Lue keskustelun säännöt.
Mitä ruokaa kissallenne annettiin 60-luvulla?
Kommentit (24)
Paljon kalanperkuita ja ihan ehtaa silakkaa kyllä.
Muistaakseni oli maitokuppikin kyllä. Jauhelihaa ja muutakin lihaa... ? Kävi kyllä itsekin metsästämässä, mutta ei välttämättä syönyt käsittääkseni niitä hiiriä ja muita pienelämiä.
Ei sen erityisempää, kissa eli 17-vuotiaaksi. Kuoli jotenkin yhtäkkiä. Muistan, että vielä aamulla päästettiin ulos normaaliin tapaan. Sitten löytyi pihalta kuolleena.
Oli koskettava hetki meille. Muistan, kun äitini itki :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se edes eläny 60-luvulla, syntyi 1971.
Silakkaa jauhelihaa ja kermaa (ja vettä). Purkista jäkersi sille kasvatettua ruohoa.
70-luvulla kissamme sai kalaa ja samoja ruokia, kuin ihmiset, siis perunaa ja kastiketta yms. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihaa ja perunaa sai kissat ja koirat. Joskus annettiin kermaa kissalle.
Kissani on kyllä syntynyt vasta neljä vuotta sitten....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään, kissamme syntyi vasta vuonna 2012.
8 ja 9, onnittelut. Voititte juuri palkinnon!
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan maalla kissoja ei ihmeemmin ruokittu, ne viettivät aikaansa ulkona metsästellen ja toivat ihmisille ihmeteltäviksi ne saaliit joita ne eivät itse jaksanut syödä. Maitoa tai kermaa sai sekä koiran kupista ihmisten tähteitä jos huvitti syödä niitä. Oli aika vinha näky kun äitini juoksi pihalla karkuun kissaa joka kipitti hänen perässään valtava rotta hampaissaan, isä lopulta vastaanotti kissan tuliaisen asianmukaisella mielenkiinnolla, siitä lähtien kissa esittelikin tuomisensa perheen miehille. Siihen aikaan metsästys oli äijien touhua :)
No ei ainakaan mitään erityisiä lemmikinruokia ollut edes kaupoissa. Maitoa annettiin ja kissan herkkua oli pikkukalat, se osasi ne syödä ruotoineen ja yleensä jos jäi vähän ruokaa tähteeksi, se laitettiin kissan kuppiin.
Kissat olivat yleensä ulkona käyviä kissoja, niin ei niiden laktoosi-vaivasta edes tiedetty, kun tekivät tarpeensa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ruokaa kuin ihmisetkin, perunaa ja kastiketta. Myös paljon tuoretta, elävää kalaa kun me pennut kävimme ongella tai kokemassa katiskan. Lisäksi maitoa, siihen aikaan kissatkaan eivät tienneet olevansa maidolle intolerantteja. Ja tietysti hiiriä, rottia ja mitä nyt sattuivat ulkoa kiinni saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Maitoa, kalaa.
Näitä, navetassa oli kissalla oma kuppinsa, johon sai lämmintä maitoa. Itse sai hankkia navetassa ja ladossa ruokaansa miten parhaiten taisi. Sisällä tarjottiin sitä samaa mitä ihmiset ja koirat söivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa 60-luvusta, mutta 70-luvulla me ostettiin kaupasta raakaa keuhkoa ja annettiin sitä kissalle. Itsekin muistan pilkkoneeni siitä saksilla palasia. Jos saatiin jostain kalaa, niin ne keitettiin ja annettiin vasta sitten. Kissa sai myös maitoa.
Meillä kanssa annettiin tuota keuhkoa, kun olin ensin saanut leikkiä kirurgia sen parissa :). Kalastettiin itse, joten kissa sai pikkuahvenia, jotka annettiin kyllä ihan siltään sille. Veti päineen ruotoineen suomuineen. Vanhemmiten sai muikkua, ja maitoon keitetystä ohravellistä piti myös. Kissa ulkoili vapaasti ja lienee täydentänyt tätä ruokavaliota itse metsästämällään "riistalla"; ainakin joskus se toi näytille nappaamansa hiiren ja sitten söi sen.
Edesmennyt mummoni antoi navettakissoille ruoantähteitä. Perunaa, lihaa jne. Ja lehmän maitoa.
Lypsyn jälkeen sai lämmintä maitoa.
Kalareissun jälkeen söi vatsan täyteen kalaa, oikein roikkui.
Voih, kissat olivat niin paljon onnellisempia aikoina, kun eivät olleet vain ihmisen sisustusesineitä.
Verratkaa nyt vapaata saalistavaa omaehtoista kissaa versus kaksiossa pyörivää sisäkissaa?
Okei... tiedetään kissa voi jäädä auton alle tai joutua muuhun onnettomuuteen, mutta niinhän me kaikki.
Eläisitkö itse mieluummin turvallisesti vankeudessa vai vapaana luonnolliset elämän riskit kohdaten?
Ja eihän eläimen elämällä ole muuta merkitystä kuin nykyhetki, ei se haaveile tulevista lapsenlapsista tai työuran etenemisestä.
Sehän on ihan ihmisten juttu, että pitkä elämä olisi jokin parempi asia kuin lyhyt.
Vastaaja numero 15 jatkaa: En tiedä tiesikö kissamme olevansa laktoosi-intolerantti, mutta kun kuppiin pantiin maitoa, se usein antoi sen hapantua piimäksi, ennen kuin joi (ts. pikemmin söi).
Ei mitään.
Kissa kiitoksella elää.
En osaa sanoa 60-luvusta, mutta 70-luvulla me ostettiin kaupasta raakaa keuhkoa ja annettiin sitä kissalle. Itsekin muistan pilkkoneeni siitä saksilla palasia. Jos saatiin jostain kalaa, niin ne keitettiin ja annettiin vasta sitten. Kissa sai myös maitoa.