Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako 34v haikailla yliopisto-opinnoista, kun haaveena olisi myös lapsi joskus?
14.07.2018 |
Hain opiskelemaan psykologiaa ja jäi kiinni niin pienestä, että ensi vuonna jo uskon lykästävän. Tämä vuosi avoimessa psykan ja tilastotieteen opintoja täysillä ja ensi syksynä tutkinto-opiskelijana. Tämä olisi tavoite.
Olen suorittanut yhden kanditutkinnon humanistiselta alalta, joten jotain hyväksilukujakin saanen.
Nyt on kuitenkin iskenyt joku ikäkriisi ja (hetkellinen) itsetunnon puute. Kannattaako enää? Haluaisimme joskus myös lapsen, mutta miten se tähän monen vuoden opiskeluun sopii.. En ole mikään superjaksava duracell, joka hoitaa opinnot, työt ja lapset kunnialla yhtäaikaa. Ja juuri nyt haluaisin vain opiskella. Takana uupumusta ja siihen liittyvää masennusta, joiden en halua uusivan.
Olisi katkeroittava ajatus jättää koulutushaaveet toteuttamatta. Psykologeille pitäisi myös löytyä töitä ja palkat ihan kohdillaan. Siinä mielessä ei mikään huono investointi.
Miten minä ehdin ja jaksan kaiken elämässäni. Asiaa ei helpota yhteiskunnan asettamat paineet, syyllistys ja myllytys kolmekymppisiä naisia kohtaan. Lapsia, lapsia, lapsia.. Mikä siinä on, kun ei haluta tehdä lapsia? Opiskellaan liian pitkään, uudelleenkouluttaudutaan jne. ja jää lapset tekemättä. Olisikin noin yksinkertaista, että ei vain kiinnostaisi tehdä lapsia. Silloin tässä ei olisi mitään vaikeaa.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen nainen on syyllinen kaikkeen, tämähän on nyt päivänselvää.
Ei sille kelpaa kukaan mies, kun ei ole valmis tyytymään itselle ei-sopivaan. Näin ollen jäävät molemmat ilman perhettä ja vanhemmuuden iloja, tämä ronkeli nainen sekä syytön mies.
Jos sillä mies onkin, niin ei se tarpeeksi hanakasti johda tätä perheenperustamisprojektia ja potki mieheen vauhtia. Naisenhan se kuuluu laittaa liikkeelle ja tehdä ajatustyö ja valmistelut. Ja kun se mies ei aina itse ymmärrä, niin naisen tulee hänelle selittää miten aika kuluu, ja toimia ikään kuin liikkeellepanevana voimana. Johtaa miestä hellästi. Ottaa asia puheeksi, tehdä laskelmia ja selvitellä. Miehestä tulee sitten isä siinä muun toiminnan ohessa.
Sitten on nämä ap:n kaltaiset ikiopiskelijahaihattelijat, jotka opiskelevat ja haaveilevat munasarjansa kuiviin. Mikä on mennyt pieleen, jos vielä tuossa iässä pitää tehdä vielä jotain muuta kuin jo kiireen vilkkaa sitä esikoista? Opiskelun aika on lukion jälkeen, ilman turhia välivuosia. Sitten on työelämän ja perheen aika. Järkevästi ja tunnollisesti suoritusputkessa. Elämä tulee järjestää niin, että tämä toteutuu. Kaikki on itsestä kiinni. Uupumukset ym. taas vain laiskuutta ja tekosyitä. Nyt ryhtiä, nainen. Ota ohjat.
Jos ei 35 ikävuoteen mennessä ole jo täyttänyt (tai parhaillaan täyttämässä) tehtäväänsä uusien yhteiskunnan jäsenten tuottajana, eikä ole edes kunnon uraa, voitaisiin nainen määrätä valtion parhaaksi katsomaan pakkotyöhön olemaan edes jotenkin toissijaisesti hyödyksi. Nämä naiset toimisivat hyvin myös varoittavina esimerkkeinä sopeutumattomuudesta nuoremmille naisille. Kyllä vähenisi haahuilut ja lapsiakin alkaisi tulla ajoissa, kun vaihtoehtona olisi jokin kamala pakkotyö.
Olihan tämä sarkasmia? Olet hauska! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat järjestymään tuon ihan hyvin. Voit hakea vapautusta opiskelusta väliin kun lapsi syntyy. Eli hae vain opiskelemaan ja samalla voit tehdä sen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että psykologin ammatti on hyvä sinulle? Masennuksen jälkeen minä olen jättänyt sote-alan taakseni, voimavarat eivät ole palautuneet ennalleen enkä jaksa enää muiden huolia omieni lisäksi. Tai sitten olen vain muuttunut ihmisenä, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle ja voimia isojen päätösten kanssa <3 :)
Olen enemmänkin kiinnostunut neuropsykologiasta kuin terapeutin työstä. Aivojen toiminnallisuuden ja toiminnallisten häiriöiden tutkimus kiinnostaa.
