sille oikeastaan mitään että jos mies vaikuttaa vihaiselta niin mulla tulee helposti maha kipeäksi ja se mahakipu johtaa aina ripulikohtaukseen. Muutenkin olen ikävä kyllä sellainen että jos miestä vituttaa, niin muakin alkaa vituttaa.

Itse en yleensä kyllä omien pahojen mielialojeni anna vaikuttaa ihmisiin joihin ne ei liity, mun mielestä on epäreilua jos joku on jostain vihainen joka ei ole minun syyni mutta murjottaa silti minulle, en näe siinä mitään järkeä.

Jos itse olen huonolla mielellä tai pahalla tuulella niin olen hiljainen. Ehkä tiedostamattanikin mietin jotakin asiaa, jossa on ajatukset. En tee sitä mielenosoituksellisesti, vaan aidosti siksi ettei ole mitään puhuttavaa. Ei siksi että toinen olisi tehnyt jotakin väärin, vaan olen vain niin huonolla mielellä, että vaikea ylipäätään aloittaa keskusteluja. Silloin oma alakuloinen äänikin voi toisesta tuntua jotenkin töksäyttelevältä.

Kaikkein ärayttävintä, kun on vaisu niin y
toinen kyselee: " mikä on? Miksi olet mulle vihainen? Miksi et voi kertoa syytä, ei tarvitse mulle vihoitella."
Kun aidosti en ole mitään kellekään vihootellut, olen vain jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä huonolla mielellä ja siksi vaisu mutta sitä ei uskota, vaan vänkätään niin kauan, että kerron jonkun syyn.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla