Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako 34v haikailla yliopisto-opinnoista, kun haaveena olisi myös lapsi joskus?
14.07.2018 |
Hain opiskelemaan psykologiaa ja jäi kiinni niin pienestä, että ensi vuonna jo uskon lykästävän. Tämä vuosi avoimessa psykan ja tilastotieteen opintoja täysillä ja ensi syksynä tutkinto-opiskelijana. Tämä olisi tavoite.
Olen suorittanut yhden kanditutkinnon humanistiselta alalta, joten jotain hyväksilukujakin saanen.
Nyt on kuitenkin iskenyt joku ikäkriisi ja (hetkellinen) itsetunnon puute. Kannattaako enää? Haluaisimme joskus myös lapsen, mutta miten se tähän monen vuoden opiskeluun sopii.. En ole mikään superjaksava duracell, joka hoitaa opinnot, työt ja lapset kunnialla yhtäaikaa. Ja juuri nyt haluaisin vain opiskella. Takana uupumusta ja siihen liittyvää masennusta, joiden en halua uusivan.
Olisi katkeroittava ajatus jättää koulutushaaveet toteuttamatta. Psykologeille pitäisi myös löytyä töitä ja palkat ihan kohdillaan. Siinä mielessä ei mikään huono investointi.
Miten minä ehdin ja jaksan kaiken elämässäni. Asiaa ei helpota yhteiskunnan asettamat paineet, syyllistys ja myllytys kolmekymppisiä naisia kohtaan. Lapsia, lapsia, lapsia.. Mikä siinä on, kun ei haluta tehdä lapsia? Opiskellaan liian pitkään, uudelleenkouluttaudutaan jne. ja jää lapset tekemättä. Olisikin noin yksinkertaista, että ei vain kiinnostaisi tehdä lapsia. Silloin tässä ei olisi mitään vaikeaa.
Kommentit (36)
Jos sulla on haaveena sekä lapsi että opinnot, niin tuossa iässä pitäisi olla ensin sen lapsen aika. Nimittäin vuosien opintojen jälkeen voi olla jo liian myöhäistä lapsenhankinnalle, jos opinnot aloittaa tuossa iässä. Opinnot voi kyllä suorittaa vaikka vielä paljon myöhemminkin, mutta biologinen kello ei anna lisäaikaa myöhempään ajankohtaan lapsenhankinnan osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa toimia ei haikailla.
"Elämä on se mitä ihmiselle tapahtuu sillä aikaa kun hän suunittelee tulevaisuuttaan." Vai miten se vanha sanonta nyt menikään? Jotenkin tolleen. Hyvin osuva!
Mites amk? Löytyy sairaanhoitajaa, sosionomia, toimintaterapeuttia ym. joissa pääsisit toteuttamaan ihmisten kanssa olemista ja ohjausta, sivuaa vahvasti psykologiaa. Tai sitähän se on, psykologiaa.
Saisit tutkinnon varmasti kasaan aika nopeasti ja lapsikin sopisi kuvioon helpommin. Noille myös löytyy töitä.
Et välttämättä valmistu nopeasti, jos saat lapsen. Mutta sekin ehkä katkeroittaa, jos et yritä toteuttaa sitä, mistä haaveilet? Tiedän valmistumattoman opiskelijan, joka oli opiskelija ennen lasta jo, mutta hänellä mies on käynyt koko ajan töissä, joten ovat pärjänneet sillä lailla.
Tietenkin.
Opiskelu on tärkeää ja moni muukin ikäisesi kuin sinä haluaa vielä lapsia.
Onnea pääsykokeisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdit opiskella myöhemminkin, lasta ei kannata työntää myöhemmäksi. Nyt priorisointia, mnkä elämässä oikeasti on tärkeintä, tsemppiä :)
Oliko 34v kirjoitusvirhe? Oletan tekstistäsi että olet 24v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on haaveena sekä lapsi että opinnot, niin tuossa iässä pitäisi olla ensin sen lapsen aika. Nimittäin vuosien opintojen jälkeen voi olla jo liian myöhäistä lapsenhankinnalle, jos opinnot aloittaa tuossa iässä. Opinnot voi kyllä suorittaa vaikka vielä paljon myöhemminkin, mutta biologinen kello ei anna lisäaikaa myöhempään ajankohtaan lapsenhankinnan osalta.
Tietysti voit hakea sinne psykaan ja jos pääset, anot vaan lykkäystä opintoihin, sitä saa kyllä jos saat vauvan.
Siellä oli pari sataa muutakin, joilla jäi "pienestä" kiinni.
Eli en luottaisi tuohon, että ensi vuonna pääset. Toki saat olla optimistinen. Mutta jos koet, että haluat lapsen, niin nyt on totisesti se aika.
Muutaman vuoden lykkäys tähän voi olla kohtalokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen jättämään ehkäisyn pois viimeistään ensi kevään pääsykokeiden jälkeen. Lasta voi yrittää vain määrätyn ajan, opiskella voi milloin vaan. Ja sinulla on vielä reilusti yli 30 vuotta aikaa eläkeikään. Jos tärppää heti, voit kyllä päästä jo alkuun opinnoissa raskausaikanakin, mutta voi olla että raskautta pitää yrittää muutama vuosi.