Tuskinpa minustakaan olisi enää varsinaiseen ihmistyöhön masennuksen jälkeen. Siksi esim. nämä amk:n sote-alat eivät tule kyseeseen.
Ap
Hae opiskelemaan ja opiskele omien mahdollisuuksien mukaan.
Yritä tehdä lapsi jos on tullakseen.
Kyllä ne asiat sitten aikanaan järjestyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdit opiskella myöhemminkin, lasta ei kannata työntää myöhemmäksi. Nyt priorisointia, mnkä elämässä oikeasti on tärkeintä, tsemppiä :)
Minä en ole valmis myöskään lapseen juuri nyt, olen toipumassa ja voimavarani eivät ehkä riittäisi vauvan hoitoon ihan heti.
Ymmärrän kyllä hedelmällisyyden lainalaisuudet, mutta minun elämäni ei ole mennyt kuin oppikirjoissa. Minkäs teet.
Mikä minun elämässä sitten sinun mielestä on tärkeintä?
Ap
Jonkun palstalaisen pitäisi tulla sinulle kertomaan, mikä sinun elämässäsi on tärkeintä?
:D
Ainakin ehkä parempi, ettet tee sitä lasta. Lapsi ansaitsee tasapainoisen aikuisen äidikseen. Ja sitä et selvästikään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdit opiskella myöhemminkin, lasta ei kannata työntää myöhemmäksi. Nyt priorisointia, mnkä elämässä oikeasti on tärkeintä, tsemppiä :)
Minä en ole valmis myöskään lapseen juuri nyt, olen toipumassa ja voimavarani eivät ehkä riittäisi vauvan hoitoon ihan heti.
Ymmärrän kyllä hedelmällisyyden lainalaisuudet, mutta minun elämäni ei ole mennyt kuin oppikirjoissa. Minkäs teet.
Mikä minun elämässä sitten sinun mielestä on tärkeintä?
Ap
Jonkun palstalaisen pitäisi tulla sinulle kertomaan, mikä sinun elämässäsi on tärkeintä?
:D
Ainakin ehkä parempi, ettet tee sitä lasta. Lapsi ansaitsee tasapainoisen aikuisen äidikseen. Ja sitä et selvästikään ole.
No, tuo nyt oli lähinnä retorinen kysymys ja kommentti siihen, kun joku käski priorisoida ja tehdä lapsi ensin. Eli ihan kuin tämä joku tietäisi paremmin käskiessään priorisoida.
Aukesiko?
Ap
Voithan myös adoptoida lapsen tai ottaa sijaitetun lapsen tai pakastaa munasoluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdit opiskella myöhemminkin, lasta ei kannata työntää myöhemmäksi. Nyt priorisointia, mnkä elämässä oikeasti on tärkeintä, tsemppiä :)
Minä en ole valmis myöskään lapseen juuri nyt, olen toipumassa ja voimavarani eivät ehkä riittäisi vauvan hoitoon ihan heti.
Ymmärrän kyllä hedelmällisyyden lainalaisuudet, mutta minun elämäni ei ole mennyt kuin oppikirjoissa. Minkäs teet.
Mikä minun elämässä sitten sinun mielestä on tärkeintä?
Ap
Jonkun palstalaisen pitäisi tulla sinulle kertomaan, mikä sinun elämässäsi on tärkeintä?
:D
Ainakin ehkä parempi, ettet tee sitä lasta. Lapsi ansaitsee tasapainoisen aikuisen äidikseen. Ja sitä et selvästikään ole.
No, tuo nyt oli lähinnä retorinen kysymys ja kommentti siihen, kun joku käski priorisoida ja tehdä lapsi ensin. Eli ihan kuin tämä joku tietäisi paremmin käskiessään priorisoida.
Aukesiko?
Ap
Mitä sitten ylipäänsä täällä kyselet, jos kerran itse tiedät paremmin?
Ihan on selkeä kysymys otsikossasi.
Vastaus kuten monella muullakin täällä: se lapsi on nyt kiireellisempi projekti. Toki voi opiskella ja hoitaa lasta yhtäaikaa, varsinkin vauva-ajan jälkeen.
Rahoituskysymys tämä ja jonkinlainen turvaverkko (inhoan tätä sanaa, mutten nyt äkkipäätä keksi muuta) olisi hyvä olla olemassa.
Protip: tee lapsi opiskeluaikana hyvin toimeen tulevan miehen kanssa ja ylläpidä suhteita vanhempiisi, että saat lapset heille hoitoon silloin tällöin, kun pitää lukea tentteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on jotenkin epämiellyttävä persoona.
Jotenkin täysin huumorintajuttoman tuntuinen, varmaan melko älykäs kuitenkin.
Mutta vastenmielisenä koen. Sinänsä mielenkiintoista...
