Mies lähtee "lomalle", hyväksyisitkö?

Työreissut ovat työreissuja ja suuntautuvat ympäri Suomea, joten ainakaan mitään yhtä salasuhdetta on arkisin kovin vaikea ylläpitää. Toisaalta se on lopulta yhdentekevää, onko toinen vai ei, jos rakkautta ei riitä tähän suhteeseen, eikä homma toimi. Toinen nainen on yleensä seuraus eikä syy. 

Toki en minäkään ole ollut viime kuukausina se kaikista rakastavin vaimo, kun tuntuu siltä, ettei miestä kiinnosta mitkään perheeseen liittyvät velvollisuudet, vaan hänen elämänsä jatkuu kuten ennen lastakin, mutta ei sille vaan mitään voi, kun toinen ei puhu, vaikka yrittänyt olen jo kauan aikaa sitten. Oma itsetunto alkaa myös olla aika miinusmerkkinen, kun jatkuvasti tulee tunne ettei kelpaa, ei halattavaksi, ei seksiin eikä seuraksi. 

aloittaja kirjoitti:

33: Mies saa viettää öitä pois kotoa joka ikinen työviikko ja muutenkin tulee yleensä kotiin niihin aikoihin, kun lapsi menee nukkumaan, joten kyllä hänellä on aivan riittävästi aikaa viettää "lomaa" perheestään. Jos taas mieli tekee nähdä joku kohde tai tehdä jotain erikoista, niin mikäs siinä, mutta tässä kyseessä on pelkästään se, että pääsee pois kotoa vaimon ja lapsen luota, eikä ole edes sen vertaa viitsimistä tai toisen kunnioittamista, että sitä yrittäisi muuksi naamioida.

Luulen miehenä tietäväni mistä on kyse. Hän kyllä tykkää sinusta ja lapsesta, mutta on fyysisesti ja henkisesti puhki. Hän ei halua sinusta eroon tai nähdä maailmaa, vaan lepoa ja rauhaa. Pienet lapset ovat kivoja, mutta on TODELLA todella raskasta olla taukoamatta niiden kanssa ilman lepoa. Anna pari päivää sille omaa aikaa. Sitten lapsi hoitoon mummolaan ja hoitakaa parisuhteenne kuntoon.

Miehesi ei ole täydellinen, muttei ole kukaan. Toiset tarvii enemmän lepoa. Kaikkea hyvää teille. 🙂

42. Miten luulet,että tämä vaimo jaksaaa olla taukoamatta lapsen kanssa,kun se on niin raskasta,kuten sanoit.?

42: Kiitos positiivisesta viestistäsi. Koitan ajatella asiaa välillä myös positiivisen kautta, vaikka se on hyvin vaikeaa.

Mies on varmasti kyllä väsynyt töistä, mutta varsinainen lapsiarki häntä ei voi kovasti väsyttää, koska hän on niin paljon pois kotoa. Viikonloppuisin on kyllä lapsen kanssa, mutta käy myös omissa menoissaan, eli en vaadi, että on lapsen kanssa kaikki viikonloput ja sitten mies väsyy sekä työviikoista, että lapsiviikonlopuista. Tämä "loma" ei myöskään ole mikään rentoutumiskeino kivassa paikassa, vaan pakokeino. Kyllä minäkin kaipaan lomaa ja omaa aikaa, ja pääsen sitä silloin tällöin viettämäänkin, mutta silloin vietän joko mukavaa aikaa ystävien kanssa tai sitten teen konkreettisesti jotain kivaa yksinäni. Ei minulle tulisi mieleenkään, että lähtisin ihan vaan kököttämään johonkin hotellihuoneeseen yksikseni, jos ei kerran univelastakaan ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

33: Mies saa viettää öitä pois kotoa joka ikinen työviikko ja muutenkin tulee yleensä kotiin niihin aikoihin, kun lapsi menee nukkumaan, joten kyllä hänellä on aivan riittävästi aikaa viettää "lomaa" perheestään. Jos taas mieli tekee nähdä joku kohde tai tehdä jotain erikoista, niin mikäs siinä, mutta tässä kyseessä on pelkästään se, että pääsee pois kotoa vaimon ja lapsen luota, eikä ole edes sen vertaa viitsimistä tai toisen kunnioittamista, että sitä yrittäisi muuksi naamioida.