Opiskelun ja pikkulapsiajan yhdistäminen käy usein helpommin kuin asiantuntijatyön ja pikkulapsiajan. Vaikka opiskelisit reipasta tahtia vauvavuoden jälkeen, on suureksi avuksi, jos pieni taapero voi tehdä vaikkapa 5-6 -tuntista päiväkotipäivää 8-9 tunnin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet 34- vuotias ja lapsi on haaveissa "joskus"?
Ei ihme, että tahaton lapsettomuus on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Muutama vuosi tuohon niin hedelmällisyytesi on todennäköisesti laskenut olennaisesti ja sitä lasta ei niin vain enää tehdä.
Ei varmaan olekaan kyse siitä, etteivätkö ihmiset asiaa tiedostaisi. Mutta se epävarmuus on suurta nykyään ja kun elämässä on niiden lapsihaaveiden lisäksi muitakin merkittäviä haaveita ja muuttujia monella. En minä ihmettele myöskään yhtään, enkä kyllä syyllistä pätkääkään.
Ihmisten realiteetit, voi luoja... Minä aloitin 27-vuotiaana 4,5 vuotta kestävät opinnot ja tiedossa oli jo alussa että iän takia opinnot tulevat keskeytymään jossain vaiheessa koska lisää lapsia haluttiin. Nyt olen kirinyt opintoja niin että 2 vuodessa on kasassa 2,5 vuoden opinnot, ja lapsi tulee tähän väliin. Muuten olisin opiskellut ensin loppuun, mutta kun ikä alkaa tulla vastaan. Olen jo 29v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdit opiskella myöhemminkin, lasta ei kannata työntää myöhemmäksi. Nyt priorisointia, mnkä elämässä oikeasti on tärkeintä, tsemppiä :)
Minä en ole valmis myöskään lapseen juuri nyt, olen toipumassa ja voimavarani eivät ehkä riittäisi vauvan hoitoon ihan heti.
Ymmärrän kyllä hedelmällisyyden lainalaisuudet, mutta minun elämäni ei ole mennyt kuin oppikirjoissa. Minkäs teet.
Mikä minun elämässä sitten sinun mielestä on tärkeintä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdit opiskella myöhemminkin, lasta ei kannata työntää myöhemmäksi. Nyt priorisointia, mnkä elämässä oikeasti on tärkeintä, tsemppiä :)
Minä en ole valmis myöskään lapseen juuri nyt, olen toipumassa ja voimavarani eivät ehkä riittäisi vauvan hoitoon ihan heti.
Ymmärrän kyllä hedelmällisyyden lainalaisuudet, mutta minun elämäni ei ole mennyt kuin oppikirjoissa. Minkäs teet.
Mikä minun elämässä sitten sinun mielestä on tärkeintä?
Ap
Vaikuttaisi siltä että olet valmis ottamaan sen riskin että vauvaa ei ikinä tule, koska elämäsi ei muutenkaan ole mennyt kuin oppikirjoissa. Vaikutat varmalta siitä, että et ole juuri nyt halukas yrittämään lasta, silloin sitä ei pidä tehdä, mitäs jos tärppääkin 1. kierrosta?. Oma kokemukseni on, että vauvan ja pikkutaaperon välissä voi tehdä gradun, tosin olin 10 vuotta sinua nuorempi.
Oletko varma, että psykologin ammatti on hyvä sinulle? Masennuksen jälkeen minä olen jättänyt sote-alan taakseni, voimavarat eivät ole palautuneet ennalleen enkä jaksa enää muiden huolia omieni lisäksi. Tai sitten olen vain muuttunut ihmisenä, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle ja voimia isojen päätösten kanssa <3 :)
Go for it! Sinulla on vain tämä elämä, siitä voit tehdä itsellesi parhaan mahdollisen. Mielestäni opintojen ja lapsen yhdistäminen onnistuu, jos on riittävän motivoitunut. Sain itse lapsen opintojen ollessa vaiheessa ja valmistuin pikkulapsiaikana (olen lääkäri). Myös monet muut kurssillani saivat lapsen kesken opintoja. Siskoni opiskelee paykologiaa, ja uskoisin, että niihin opintoihin on vielä helpompi yhdistää pikkulapsiaika.
Siispä mielestäni kannattaa ehdottomasti tavoitella unelmiaan rohkeasti. Ei ainakaan jää harmittamaan, ettei ole edes yrittänyt.:) Toki parisuhteenntilanne kannattaa punnita tarkkaan ja puhua mahdollisimman paljon asioista puolison kanssa etukäteen. Ja jos mahdollista, niin säästää ylimääräistä pikkulapsiaikaa varten.
Alue: Aihe vapaa
Olet 34- vuotias ja lapsi on haaveissa "joskus"?
Ei ihme, että tahaton lapsettomuus on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Muutama vuosi tuohon niin hedelmällisyytesi on todennäköisesti laskenut olennaisesti ja sitä lasta ei niin vain enää tehdä.