Minä koin, että vauvaperhearki sopi hyvin opiskelijalle. Opiskeluhan on joustavaa, omaan lukujärjestykseensä voi vaikuttaa ja tahtikin on valittavissa. Rohkeasti vain opintoihin! Psyka on vielä varma työllistäjä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan myös adoptoida lapsen tai ottaa sijaitetun lapsen tai pakastaa munasoluja
Masennustausta voi estää adoption.
Vierailija kirjoitti:
Ap on jotenkin epämiellyttävä persoona.
Jotenkin täysin huumorintajuttoman tuntuinen, varmaan melko älykäs kuitenkin.
Mutta vastenmielisenä koen. Sinänsä mielenkiintoista...
Arvaa kiinnostaako ketään sinun mielipiteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten statuksen ja titteleiden perässä juokseminen on ihan ylitsevuotavaista nykyään. Oppiminen tai tieto kiinnosti yliopistossa aidosti ehkä yhtä kymmenestä, mutta niin vain on kirjaimet saatava ja LinkedIniin kirjoitettava, miten passionate ollaan. Huoh.
Älä välitä typeristä kommenteista! Nyt keskityt vuoden ajan opiskeluun & uusiin pääsykokeisiin ja lapsihaaveen otat vuoden päästä tähän aikaan uudelleenkäsittelyyn. Tärkeintä että pääset ensi keväänä sisään, sitten opiskeluaikana voit hyvin pyöräyttää (sarkasmia, mielestäni lapset kuitenkin saadaan) lapsen tai kaksi, valmistut ehkä vähän myöhemmin mutta sillä ei ole kokonaisuuden kannalta mitään väliä. Lapset tekevät myös yleensä aikuisen astetta tehokkaammaksi joten uskon että pystyt hoitamaan opiskelut ihan hyvin loppuun, saahan lapset päiväkotiinkin (sinun tilanteessa unohtaisin mitkään vauvan kanssa opiskeluyritykset vaan pitäisin pelkästään sen vauva-arkena ja sitten kun tuntuu siltä että voisi viedä lapsen hoitoon tai vaikka isä pitää vanhempainvapaan niin sitten vasta koulujuttuja uudelleen, näin pysyy mielenterveys paremmin kasassa ja stressaa vähemmän). Itse sain kaksi lasta opiskeluaikana (sote ala) ja valmistuin 2 vuotta vuosikurssiani myöhemmin, ei ole haitannut. Uskon että sulla kyllä kaikki järjestyy, niin asioilla tuntuu olevan tapana. Tavoittele vain haaveitasi!
Alue: Aihe vapaa
Kolmekymppinen nainen on syyllinen kaikkeen, tämähän on nyt päivänselvää.
Ei sille kelpaa kukaan mies, kun ei ole valmis tyytymään itselle ei-sopivaan. Näin ollen jäävät molemmat ilman perhettä ja vanhemmuuden iloja, tämä ronkeli nainen sekä syytön mies.
Jos sillä mies onkin, niin ei se tarpeeksi hanakasti johda tätä perheenperustamisprojektia ja potki mieheen vauhtia. Naisenhan se kuuluu laittaa liikkeelle ja tehdä ajatustyö ja valmistelut. Ja kun se mies ei aina itse ymmärrä, niin naisen tulee hänelle selittää miten aika kuluu, ja toimia ikään kuin liikkeellepanevana voimana. Johtaa miestä hellästi. Ottaa asia puheeksi, tehdä laskelmia ja selvitellä. Miehestä tulee sitten isä siinä muun toiminnan ohessa.
Sitten on nämä ap:n kaltaiset ikiopiskelijahaihattelijat, jotka opiskelevat ja haaveilevat munasarjansa kuiviin. Mikä on mennyt pieleen, jos vielä tuossa iässä pitää tehdä vielä jotain muuta kuin jo kiireen vilkkaa sitä esikoista? Opiskelun aika on lukion jälkeen, ilman turhia välivuosia. Sitten on työelämän ja perheen aika. Järkevästi ja tunnollisesti suoritusputkessa. Elämä tulee järjestää niin, että tämä toteutuu. Kaikki on itsestä kiinni. Uupumukset ym. taas vain laiskuutta ja tekosyitä. Nyt ryhtiä, nainen. Ota ohjat.
Jos ei 35 ikävuoteen mennessä ole jo täyttänyt (tai parhaillaan täyttämässä) tehtäväänsä uusien yhteiskunnan jäsenten tuottajana, eikä ole edes kunnon uraa, voitaisiin nainen määrätä valtion parhaaksi katsomaan pakkotyöhön olemaan edes jotenkin toissijaisesti hyödyksi. Nämä naiset toimisivat hyvin myös varoittavina esimerkkeinä sopeutumattomuudesta nuoremmille naisille. Kyllä vähenisi haahuilut ja lapsiakin alkaisi tulla ajoissa, kun vaihtoehtona olisi jokin kamala pakkotyö.