Mitä tehdä kun mies kilpailee vanhemmuudessa?

Anteeksi, että sanon, mutta miehesi vaikuttaa häiriintyneeltä.

Jos ette eroa, niin suosittelen pariterapiaa, koska pieni lapsi saa täysin väärän käsityksen tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, että sanon, mutta miehesi vaikuttaa häiriintyneeltä.

Jos ette eroa, niin suosittelen pariterapiaa, koska pieni lapsi saa täysin väärän käsityksen tilanteesta.

Terapiaa olen ehdottanut mutta ei mies suostu. Luulen, että hän tietää toimivansa väärin ja pelkää että terapiassa joutuisi sen myöntämään. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, että sanon, mutta miehesi vaikuttaa häiriintyneeltä.

Jos ette eroa, niin suosittelen pariterapiaa, koska pieni lapsi saa täysin väärän käsityksen tilanteesta.

Terapiaa olen ehdottanut mutta ei mies suostu. Luulen, että hän tietää toimivansa väärin ja pelkää että terapiassa joutuisi sen myöntämään. Ap.

Minä suostuin ex- vaimoni pyyntöön terapiasta, mutta se jäi hänellä ensinmäiseen kertaan ja minä jatkoin yksin. Vaimoni joutui huomaamaan, että vika ei ollut yksin minussa. Varaa se aika ja mene vaikka yksin. Saat ainakin omat ajatuksesi selkeämmäksi.

Ei voi hyväksi isäksikään kutsua, sillä sellainen ei koskaan lyttäisi kumppaniaan. Ja lyttäämistähän tuo on. Lapsellista kaiken lisäksi. :D

Sinuna tekisin muutoksen: sinä tekisit ensin viikon putkeen vain niitä kivoja juttuja, jolloin isä saisi tuta nahoisssaan selviytymisen normaalitilanteista. Ja samalla joutuisi muuttamaan sanojaan, koska muuten menettäisi lapsen luottamuksen. Sen viikon jälkeen alkaisitte tekemään 50-50 molempia juttuja: kivoja ja vähemmän kivoja. Eiköhän isäkin silloin siihen suostuisi. Ja jos ei, eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, että sanon, mutta miehesi vaikuttaa häiriintyneeltä.

Jos ette eroa, niin suosittelen pariterapiaa, koska pieni lapsi saa täysin väärän käsityksen tilanteesta.

Terapiaa olen ehdottanut mutta ei mies suostu. Luulen, että hän tietää toimivansa väärin ja pelkää että terapiassa joutuisi sen myöntämään. Ap.

Minä suostuin ex- vaimoni pyyntöön terapiasta, mutta se jäi hänellä ensinmäiseen kertaan ja minä jatkoin yksin. Vaimoni joutui huomaamaan, että vika ei ollut yksin minussa. Varaa se aika ja mene vaikka yksin. Saat ainakin omat ajatuksesi selkeämmäksi.

Tietenkin minussakin on paljon vikoja, mutta en ole kyllä syyllinen mieheni puhetapaan. Taidan mennä yksin, jos mies ei lähde mukaan. Ap,

Vierailija kirjoitti:

Täällä hieman samantyylistä. Takana tuntuu olevan miehen huono itseluottamus ja kokee, että minä äitinä olen parempi ja tärkeämpi. En osaa antaa tuohon mitään pätevää neuvoa, koska kärsin samasta ongelmasta. Olen kyllä yrittänyt sulkea vielä korvat noilta kommenteilta ja tukea miestä vanhempana, sekä kannustanut tekemään myös niitä eikivoja-asioita.

Eroa en suosittele, jollei ole muuta ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Miten olisi joku isän ja lapsen yhteinen harrastus, pääsisivät pois kotoa ja isä saisi kantaa vastuuta myös niistä känkkäränkkä hetkistä.

Onko sinun mies suostunut puhumaan asiasta?

