Salaa kateellinen eronneen kaverini uudesta seksielämästä (ja siitä syyllinen olo)

Ymmärrän täysin ja omalle kaverilleni olenkin sanonut etten nyt tällä hetkellä halua kuulla hänen fiilistelyitään. Itsellä vain se ero sinuun, että olen itsekin vuosi sitten eronnut eikä todellakaan ole ollut muita miehiä sen jälkeen. Minusta on hieman epärealistista vaatia, että voisi iloita täysin rinnoin ystävän irstailuista, jos itsellä on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin ja omalle kaverilleni olenkin sanonut etten nyt tällä hetkellä halua kuulla hänen fiilistelyitään. Itsellä vain se ero sinuun, että olen itsekin vuosi sitten eronnut eikä todellakaan ole ollut muita miehiä sen jälkeen. Minusta on hieman epärealistista vaatia, että voisi iloita täysin rinnoin ystävän irstailuista, jos itsellä on vaikeaa.

Olen pahoillani hankaluuksistasi, mutta et ehkä täysin ymmärtänyt pointtiani. Itselle siis hankalia on näiden kateuden tunteiden lisäksi ne syyllisyyden tunteet, joita nämä kateuden tunteet ja kaverini tilanteesta syntyneet fantasiat aiheuttavat. Kun itsellä periaatteessa kaikki on hyvin tuntuu inhottavalta, että on tullut tällaisia ristiriitaisia tunteita. Haluaisin vain olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on!

Mä haaveilen kans isosta kullista ja siitä miten joku mies ottaisi minut intohimoisesti ja nk söisi silmillään mut. Pitkä liitto mullaki.

Kehu sinä kaverillesi pitkän suhteen hyviä puolia! Kerro miten onnellinen olet rakkausavioliitossasi.

Aika sama tarina kuin omassa kaveripiirissäni! Munkin yksi parhaista ystävistä erosi taannoin pitkäaikaisesta aviomiehestään ja lastensa isästä ja "salamarakastui" mustan miehen kanssa, joka on kotoisin Guadeloupelta (asuvat siis Pariisissa). Eikä todellakaan unohda mainita useamma kerran viikossa, kuinka hän nyt ymmärtää mikä merkitys koolla on. Vaikka kaveriani rakastankin ja periaatteessa olen hänen onnestaan onnellinen, niin vituttaahan se myös jatkuvasti kuunnella noita juttuja ja yrittää viritellä jännitettä oman miehen kanssa, jonka kanssa on ollut neljännesvuosisadan. Siinä alkaa yllätykset seksin saralla olla aika vähissä...

Miiako siellä😂😂😂🍆

Olin pitkälle yli 10v naimisissa. Seksiä oli naimisissakin hyvin, ja se ei ainakaan eron myötä mitenkään vähentynyt. Toki uusia kumppaneita on kertynyt aika paljon. Seksikokemuksia on sekä hyviä että vähemmän hyviä. Epäilen että ystäväsi vähän liioittelee. Ei se satunnainen irtoseksi nyt aina niin huippua ole, ja ei jokaisella ole n 20cm kullia, kaiketi (vaikea sanoa, minulla on).

Nyt kun olen tapaillut vakituisemmin erästä naista, seksi on parantunut jatkuvasti, mitä paremmin on oppinut tuntemaan.

t.M40

Vierailija kirjoitti:

Kehu sinä kaverillesi pitkän suhteen hyviä puolia! Kerro miten onnellinen olet rakkausavioliitossasi.

En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta kommentoin silti: tottakai pitkässä suhteessa on omat hienot puolensa ja on erittäin romanttista, että jotkut sitoutuvat yhteen ihmiseen kenties koko elämäksi. Mutta kyllä myös vääjäämätöntä on se, että tuttuuden myötä tietty jännittävyys ja intohimo katoaa. Esim. itse kyllä ihan rehellisesti kärsin siitä, että oma mieheni - vaikka haluaakin paljon ja on sinänsä hyvä rakastaja - haluaa aina vain samoja juttuja. Eli kun seksiin lähdetään ja jo alussa tietää jokaisen vaiheen niin onhan siinä välillä vähän vaikea innostua. Ja vaikka omalla miehelläni onkin vahvasti keskivertopenis niin ymmärrän myös sen, että parin vuosikymmenen ja kolmen synnytyksen jälkeen maistuisi välillä isompikin :)

Jos olet kokolailla tyytyväinen ja onnellinen omassa suhteeseessasi, niin pidä se . Kyllä ne kateuden tunteet hiipuu. Usko, että näinä aikoina monet ovat kateellisia sellaisesta suhteesta, mikä sinulla on. Deittailu ylipäätään on nykyisin täynnä kaikenlaista säätöä ja sitten kun haluaisi uuden, pidempiaikaisen, suhteen, se on aika epätoivoista.

Panosta nykyiseen suhteeseen ja hehkuta sitä kaverillesi, että onneksi meillä on kaikki hyvin ettei tarvitse etsiä mitään muuta. Seksielämänne voit ottaa miehen kanssa puheeksi ja uskon, ettei hän ainakaan ole esteenä, jos haluat saada siihen uutta inspiraatiota. Nauti siitä mitä sinulla on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehu sinä kaverillesi pitkän suhteen hyviä puolia! Kerro miten onnellinen olet rakkausavioliitossasi.