Luulen miehenä tietäväni mistä on kyse. Hän kyllä tykkää sinusta ja lapsesta, mutta on fyysisesti ja henkisesti puhki. Hän ei halua sinusta eroon tai nähdä maailmaa, vaan lepoa ja rauhaa. Pienet lapset ovat kivoja, mutta on TODELLA todella raskasta olla taukoamatta niiden kanssa ilman lepoa. Anna pari päivää sille omaa aikaa. Sitten lapsi hoitoon mummolaan ja hoitakaa parisuhteenne kuntoon.

Miehesi ei ole täydellinen, muttei ole kukaan. Toiset tarvii enemmän lepoa. Kaikkea hyvää teille. 🙂

Eikös tolla logiikalla juuri ap olisi pyytänyt omaa lomaa? Eipä se mies ap:n kertoman mukaan paljon ole lapsesta joutunut rasittumaan.

Muuten ehkä ajatuksessasi voisi toisaalta olla pohjaa, jos ei ap olisi sanonut miehen etääntyneen jo raskausaikana.

aloittaja kirjoitti:

Kysyin suoraan toisesta naisestakin, mutta mitään hän ei ainakaan myöntänyt. Sanoin myös, että tällainen suhde joka tapauksessa johtaa väistämättä siihen jossain vaiheessa. Sanoi, että jonkinlainen kipinä vain on loppunut ja on odotellut, josko se tulisi takaisin itsekseen. Pariterapiaa ehdotin, mutta siihen hän ei suostu, koska ei usko sellaiseen. Haluaisi kuitenkin nimenomaan lapsen takia vielä yrittää, koska on itse eroperheestä, ja tietää ettei se ole herkkua.

Sen takia olen nimenomaan niin pettynyt, että jos hän oikeasti haluaisi yrittää, miksi hän nimenomaan haluaa paeta kaikkea yhteistä? Miksi ei edes loman aikana koeta yrittää viettää enemmän aikaa yhdessä. Ei se rakkaus siitä ainakaan syty, että mennään entistä kauemmas. Hän ei myöskään tajua, millainen märkä rätti tällainen ehdotus lomasta on, kun rivien välistä huudetaan, että en nimenomaan jaksa sinun seuraasi hetkeäkään, joten haluan paeta sitä tilaisuuden tullen ihan mihin vaan.

Minäkin haluaisin yrittää lapsen takia, mutta asiaa vielä enemmän mietittyäni, en tiedä, onko siitä mitään hyötyä, kun toinen tuntuu tehneen päätöksen jo. Sanoin kyllä miehelle siitäkin, että ei hän tule koskaan löytämään kunnollista suhdetta, jos hän ei edes tällaisessa tilanteessa saa suutaan auki, vaan odottaa, vaan että ongelmat katoavat sillä, että odottaa tai lähtee juoksulenkille. Yhteisiä vuosia meillä kuitenkin takana yli kymmenen, joten mistään alkuhuuman loppumisesta ei ole kysymys.

Tässä voi olla kyse muutamastakin asiasta.

Voi olla, että miehesi biologinen kello on tikittänyt, kun halusi lapsen. Olittehan ollut jo kauan yhdessä, joten miehellä on saattanut olla sellainen ajatusmalli, että nyt olisi sopivaa ja mukavaa hankkia lapsi. Nyt miehelle onkin iskenyt realismi sen suhteen, ettei suhteenne ollut kuitenkaan sellainen kuin hän haluaisi loppuiäkseen ja vauvakuumeilun mentyä ohi hän on tajunnut tämän.

Tai ehkä mies ei vieläkään osaa sovittaa sinua äidin sekä rakastajan rooliin. Jos hän alitajuisesti ei voi yhdistää näitä.

Tässä vähän auttaisi, jos tietäisi, oliko suhteenne kovin läheinen, kiihkeä jne. ennen raskautta. Pystyittekö puhumaan aiemmin? Vai oliko se jo väljähtänyt, mutta perheenperustamisvietti esti näkemästä tätä.

Ei se toinen nainenkaan ole poissuljettua miehen käytöksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

42. Miten luulet,että tämä vaimo jaksaaa olla taukoamatta lapsen kanssa,kun se on niin raskasta,kuten sanoit.?

Viestien perusteella miestä paremmin. Tälläinen väsymys tuntuu esiintyvän useammin miehillä. Syytä en osaa sinulle sanoa, mutta lepo yleensä auttaa. Jos äiti tarvitsee lepoa, niin toki hänenkin pitäisi sitä saada. Ehkä lapsi olisi mahdollista saada edes vähäksi ajaksi hoitoon? Kyllä sitä sit taas jaksaa, kun akut on täynnä. Ihmiset on erilaisia ja toisilla on jaksamista enemmän, kun toisilla.

