Eniten ahdistaa kaikki

Ahdistaa enkä osaa rentoutua ja nauttia kesästä ja lomasta. Kun huomaan, että ahdistaa, niin rupeaa ahdistamaan vielä vähän lisää. Olen saamaton enkä edes viitsi aloittaa mitään. En saa iloa tai nautintoa mistään. Yleensä tykkään lukea kirjoja mutta nyt en saa siitäkään sitä samaa rentoutumisen oloa kuin aiemmin. Luen toki, koska se on ainoa tekeminen, jonka "keksin" mutta koko ajan se tuntuu vähän pakkopullalta. Yleensä siis en tarvitse muuta virikkeitä ja minulle riittää pelkkä kirjakasa. Koko ajan huomaan purevani hampaitaan yhteen ja olevani täysin stressaantuneen jäykkänä. Kun huomaan tämän rupean stressaamaan siitä. En saa nukuttua öisin, koska heräilen enkä saa uudelleen unta.

Kaikki "keksitty" tekeminen tuntuu teennäiseltä esim. ystävän pyytäminen kahville, vaikka se juuri varmasti olisi täydellisen oikea piristys olotilaani.

Velloessani tässä alakuloisuudessa, ajatukseni poukkoilevat kaikenlaisiin masentaviin asioihin esim. olkapäät punoittaa eilen ulkona oleskelun jäljiltä vaikka käytin aurinkorasvaa ja nyt ajattelen, ettei kannata suunnitella tulevaisuutta, koska kuitenkin todennäköisesti kuolen ihosyöpään nuorena. En todellakaan ajattele itsemurhaa mutta ajattelen ettei millään ole mitään väliä eikä mikään kannata, koska kuitenkin kuolen nuorena (alle 40v.) syöpään (ei tähän ole mitään loogista perustetta, kunhan nyt vain tällainen totuus on jämähti ajatuksiini)

Todella raskasta olla tällä hetkellä ja olen todella raskasta seuraa tällä hetkellä.