En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta kommentoin silti: tottakai pitkässä suhteessa on omat hienot puolensa ja on erittäin romanttista, että jotkut sitoutuvat yhteen ihmiseen kenties koko elämäksi. Mutta kyllä myös vääjäämätöntä on se, että tuttuuden myötä tietty jännittävyys ja intohimo katoaa. Esim. itse kyllä ihan rehellisesti kärsin siitä, että oma mieheni - vaikka haluaakin paljon ja on sinänsä hyvä rakastaja - haluaa aina vain samoja juttuja. Eli kun seksiin lähdetään ja jo alussa tietää jokaisen vaiheen niin onhan siinä välillä vähän vaikea innostua. Ja vaikka omalla miehelläni onkin vahvasti keskivertopenis niin ymmärrän myös sen, että parin vuosikymmenen ja kolmen synnytyksen jälkeen maistuisi välillä isompikin :)

Tuttu tunne. Omalta osalta voin vinkata, että jos teillä on normaalisti toinen vienyt ja toinen vikissyt, niin vaihtakaa rooleja. Ja kegel harjoitukset oikeasti toimii.

Mä luulen että tuo on ihan normaalia. Itsellänikin (40v olen ja saman miehen kanssa 18v) on vastaavia tunteita ollut, vaikka olen täysin onnellinen omassa suhteessani ja tyytyväinen siihen kaikin puolin (kateutta on tosin hillinnyt näiden eronneiden vaikeudet lasten ja uusperheiden kanssa, ja se että nämä uudet miehet eivät ole yhtään minun tyyppiäni).

Tähän ikään ehtiessä vaan aina välillä jollain tuntuu olevan joku asia paremmin. Tuossa on myös se, että onnellisessä perhe-ja työelämässä nelikymppisellä ei tule enää luontevasti sellaisia huippuhetkiä, ja niistä voi olla ymmärrettävästi kateellinen. Mutta jos on onnellinen ja tyytyväinen omassa elämässään niin täytyy vaan antaa niiden tunteiden mennä ohi.

Mun ei käy yhtään kateeksi eronneita ystäviäni. Ne uudet miehet on niin kauheita, etten koskisi pitkällä tikullakaan!

Anteeksi nyt vain, mutta nyt jos koskaan tulee provofiilikset. Kai nyt normaalit ihmiset ymmärtävät, että tuo on ihan normaalia ja ohimenevää. Kuulostaa joltain naisvihafantasialta, kun joku veti jo tumman miehen ison vehkeenkin keskusteluun. 

Mä olen kanssa nelikymppinen ja erosin parisen vuotta sitten samanikäisestä miehestäni. Nyt mulla on jo puolisentoista vuotta kestänyt suhde (avoliitto nykyään) vähän reilu parikymppisen, ar*bi"rotuisen" (on kyllä siis ihan suomalainen) miehen kanssa, ja mä kyllä valitettavasti joudun kanssa hehkuttamaan tuota kokojuttua. 

Ei ex-mieskään mikään mikropeenis ollut, ihan semmoinen normaali 15-senttinen, mutta herranjumala minkälaista seksi on nyt! Ja sitä_on_edelleen_joka_ainoa_päivä, eikä mitään semmosia vartin sessioita, joihin olin tottunut, vaan ihan kunnolla ja pitkän kaavan kautta niin että on taju lähteä ja tuntee kyllä saaneensa. 

Tähän kun vielä lisätään että mies on erittäin huomaavainen, hellä, kiltti, älykäs, hauska, ihanan ujo ja tykkää tehdä kotitöitä ja ruokaa, niin...enpä ole koskaan ollut paremmassa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Aika sama tarina kuin omassa kaveripiirissäni! Munkin yksi parhaista ystävistä erosi taannoin pitkäaikaisesta aviomiehestään ja lastensa isästä ja "salamarakastui" mustan miehen kanssa, joka on kotoisin Guadeloupelta (asuvat siis Pariisissa). Eikä todellakaan unohda mainita useamma kerran viikossa, kuinka hän nyt ymmärtää mikä merkitys koolla on. Vaikka kaveriani rakastankin ja periaatteessa olen hänen onnestaan onnellinen, niin vituttaahan se myös jatkuvasti kuunnella noita juttuja ja yrittää viritellä jännitettä oman miehen kanssa, jonka kanssa on ollut neljännesvuosisadan. Siinä alkaa yllätykset seksin saralla olla aika vähissä...

Eikö niitä yllätyksiä voi itsekin virittää..?

Pitkässä ns. villissä sinkkuajassa ennen sitoutumista on puolensa. Päällimmäisin tunteeni on, että ihanaa, ettei enää tarvitse etsiä jotakuta baareista ja läpikäydä niitä säätöjä, joista ei ikinä tullut mitään. Päältäpäin se näyttää hauskalle, mutta oikeasti siinä on tunne, että Sitä Oikeaa ei taida ollakaan ja että kaikissa on jotain vikaa ja tapailut ja niiden kariutuminen ovat tympäännyttävän raskasta läpikäytävää. Sellaista ei kukaan kaipaa, jos on sen kokenut. Eli kyllä sulla on ap asiat paljon paremmin.

Ei kai tuosta syyllisyyttä kannata potea, ihminen voi nyt miettiä ja fantasioida mitä vain, vaikka sitä isoa kullia ja villiä seksielämää, kuitenkin on ihan eri juttu alkaa toteuttamaan niitä.

Mukava kuulla, että naiset saavat isoa. Itsellä on keskimääräistä pienempi, ja aika noloa sillä on sohia vaimoa kerran vuodessa.

Miksi ette voisi yhdessä miehesi kanssa keksiä jotain vaihtelua seksielämään, niin ei tarvitsisi enää olla kateellinen? Esim. uusia leluja. Tai kimppaa tai parinvaihtoa, niin saisit ilman syyllisyydentunteita kokemuksia uusista rakastajista?

Niin se tytöt vaihdoin minäkin nuorempaan, eikä ole ollut puutetta. Tuntu että ihan itsekin nuortuu. Sinne jäi ex lapsineen pihtaamaan kun mun mukaan lähti 25 opiskelija neito. Ja todellakin koolla on väliä.