Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko puolisosi unelmiesi kumppani? Minun ei.
11.07.2018 |
Kuinka moni mahtaa kokea olevansa yhdessä unelmiensa miehen/naisen kanssa?
Minä en.
Tuntuu että joka päivä tyydyn tosi vähään. Olen turhautunut. Rasittunut. Yksinäinen. En rehellisesti sanottuna rakasta tai edes voi rakastaa tuollaista henkilöä. Katselen häntä kuin vierasta ja sellaisia meistä on toisillemme tullutkin.
Mies on emotionaalisesti täysin tunnekylmä. Empatiakyvytön. Muista välittämätön. Ollut sellainen tietyllä tavalla aina, vaikka nyt piirteet on korostuneet. Työorientoitunut. Jättää minut yksin selviämään arjesta ja kaikesta ja keskittyy itsekkäästi vain yhteen asiaan = työhönsä. Harvoina vapaahetkinä (käytännössä ennen nukkumaanmenoa ja joskus viikonloppuisin) hän on itsekkäästi keskittyneenä älypuhelimeensa tai harrastaa yksin jotakin. Ei kuuntele, ei puhu, ei tee mitään.
Minä olen niin yksin.
Nainen parhaassa iässä. Näivetyn. Tämäkin kesä on kohta mennyt ohi miestä odottaessa ja sitten kun mies on paikalla, elämä on tyhjäkäyntiä. Mitään ei tapahdu hänen kanssaan.
Lueskelen blogeja ja samalla kierrän veistä haavassani. Katselen miten muiden miehet tekevät asioita perheensä kanssa, lomailevat perheenä, miten miehet ovat aktiivisia kotona, remontoivat, osallistuvat aktiivisesti kotitöihin, hilloavat esimerkiksi mansikoita.
Meillä ei tapahdu yhtään mitään jos minä en a) ideoi, ja b) toteuta. Mies ei tee mitään. Ei ole tippaakaan oma-aloitteinen muttei tee mitään minunkaan aloitteestani.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin meillä hillot teen, mukavaa minusta.
M43
Sama meillä, tosin viimeksi tein raparperihyytelöä.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole jogurttimainos jossa miehet hymyissä suin tyylikkäässä designer-parrassa hilloavat mansikoita :D
Ei mutta se voi olla kiva yhdessä puuhastelun hetki jossa mies (ilman partaa) ensin valmistelee hillottavat omenat kumppaninsa kanssa ja sitten hilloaa ne, yhdessä. Tapahtui minulle.
Elämä unelmakumppanin kanssa on sarja pieniä hyviä hetkiä arkena ja välillä suurempia ihania yllätyksiä odottamatta. Täydellistä sen ei tarvitse olla koska jos kaikki olisi täydellista, mikään ei enää säväyttäisi.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään unelmamiestä -ajattelin jääväni vanhaksipiiaksi ja hankkivani kissoja. Sitten tapasin mieheni ja hän vei jalat altani. Välillä hän on itsepäinen, hankala ja vaativa, mutta toisaalta taas tukeva, rakastava ja hellä kumppani. Riippuu tilanteesta ärsyttääkö vai saako sydämen sulamaan. Lapsille on mahtava ja ymmärtäväinen isä, mutta turha odottaa mitään apua hilloamiseen häneltä. Yhteiselämä vaatii kompromisseja kummaltakin, mutta asioista selvitään avoimesti puhumalla.
Alue: Aihe vapaa
Olen tätä itsekin miettinyt.
Meillä on hirveän mukavaa yhdessä, kaikki sujuu ja toimii mutta se jokin, kipinä tai mikä se sitten onkaan, puuttuu. Mies on hirveän vakava, ei osaa ottaa rennosti. Ei oikein huumoria viljellä.
Olen monesti miettinyt ensimmäistä parisuhdettani, se oli kaikinpuolin paras (paitsi seksin osalta mies oli aika itsekäs mutta oli kyllä vaan inttipoika silloin).