olen ylpeä kohteliaasta ja hyvinkäyttäytyvästä pikkutytöstäni..

Meillä muuten samanlainen ja samanikäinen, mutta minun tyttäreni ei tyydy sanomaan HÖH, jos ei jotain saa. Minun tyttäreni saa kunnon raivarit. Meillä on vielä paljon hiomista pettymyksen ja kiukun hallinnassa.

Kysyy luvan kauniisti ja käyttää kohteliaita ilmaisuja. Kuulostaa vähän hauskalle ajoittain, mutta aika luonnollinen jatkuma sille, kun me puhutaan kauniisti hänelle ja myös keskenämme. Meillä ei huudeta, eikä nimitellä toisia ja kiitämme, tervehdimme ja pyydämme anteeksi.



Mutta helppoahan se on, kun lapsella on pehmeä ja taipuisa luonne, ja meillä hyvä parisuhde.

Ihan siksi kiún ovat olemassa ja niiiin ihania.

herkästä, kiltistä ja kohteliaasta pojasta silloin kun se karjuu naama punaisena :). En ikinä haluaisi, että hänestä kasvaa ylikiltti niin kuin minusta. Että pieni varoituksen sana, jos lapsi on aivan ylettömän kiltti eikä ikinä kiukuttele.

on muutama lapsi enemmän 3kpl iältään 2-6 vuotiaita (neljäs tulossa) ja kaikki olemassa olevat kaikenkaikkiaan hyväkäytöksisiä.

Olen myöskin heistä oikein ylpeä, siitäkin huolimatta vaikka välillä kylässäkin meno menee vähän yli eikä ihan heti sanomiset mene perille. Meilläkin osataan pyytää, sanotaan kiitos, 4-vuotias esim. teititteli kaupassa vanhempaa ihmistä jne..ja yleensä kieltoon ei tule höh tai mitään muutakaan, se on sillä selvä. Joskus saadaan sitten kunnon raivarit, ihan samasta asiasta:)

Sallin lasten näyttää tunteensa oltiin kotona tai kylässä. Ei aina tarvi olla kuin aikuinen.

Pöytäkäytöstavatkin joskus unohtuu varsinkin kotona kun ollaan väsyneitä, vaan haittaako se joskus..:)

Normaali lapsi ei jaksa olla kokoajan hyväkäytöksinen, esim. raivarit ei katso paikkaa eikä aikaa.

Antakaa lasten olla lapsia ja opettakaa sinne takaraivoon ne peruskäytöstavat niin voi sallia lasten olla lapsia missä vain.

Hauskaa kesää kaikille!

Sekä minä että moni ystäväni on sanonut luulleensa tietävänsä lapsenkasvatuksesta kaiken ja olevansa siinä erinomainen, kun esikoinen on ollut helppo ja hyvinkäyttäytyvä. Sitten on perheeseen jossain vaiheessa syntynyt se ikuinen kapinoitsija, jolle hyvä tavat ei tahdo mennä kaaliin millään.

Tänä päivänä "pettymyksenhallinta" ei ole ihan samaa tasoa. Ei kuulu pelkkä "höh", vaan löytyy monenlaista kyseenalaistamista jopa itkua ja hammastenkiristystä.



Kiitos kuuluu edelleenkin usein.



Mutta mitä tulee tuohon, että lapsi kysyy aina luvan tekemisiinsä äidiltään ja kiittää siitä... Se minua jo vähän huolestuttaisi. Ja huolestuttikin omani kohdsalla. Onneksi hän nyt on osoittanut omapäisyyttä ja omatoimisuutta ja tekeekin ominpäinkin asioita. Vaikken ihan kaikkea hyväksykään ;-) Yrityksen ja erehdyksen kautat.



Se on tärkeä mielestäni, että osataan pyytää nätisti, "antaisitko", "auttaisitko" jne. kuuluvat meillä normaaliin arkikieleen.



Mielestäni tyttäreni on hyväkäytöksinen kuusivuotias, jolta löytyy myös omaa tahtoa ja mielipidettä.



Toivottavasti ap:nkin lapsi kehittyy just siihen suuntaan. Eli käytöstavat pysyvät, mutta ei ole alistuvainen vaan tietoinen itsestään.



Itsekin pelkään ylikilttiyden periytymistä lapselleni (kuten joku jo aiemmin mainitsikin).

kyllä sitä tahtoakin löytyy.

muutaman kerran otettu yhteen,ja ei enää ikuaikoihin.



ja kun kiukkukohtaus tulee,tyttö tulee rauhoituttuaan pyytämään anteeksi.

yritän olla "alistamatta" liikaa.... poika,17v,on nyt vasta muutaman kerran murahtanut minulle, sitä kaveri aina ihmetteleekn,että olenko nittänyt oman tahdon pois häneltä kokonaan:))



mutta ei.. kyllä tahtoa pojalla on,mutta kunnioitus vanhempaa kohtaan on isompi.



tuota olenkin miettinyt,kun olen aina opettanut 3-vuotiaalleni,että ketään ei saa lyödä,ja esim. omia tavaroitaan pitää lainata, että missä kulkee raja,jolloin lapsi saa esim. puolustaa itseään,jos joku käy käsiksi.. miten sen opetan??

on se kasvattaminen yhtä nuorallakävelyä:)



-ap

Nyt kun niitä sisaruksia on siunaantunut parin vuoden ikäeroilla, niin liika kiltteys on karissut.

Tyhmyys tiivistyy joukossa :) Riitaa ja meteliäkin riittää.



Silti lapseni ovat hyvin käyttäytyviä. Eivät oskaan kiusaa muita lapsia tai ole nenäkkäitä tai ilkeitä.

Omalla porukalla ollaa sitten välillä ilkeämpiäkin...