Isän naiivit kuvitelmat

Tässä odotellaan esikoista ja yhtenä noin sadasta huolenaiheistani on tietysti oma jaksaminen lapsiperhearjen keskellä.

Huolta hälventääkseni olen tässä suunnitellut neljän viikon sykleissä pyörivää elämää. Viikonloppujen ajankäyttö pyörisi seuraavasti:

Viikonloppu 1: perheen yhteinen. Yhteiset retket ja sukulaisten tapaamiset.

Viikonloppu 2: saan viettää viikonlopun kahdestaan lapseni kanssa. Voimme tehdä mitä huvittaa. Olen yksin myös vastuussa huushollin pyörittämisestä sekä tietysti lapsen hyvinvoinnista. Äiti voi käyttää viikonlopun parhaaksi näkemällään tavalla.

Viikonloppu 3: äiti on vastuussa lapsestamme. Voin vetäytyä perjantaina lapsen nukutettuani kakkoskotiimme nukkumaan, lukea kirjaa, tavata kavereitani ja käydä Nuuksiossa rentoutumassa. Palailen perheeni pariin sunnuntaina taas lastamme nukuttamaan.

Viikonloppu 4: siivous ja parisuhde. Pistetään kämppä siistiksi. Koitetaan saada sunnuntaina lapsi hoitoon ja käydään vaikka brunssilla tai leffassa.

Onko vain typerä kuvitellessani, että tällainen rytmi voisi toimia todellisuudessa?

Jotenkin oloani helpottaa ajatus siitä, että tunnelin päässä olisi arjen haasteiden ja väsymyksen keskellä aina oma viikonloppu valopilkkuna.