Muita hoitajia, jotka lähteneet alalta väkivallan vuoksi?

Itse olin potilaana psykiatrisessa avohoidossa, missä sairaanhoitaja kohteli minua halventavasti, väärensi potilasasiakirjoja, harrasti henkistäväkivaltaa, sitten päätin erota väkivaltasesta hoitajasta avohoidosta ja vaihtaa "työpaikkaa", niin poliisit ja ambulanssi hakivat minut kotoani suljetulle osastolle jossa minut laitettiin pieneen koppiin ja lepositeisiin kiinni ja sen jälkeen dementikoille tarkoitettua lääkettä piikillä pakaraan. 6 vuotta myöhemmin päästyäni ihmisvihaajien ylläpitämästä säilömislaitoksesta, tapasin avohoidossa yhtä väkivaltaisen hoitajan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs kaverini pärjää hyvin hoitoalalla koska on 170 cm pitkä, ylipainoinen ja myös ruumiinrakenteeltaan roteva nainen joka saa varmasti riehujat kuriin.  Työskentelee hoivakodissa, sitä ennen oli kehitysvammaisten asuntolassa.

Minä taas 160cm pitkänä, hentona naisena en mahtanut mitään kun  kaapin kokoinen demontikkopappa kävi päälle päivystyksessä!  Eivät kaikki vanhukset ole pieniä , laihoja ja  ruumiinvoimiltaan heikkoja.

Ei se koko mitään siinä meinaa. Olen nähnyt itse miten 190 senttinen ja satakiloinen mieshoitaja menee ihan paniikkiin, kun potilas alkaa sekavana riehumaan ja hajottamaan osastoa. Tämä psykiatriassa. Luonne on se joka ratkaisee, koiraa ei ole aina pelkkiin karvoihin katsominen.

Minäkään en ole kertaakaan saanut turpaan, vaikka päälle on tultu monta kertaa. Mutta olen riski akka ja käyn salilla. Mutta ihmeen vähän minun päälle on yritetty edes tulla verrattuna työkavereihin. En sitten tiedä, mikä siinä on, mutta aika monesti olen saanut tilanteen rauhoittumaan jo sillä, että tulen paikalle ja kysyn tiukasti, että mikä on. Olenko lie niin pelottavan näköinen vai mikä, että tajuavat, että toiseksi jäävät.

Ja ei, en ole lihava nainen, vaan ihan hoikka, vaikka olenkin pitkä. Mutta voimaa on aika lailla, joten melko hyvin saan napattua kiinni, jos joku tulee päälle. Mutta onhan se hassua, että luin hoitajaksi, koska kutsumukseni oli hoivata ja auttaa ja nyt olen työpaikassa, missä minua yritetään purra ja kiskoa hiuksista ja vetää turpaan ja potkia. No silti tykkään työpaikastani ja kun olen töissä, niin yleensä tunnelma on aika rauhallinen. Sama homma on yhden työkaverin kanssa. Kun hän on töissä, niin kukaan ei hypi silmille, eikä heiluttele nyrkkiä. Joidenkin vuoron aikana on täysi kaaos päällä ja poliiseja käy kuin vilkkilän kissoja tilannetta rauhoittelemassa.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pysty lähtemään taloudellisen tilanteen vuoksi joten on vain jännitettävä milloin paukkuu seuraavan kerran :( 

Oppisopimuksella uuteen ammattiin? Hoitajan työkokemuksesta on hyötyä monessa ammatissa.

Hoitajien pitäisi ryhdistäytyä ja massairtisanoutua, ei tämmöinen meno voi jatkua! Yhteiskunta ja sitä kautta potilaat eivät arvosta ammattia, joten tämmöinen shokkiratkaisu saisi poliitikotkin heräämään. 

Jostakin luin, että hoitajien pitäisi tehdä enemmän ilmoituksia kohtaamastaan väkivallasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin pois, koska sain pari kertaa turpiini kunnolla, isolta, parimetriseltä dementikkoukolta. Olen 160cm hoitaja, jouduin harjoittelupaikassani yksin avustamaan häntä. Kukaan ei tullut avukseni. En voinut jatkaa alalla, koska pelko jäi. Pelkään näitä isokokoisia, väkivaltaisia hoidettavia. En uskalla hoitaa yksin enää näitä dementikkoja, haen työkyvyttömyyseläkettä. Sain trauman pahoinpitelystä.

Riittääkö trauma työkyvyttömyyseläkkeen syyksi? Kai siinä pitää ensin käydä terapiat, lääkkeet sun muut läpi. En tarkoita keljuilla, kunhan kysyin? Itseänikään ei kukaan auttanut kun sain turpaani, vaikka kuulivat hätäni. Se tuntui pahalta. Selityksenä oli, että he pelkäsivät itsekin eivätkä uskaltaneet tulla apuun, vaan odottivat itse apua. Ja siinä kesti.

Eiköhän tuo eläkehakemus tule hylkynä. Vertaapa esim. lapsiin, jotka ovat kohdanneet julmaa väkivaltaa. Lapset eivät kestä sitä niin hyvin kuin aikuiset eli he ovat traumatisoituneita. Eivätkä tietenkään pääse suoraan työkyvyttömyys eläkkeelle. Itse olen väkivaltaisesta alkoholisti perheestä ja sain myös turpaani kotona. Opiskelin itselleni ammatin, ei tullut mieleenkään eläköityä. Tosin kävin myös terapian.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pysty lähtemään taloudellisen tilanteen vuoksi joten on vain jännitettävä milloin paukkuu seuraavan kerran :( 

Oppisopimuksella uuteen ammattiin? Hoitajan työkokemuksesta on hyötyä monessa ammatissa.

Hoitajien pitäisi ryhdistäytyä ja massairtisanoutua, ei tämmöinen meno voi jatkua! Yhteiskunta ja sitä kautta potilaat eivät arvosta ammattia, joten tämmöinen shokkiratkaisu saisi poliitikotkin heräämään. 

Jostakin luin, että hoitajien pitäisi tehdä enemmän ilmoituksia kohtaamastaan väkivallasta.

Kyllä näitä ainakin niissä paikoissa, joissa minä olen työskennellyt, on tehty herkällä kädellä. Mutta hyöty on ollut puhdas nolla, eikä mitään konkreettista ole tapahtunut koskaan. Ehkä joku puolen päivän mittainen koulutus, jolla ei tee yhtään mitään. 

Väitän ihan suoraan, että ala on niin aliarvostettu, että hoitajien pahoinpitelyt ovat tavallaan hiljaa hyväksyttyjä. Verratkaapa jos työtään tekevä toimittaja joutuu pahoinpitelyn kohteeksi - aikamoinen äläkkä syntyy ja varmasti otetaan kantaa korkeammaltakin taholta. Hoitajat taas ovat niitä hiljaisia naisia, joita on saanut rätkiä naamaan jo ammoisista ajoista lähtien, joten ketään ei kiinnosta. Valitettavasti.