Yhteinen lapsi ja miehen lapsi... ja koko soppa =)

Asun avoliitossa maailman ihanimman miehen kanssa. Olemme seurustelleet vasta hieman reilu vuoden. Meillä on huhtikuun -06 alussa syntynyt tytär. Miehelläni on aiemmasta liitosta 6,5v tytär, joka on luonamme mieheni vapaapäivinä, eli noin kerran viikossa pari yötä. Suhteemme alussa tyttären äiti oli aivan hirveä ja teki kaiken mahdollisen jotta suhteemme olisi mennyt pilalle. Jotenkin hän vaan mustis oli vaikka kuulemma itse aikanaan oli jättänyt mieheni toisen miehen takia. Inhoan sitä ämmää eikä ihme. Mieheni pitää tietysti olla jonkinlaisissa väleissä sen kanssa tyttären takia. Se ämmä eläköön omaa elämäänsä ja hyvin menee kunhan mun ei tarvi sen naamaa koskaan nähdä...

Yhteinen lapsemme oli odotettu ja toivottu vaikka seurustelumme ja yhteisasumisemme ei ollut vielä kauan kestänyt. Mieheni tytär oli raskausaikana innoissaan siitä ja kaikki meni hyvin. Nyt vauvamme synnyttyä on kaikki toisin tai ehkä mä vaan kuvittelen niin... Vauvamme on ns.helppo, ei pahemmin itke ja on tyytyväinen oloonsa. Mutta tietty joskus kiukkuaa ja parkuu kun nälkä iskee yms ja ääntä kodistamme löytyy... Viimeksi mieheni tytär kysyi minne olen vauvan kanssa lähdössä... ja siihen hän sitten lisäsi " hyvä että menette niin saadaan isän kanssa rauhassa olla" ... Siinä vaiheessa mulla meni hermo ja sanoin että " niin mennäänkin, olkaa rauhassa" ... otin lapsen kanaloon ja mentiin. Mieheni ei kommentoinut tätä asiaa mitenkään ja sekös mua ottaa päähän. Mieheni on tasapuolisesti huomioinut molempia lapsia, ehkä enemmän vanhempaa tytärtään kun hän on täällä ja ihan hyvä asia nyt. Nyt mua jotenkin ärsyttää mieheni tytär ja koko olemus, on muutenkin muuttunut käytökseltään niin nokkavaksi ja kaikentietäväksi. Meinaa hermo mennä... Yritän kuitenkin käyttäytyä " ihmisiksi" hänen seurassaan ja olla ystävällinen mutta ehkä kaikkea minunkaan ei tarvitse kestää ja kuunnella... vai pitäskö??!? =)





-Anna-Kaisa



p.s: yrittäkää saada tekstistä selvää... =)



HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!!!