Jos äiti ei ole tarvittaessa valmis uhraamaan henkeään lapsensa puolesta, hän on huono äiti

Näinhän se on.

Äidinvaisto antaa äidille suunnattomat voimat puolustaa jälkeläisiään, miehiltä/uroksilta tämä vaisto tietenkin kokonaan puuttuu. 

Olen joskus miettinyt (ja älkää nyt herrantähden vetäkö näistä hypoteettisista pohdinnoista kukaan vesimelonia nenään), että lapseni on se henkilö, jonka puolesta voisin silmää räpäyttämättä sekä kuolla että tappaa. Jos hänen hengissä selviämisensä sitä siis vaatisi. Kenenkään muun puolesta en näitä tekisi, tai ainakin miettisin melko huolellisesti.

En tiedä onko se pelkästään tai erityisesti äidin ominaisuus, mutta jotenkin yhdistän tuon sellaiseen alkukantaiseen tuntemukseen, jonka tehtävä on pitää nimenomaan se oma jälkeläinen elossa ja varmistaa omien geenien selviytyminen.