Meidän lapsi täyttää vasta kaksi vuotta, joten ihan vielä harrastukset ei ole ajankohtaisia. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi hyväksi isäksikään kutsua, sillä sellainen ei koskaan lyttäisi kumppaniaan. Ja lyttäämistähän tuo on. Lapsellista kaiken lisäksi. :D

Sinuna tekisin muutoksen: sinä tekisit ensin viikon putkeen vain niitä kivoja juttuja, jolloin isä saisi tuta nahoisssaan selviytymisen normaalitilanteista. Ja samalla joutuisi muuttamaan sanojaan, koska muuten menettäisi lapsen luottamuksen. Sen viikon jälkeen alkaisitte tekemään 50-50 molempia juttuja: kivoja ja vähemmän kivoja. Eiköhän isäkin silloin siihen suostuisi. Ja jos ei, eroa.

Miten pakottaa mies hoitamaan ne normaalitilanteet? Hän ei esim. hoida lapsen iltapesuja, vaan jos minä olen vaikkapa muissa hommissa tai käsken häntä hoitamaan iltapesut, niin hän tuo lapsen syliini ja sanoo lapselle, että "äiti vie sinut nyt iltapesulle". Ja tietenkin vien, koska en halua sanoa lapselle, että äiti ei nyt vie vaikka lapselle on isä juuri luvannut, että äiti vie. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi hyväksi isäksikään kutsua, sillä sellainen ei koskaan lyttäisi kumppaniaan. Ja lyttäämistähän tuo on. Lapsellista kaiken lisäksi. :D

Sinuna tekisin muutoksen: sinä tekisit ensin viikon putkeen vain niitä kivoja juttuja, jolloin isä saisi tuta nahoisssaan selviytymisen normaalitilanteista. Ja samalla joutuisi muuttamaan sanojaan, koska muuten menettäisi lapsen luottamuksen. Sen viikon jälkeen alkaisitte tekemään 50-50 molempia juttuja: kivoja ja vähemmän kivoja. Eiköhän isäkin silloin siihen suostuisi. Ja jos ei, eroa.

Miten pakottaa mies hoitamaan ne normaalitilanteet? Hän ei esim. hoida lapsen iltapesuja, vaan jos minä olen vaikkapa muissa hommissa tai käsken häntä hoitamaan iltapesut, niin hän tuo lapsen syliini ja sanoo lapselle, että "äiti vie sinut nyt iltapesulle". Ja tietenkin vien, koska en halua sanoa lapselle, että äiti ei nyt vie vaikka lapselle on isä juuri luvannut, että äiti vie. Ap.

Et vie. Sanot nätisti molemmille että mulla on nyt x kesken, te voitte tehdä iltahommat yhdessä. Ja sitten kestät sen että ne venyyyy ja venyyyy ja venyyyy koska mies toivoisi että sinä pelastat tilanteen eikä haluaisi vaatia lapselta mitään ja joutua kestämään sen pettymyksen. Ja toivot että mies erinäisiä kertoja toistettuaan oppii ottamaan vastuuta. Tai luovutat koska lapsi kärsii nukkumaanmenon venymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi hyväksi isäksikään kutsua, sillä sellainen ei koskaan lyttäisi kumppaniaan. Ja lyttäämistähän tuo on. Lapsellista kaiken lisäksi. :D

Sinuna tekisin muutoksen: sinä tekisit ensin viikon putkeen vain niitä kivoja juttuja, jolloin isä saisi tuta nahoisssaan selviytymisen normaalitilanteista. Ja samalla joutuisi muuttamaan sanojaan, koska muuten menettäisi lapsen luottamuksen. Sen viikon jälkeen alkaisitte tekemään 50-50 molempia juttuja: kivoja ja vähemmän kivoja. Eiköhän isäkin silloin siihen suostuisi. Ja jos ei, eroa.

Miten pakottaa mies hoitamaan ne normaalitilanteet? Hän ei esim. hoida lapsen iltapesuja, vaan jos minä olen vaikkapa muissa hommissa tai käsken häntä hoitamaan iltapesut, niin hän tuo lapsen syliini ja sanoo lapselle, että "äiti vie sinut nyt iltapesulle". Ja tietenkin vien, koska en halua sanoa lapselle, että äiti ei nyt vie vaikka lapselle on isä juuri luvannut, että äiti vie. Ap.

