Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten käsitellä miehen tunarointia?
16.07.2018 |
Aluksi sanon etten kaipaa mitään ”jätä se!” - kommentteja, sillä kyse on pienistä (äärimmäisen turhauttavista!) asioista, ja mieheni on muuten ihana.
Ongelma on siis se, että vaikka hän muuten on älykäs, niin monet arjen taidot puuttuvat. Sellaisesta maalaisjärjestä on pulaa, ja hän ei myöskään tunnista milloin tarvitsee apua, vaan tekee itsevarmasti omalla tavallaan, ja lopputulos on mitä on.
Uusin esimerkki: muutimme äskettäin, ja koska meillä on taapero ja vauva jota imetän, jäi pakkaaminen pääasiallisesti miehen vastuulle. Minä olin lasten kanssa pois kotoa, ja hän oli pakkaamassa. Hän oli purkanut kaikki kodin valmiiksi laatikoissa olevat tavarat muuttolaatikkoon, ja pakannut tyhjät laatikot erikseen, vaikka ne valmiit laatikot olisi voinut pakata muuttolaatikkoon suoraan! Nyt purkaessa joudun siis lajittelemaan tavaroita ja laittamaan ne laatikoihin uudestaan. Tämä koskee siis esimerkiksi kausivaatteita jne. On iso työ käydä kaikki läpi ja lajitella uudestaan. Myös lääkkeet ja kosmetiikka oli kaikki sekaisin yhdessä muuttolaatikossa, ja ne joutuu sieltä purkamaan purkki kerrallaan.
Keittiötavarat olivat kaikki pakattuna lehtipaperiin, myös mausteet yms ei särkyvä. Paperia on monta kerrosta niin, että nyt on menossa kolmas jätesäkillinen lehtiroskaa. Kaikki on myös sekaisin, samoja lautasia ja kuppeja eri laatikoissa, ja mistään laatikosta ei tiedä mitä siellä on, kun jokainen esine on yksittäin pakattu paksuun paperiin.
Sitten taas taulut olivat täysin suojaamatta pehmeässä pussissa, jossa ne olivat kolhiintuneet toisiaan vasten niin, että isoimman ja arvokkaimman taulumme kehys on rikki. Onneksi itse lasilevy on jollain ihmeellä ehjä, eikä itse taideteokseen ole tullut vaurioita. Jos lasi olisi hajonnut, ja naarmuttanut itse teosta, olisi vahinko paljon suurempi. Ei kehystystyö silti ilmaista ole.
Puran täällä näitä tavaroita neljättä päivää, ja kyyneleet valuvat silkasta raivosta. Tuntuu pahalta nalkuttaa miehelle, joka katsoo takaisin kuin bambi, aidosti yllättyneenä siitä ettei pakkaaminen mennyt kuten piti.
Hän ei oikeasti osannut, eikä tiennyt ettei osaa, joten ei myöskään kysynyt.
Minun olisi pitänyt ohjeistaa, mutta muutetaan harvoin, enkä tajunnut että mies on näin pihalla siitä miten pakataan. Hänet tuntien näin jälkiviisaana niin minun olisi pitänyt se kyllä tajuta.
Tämä syö kyllä naista, tuntuu etten voi luottaa toiseen, en ymmärrä mitä miehen päässä on liikkunut, en vaan käsitä. Itkettää, raivostuttaa, turhauttaa, ja tuntuu että itsellä on suhteettoman suuri vastuu näistä arkisista asioista.
Kommentit (17)
Kaikki eivät ole ammattipakkaajia. Varmasti miehesi parhaansa teki. Olen itse jo kauan sitten ottanut sen periaatteen, että jokaisella on oma tapansa tehdä, ja se, ettei toinen tee minun tavallani (tai edes yhtä "hyvin"), ei anna minulle oikeutta arvostella. Mikäli vain omatekemä on hyvä, niin tekee sitten itse. Muuten on parasta opetella päästämään irti omaan tapoihin tottuneen perfektionismistä ja olla kiitollinen, että toinen haluaa tehdä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kuulostaa siltä että ihan sama mistä on kyse niin siihen on vain yksi oikea tapa tehdä ja se on AP:n tapa. Ja sitten kun joku tekee jollain muulla tavalla niin sitten sellainen draama pystyyn ettei tosikaan.
