En elä nuoren elämää vaikka pitäisi. En jaksa harrastaa tai motivoitua mistään. Mitä pitäisi tehdä?

Olen reilu parikymppinen ja kokenut viime vuosien aikana paljon.
Paljon ollut ongelmia lapsuudessa ja aikuisiässä. Alkoholismia, syömishäiriötä, huonoja (väkivaltaisia) suhteita, masennusta, talouden ja elämän hallintaan liittyviä vaikeuksia ja ponnisteluja parempaan.
Vanhemmat alkoholisteja, ajoittain ollut väkivaltaa ja hyvin epävakaata elämää kaikenlaisten ongelmien kanssa.
Varmasti monilla muillakin samankaltaisia kokemuksia.

Nykyään olen poissa kaikesta pahasta ainakin siinä mittakaavassa mitä esimerkiksi vielä muutama vuosi takaperin sitten oli.

Teen paljon töitä, minulla on paljon parempi ystäväpiiri, rahahuolia ei sinänsä ole. Olen maksanut ulosoton ja urallani etenen vastuutehtäviin. Sekään ei tunnu oikein miltään vaikka palkankorotus mukavaa onkin.

Mutta jokin tyhjyys on..
Paloin loppuun edellisessä työpaikassa ja lähdin kuukausi sitten.
Nyt uusi työpaikka ja olen tyytyväinen siihen ja palkkaa nostettiin heti.
Olen todella väsynyt töiden jälkeen ja minulla on kyllä fyysisiä sairauksia. Kuitenkin luonteeni on sellainen, että työssäni vaadin itseltäni parasta.

Kun tulen kotiin en jaksa tehdä mitään. Ruoka ja ajoittain alkoholi on ainoat jotka piristää..
Toisaalta hyvin laimeasti. Ei oikein tunnu mikään miltään ja motivaatio on täysin kadoksissa.
Vielä puoli vuotta sitten katsoin mitä söin ja kävin salilla kunnes uhrasin lähes kaiken aikani työssä käymiseen ja kaikki jäi ja uuvuin.
En tiedä miten nousisin..
Tahtoisin lähteä opiskelemaan mutta nyt on uusi työpaikka. Lisäksi terapiakin alkaa pian ja voimat ei riitä kun vain tällaiseen hiljaiseloon kun olen yksin. En vain jaksa oikein tehdä itseni eteen mitään hyvää ja rakentavaa.
Jotenkin vain olen jämähtänyt...
Toivottavasti terapiasta olisi apua. Pelottaa, että lihon ja masennun kun en jaksa huolehtia omasta terveydestäni vaikka tiedän tasan tarkkaan mitä minun tulisi tehdä. En vain jaksa kuunnella itseäni ja mielummin menen impulssien eli hetken mielijohteen mukaan.
Jotenkin kuvittelen, että epäonnistun kuitenkin vaikka yrittäisin aloittaa minulle sopivan ruokavalion, lopettaa tupakoinnin, lopettaa alkoholin käytön, säästää rahaa..
Tehdä pidemmän päälle fiksumpia päätöksiä.
Tuntuu, etten koskaan anna itselleni mahdollisuutta onnistua.
Raivostuttavaa kun en voi luottaa itseeni ja muutenkaan saa enää mitään irti tästä päästäni.
Kunhan vain teen työni, nukun ja syön.