Sanot lapselle ja isälle, että isän vuoro. Voit sanoa, että isänkin pitää opetella iltapesut ja lääkkeiden annot yms. Molemmat oppivat pikkuhiljaa. Ero on melko turhaa vielä tuossa vaiheessa, jos tuo on teidän ainoa ongelma, joka ei tosiaan eron myötä edes parane.

Mitä ero auttaa? Mies puhuu jatkossa samalla tavalla. Lapsi kuulee samat jutut. Ainoa ero on se, ettei ap niitä kuule

Vierailija kirjoitti:

Mitä ero auttaa? Mies puhuu jatkossa samalla tavalla. Lapsi kuulee samat jutut. Ainoa ero on se, ettei ap niitä kuule

Ero auttaisi minua siinä, että en joutuisi enää kuulemaan viikottain loukkaavaa puhetta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi hyväksi isäksikään kutsua, sillä sellainen ei koskaan lyttäisi kumppaniaan. Ja lyttäämistähän tuo on. Lapsellista kaiken lisäksi. :D

Sinuna tekisin muutoksen: sinä tekisit ensin viikon putkeen vain niitä kivoja juttuja, jolloin isä saisi tuta nahoisssaan selviytymisen normaalitilanteista. Ja samalla joutuisi muuttamaan sanojaan, koska muuten menettäisi lapsen luottamuksen. Sen viikon jälkeen alkaisitte tekemään 50-50 molempia juttuja: kivoja ja vähemmän kivoja. Eiköhän isäkin silloin siihen suostuisi. Ja jos ei, eroa.

Miten pakottaa mies hoitamaan ne normaalitilanteet? Hän ei esim. hoida lapsen iltapesuja, vaan jos minä olen vaikkapa muissa hommissa tai käsken häntä hoitamaan iltapesut, niin hän tuo lapsen syliini ja sanoo lapselle, että "äiti vie sinut nyt iltapesulle". Ja tietenkin vien, koska en halua sanoa lapselle, että äiti ei nyt vie vaikka lapselle on isä juuri luvannut, että äiti vie. Ap.

Sanot lapselle ja isälle, että isän vuoro. Voit sanoa, että isänkin pitää opetella iltapesut ja lääkkeiden annot yms. Molemmat oppivat pikkuhiljaa. Ero on melko turhaa vielä tuossa vaiheessa, jos tuo on teidän ainoa ongelma, joka ei tosiaan eron myötä edes parane.

Mies on joskus aiemmin yrittänyt hoitaa noita tilanteita, mutta lapsi ei oikein kelpuuta häntä vaan itkee tai kiukuttelee. Ja mies tietää, että minut lapsi kelpuuttaa hyvin ja minä saan nuo asiat hoidettua ilman itkuja. Mies yrittää siis kerran, ja jos ei onnistu niin ei suostu yrittämään uudelleen. Ei se auta, vaikka sanon, että isänkin pitää opetella iltapesut. Hän ei suostu. On kuulemma yrittänyt eikä aio yrittää uudelleen. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvola.

Olen ollut jo varaamassa aikaa sinne, mutta mies kieltäytyy tulemasta mukaan. En häntä saa pakotettuakaan. Ap.

Mene kuitenkin itse ainakin sinne! Saat tukea omaan tilanteeseesi ja pystyt sitten tekemään ratkaisut helpommin.

Se on kyllä raskasta jos lapsi selvästi suosii toisen apua tiettyyn tilanteeseen. Joskus ne on vaiheita jotka menee itsekseen ohi, ja silloin on ihan ok jos vanhemmat yhdessä päättää että no peittele sinä jos se nyt on noin tärkeää. Mutta teidän tapauksessa ei ole siitä kyse. Suosittelen että (olettaen että voit luottaa miehen olevan riittävän turvallinen) lähdet iltakävelylle, kauppaan tms. Äitiä jaksaa vähemmän vaatia iltahommille jos hän ei vain ole saatavilla -> miehen homma helpottuu vähän.

En kyllä kestäisi tuollaista "kumppania".