Teet kärpäsestä härkäsen ja vaadit täydellisyyttä mieheltäsi. Kenties olet stressaantunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota nyt vähän taukoa siinä purkamisessa. Anna miehen auttaa siinäkin. Kyllä se siitä. Kukaan ei kuollut.
Sähläät taatusti itsekin välillä, etkä ehkä edes tajua sitä. Ihan kuin miehesi - ja kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se koskaan opi jos ei saa rehellistä ja suorasanaista palautetta koskaan. Nyt olet jo menettänyt monta hyvää tilaisuutta kouluttaa miestä käytännölliseksi. Olisit vaan pistänyt sen purkamaan pakkaamansa tavarat ja laittamaan ne oikein. Leväperäisyyttä ei kannata katsoa yhtään sormiensa välistä vaan siihen on puututtava jämäkällä otteella. Olipa bambisilmät tai ei, pistä se mies itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele elämään miehesi epätäydellisyyden kanssa. Hän on kelpo mies. Pikkulapsivaihe on muutenkin rasittava, joten erilainen ajattelutapa ärsyttää turhan paljon. Kun elätte elämää eteenpäin ja opit kuinka erilaisuutenne huomioiminen kodin töissä paranee, niin elämä hymyilee jälleen. Miestä on turha kovin paljon yrittää muuttaa. Ei kannata. Tee mitkä sinulta luonnistuvat paremmin ja mies taas keskittyy enemmän omiin vahvuuksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika
Kuulostaa pikemminkin lampaalta, eikä lampaita saa jättää; ovat herkkiä laumaeläimiä.
Late Lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika
Kuulostaa pikemminkin lampaalta, eikä lampaita saa jättää; ovat herkkiä laumaeläimiä.
Kuinka kenenkään hermot kestää tuollaista. Äijä vaihtoon vaan, ei tuosta ole ainesta kunnon isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman aiheen ohi... Olisihan se kiva, jos mieheltä sujuisi luonnostaan nikkaroinnit ja vastaavat. Mutta aina tilanne ei mene niin, eikä ole taitoa kaikkeen, joten siihen pitää tyytyä.
Miehesi vaikuttaa olevan lahjakkaampi muissa kuin käytännön asioissa.
Vierailija kirjoitti:
AP kuulostaa siltä että ihan sama mistä on kyse niin siihen on vain yksi oikea tapa tehdä ja se on AP:n tapa. Ja sitten kun joku tekee jollain muulla tavalla niin sitten sellainen draama pystyyn ettei tosikaan.
Tämän takia meilläkin on rouvalla "suhteettoman suuri vastuu". Turha tehdä itse ensin niin sanotusti väärin.
Kuulostaa niiiiin tutulta. Tosin sillä erotuksella, että miehen pönttöilyt ovat tulleet hyvin kalliiksi ja joutuu ensiapuun useamman kerran vuodessa kun ei vain kertakaikkisesti ajattele järkevästi tai loppuun saakka tekemisiään. Täydellisyyden vaatiminen toiselta on ihan eri asia kuin se, että olettaa että aikuinen ihminen ei aiheuttaisi mittavia kosteusvaurioita, tuhoaisi ajattelemattomuuttaan vuosien työt puutarhassa, tai aiheuttaisi huolta, murhetta ja taloudellisia menetyksiä itsensä kolomisella. Onneksi hänellä on aikuisiällä diagnosoitu ADHD ja ei pönttöile niinä päivinä kun on ottanut lääkkeensä.
Alue: Aihe vapaa
Lisään vielä että mies puhuu minusta ja minulle aina tosi kauniisti, ja tunnen pahaa mieltä siitä että arvostelen häntä. Hän panostaa siihen että meillä on perheen kesken aina hyvä tunnelma, ja minulla on syyllinen olo jos nalkutan tai haukun. En siis tiedä mihin tämän raivoni puran!