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä raskasta jos lapsi selvästi suosii toisen apua tiettyyn tilanteeseen. Joskus ne on vaiheita jotka menee itsekseen ohi, ja silloin on ihan ok jos vanhemmat yhdessä päättää että no peittele sinä jos se nyt on noin tärkeää. Mutta teidän tapauksessa ei ole siitä kyse. Suosittelen että (olettaen että voit luottaa miehen olevan riittävän turvallinen) lähdet iltakävelylle, kauppaan tms. Äitiä jaksaa vähemmän vaatia iltahommille jos hän ei vain ole saatavilla -> miehen homma helpottuu vähän.

Ei minua haittaa, jos minun hommana on aina ne iltapesut. Minua haittaa se, että mies puhuu lapselle, että "eikös isi olekin sinulle parempi ja tärkeämpi kuin äiti". Ap.

Vaikuttaa aika vahvalta liioittelulta ja uhriutumiselta. Täällä toki nainen saa helposti sääliä ja ymmärrystä. Tarinoilla on aina kaksi osapuolta, kiinnostaisi kuulla sen toisen näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa aika vahvalta liioittelulta ja uhriutumiselta. Täällä toki nainen saa helposti sääliä ja ymmärrystä. Tarinoilla on aina kaksi osapuolta, kiinnostaisi kuulla sen toisen näkemys.

Minuakin kiinnostaisi kuulla mieheni näkemys. Olen sitä monta kertaa häneltä kysynyt, mutta mies ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan tai kertomaan näkemystään. Ap.

Parisuhdeterapia. Varaat ajan ja ilmoitat että miehelle että tällöin varattu, ja jos ei tule, saa pakata tavaransa ja lähteä. Menet sitten ajalle yksin ja käyt itse eroa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi hyväksi isäksikään kutsua, sillä sellainen ei koskaan lyttäisi kumppaniaan. Ja lyttäämistähän tuo on. Lapsellista kaiken lisäksi. :D

Sinuna tekisin muutoksen: sinä tekisit ensin viikon putkeen vain niitä kivoja juttuja, jolloin isä saisi tuta nahoisssaan selviytymisen normaalitilanteista. Ja samalla joutuisi muuttamaan sanojaan, koska muuten menettäisi lapsen luottamuksen. Sen viikon jälkeen alkaisitte tekemään 50-50 molempia juttuja: kivoja ja vähemmän kivoja. Eiköhän isäkin silloin siihen suostuisi. Ja jos ei, eroa.

Miten pakottaa mies hoitamaan ne normaalitilanteet? Hän ei esim. hoida lapsen iltapesuja, vaan jos minä olen vaikkapa muissa hommissa tai käsken häntä hoitamaan iltapesut, niin hän tuo lapsen syliini ja sanoo lapselle, että "äiti vie sinut nyt iltapesulle". Ja tietenkin vien, koska en halua sanoa lapselle, että äiti ei nyt vie vaikka lapselle on isä juuri luvannut, että äiti vie. Ap.

Et vie. Sanot nätisti molemmille että mulla on nyt x kesken, te voitte tehdä iltahommat yhdessä. Ja sitten kestät sen että ne venyyyy ja venyyyy ja venyyyy koska mies toivoisi että sinä pelastat tilanteen eikä haluaisi vaatia lapselta mitään ja joutua kestämään sen pettymyksen. Ja toivot että mies erinäisiä kertoja toistettuaan oppii ottamaan vastuuta. Tai luovutat koska lapsi kärsii nukkumaanmenon venymisestä.

Tässäkin tapauksessa Ap saa toimia sekä oman lapsensa että tämän mies lapsensa vanhempana. Ties kuinka kauan. Aika rasittavaa. Siinä mielessä ero on ihan varteenotettava vaihtoehto. Myös lapsen kannalta kamalaa, koska hän rakastaa kumpaakin vanhempaa, mutta joutuu pahaan välikäteen vanhempien väliin. Minuakin on käytetty leluna äitini toimesta vanhempien välissä ja voin sanoa että vaikka kuinka sokerisia sitä oltiin kun olin lapsi niin nykyään en pidä koko ihmisestä.