Ei suhteemme ollut erityisen kiihkeä, eikä mies ole esimerkiksi koskaan ollut mikään romantikko tai tykännyt nyhjätä sylikkäin. Oli meillä kuitenkin läheisyyttä ja seksiä. Vietimme paljon aikaa yhdessä, eikä ollut riitoja tai muutakaan eripuraa. Vielä pari vuotta sitten uskoin 100% olevamme yhdessä aina.

Koskaan mies ei kyllä ole ollut hyvä puhumaan tunteistaan tai parisuhteeseen liittyvistä asioista, mutta ei se ole ennen ollut ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Jos jätät asian silleen, niin kaikki menee huonommaksi, ei se itsestään parane. Ota vakava keskustelu miehrn kanssa, että olette ajautumassa eroon ja menisittekö pariterapiaan. Miehellä voi olla toinenkin. Sano, että et aio ryhtyä totaali yh:ksi, vaan mies joutuu ottamaan eron jälkeen osahuoltajuuden, jos siihen joudutte. Tms jotain, mikä saa hänet havahtumaan. Ilmaise suoraan, että näin ei voi jatkua ja että pitää tulla muutos.

Ketäänhän ei voi pakottaa huolehtimaan lapsestaan. Pienempi paha mulle olisi olla totaali-yh kuin vieraannuttaa itseni lapsestani, mutta mä olenkin nainen. Lapselle se olisi toki kurjaa.

Kuten ap itsekin tietää, sillä ei ole mitään väliä, onko toinen nainen kuvioissa nyt, kyllä hän sinne ilmestyy. Muutaman vuoden päästä täällä mies kirjoittelee, miten hänen elämänsä on aivan tyhjää ja muistelee tyttöä, joka pyllisti hänelle eteisessä.

Sitä on oikeasti vaikea tajuta, miksi niin moni mies kävelee perhe-elämään kuin lammas ja määkii siellä sitten, että ette tajua, miten raskasta tämä on ja enhän mä koskaan tosissasi edes rakastanut sitä naista. Monet näistä ovat itse vielä perhe-elämää hinkuneet.

En näin naisena voi muuta ajatella kuin sitä, että onneksi nuoremmat miehet ilmeisesti ovat tajunneet, että ei se vakiintuneen perheenisän status ole niin himoittava, että sitä kannattaa tavoitella, ellei perhettä ihan oikeasti, kokonaan, halua. Tämä on ihan kaikkien etu, niin miesten, naisten kuin etenkin lapsien.

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

33: Mies saa viettää öitä pois kotoa joka ikinen työviikko ja muutenkin tulee yleensä kotiin niihin aikoihin, kun lapsi menee nukkumaan, joten kyllä hänellä on aivan riittävästi aikaa viettää "lomaa" perheestään. Jos taas mieli tekee nähdä joku kohde tai tehdä jotain erikoista, niin mikäs siinä, mutta tässä kyseessä on pelkästään se, että pääsee pois kotoa vaimon ja lapsen luota, eikä ole edes sen vertaa viitsimistä tai toisen kunnioittamista, että sitä yrittäisi muuksi naamioida.

Luulen miehenä tietäväni mistä on kyse. Hän kyllä tykkää sinusta ja lapsesta, mutta on fyysisesti ja henkisesti puhki. Hän ei halua sinusta eroon tai nähdä maailmaa, vaan lepoa ja rauhaa. Pienet lapset ovat kivoja, mutta on TODELLA todella raskasta olla taukoamatta niiden kanssa ilman lepoa. Anna pari päivää sille omaa aikaa. Sitten lapsi hoitoon mummolaan ja hoitakaa parisuhteenne kuntoon.

Miehesi ei ole täydellinen, muttei ole kukaan. Toiset tarvii enemmän lepoa. Kaikkea hyvää teille. 🙂

Tällaista vapamatkustaja-miesvauvaa olisi todella vsikea kunnioittaa. Näkee vaimonsa äitinään. Äitihän ei koskaan väsy, äiti aina hpivaa pikkupoikaansa. Jos olisi tämä kyseessä, eroaisin luultavasti ilman mitään tunteita, kaikki mies-nais-tunteet kuolisivat tuossa tehokkaasti.

Uskon kyllä ap:n miehellä olevan toisen naisen tai vähintään toiveen sellaisesta. Mies ei ole reagoinut ilmeisesti normaalisti alunperinkään vauvan tuloon. Tuota suhdetta on luultavasti vaikea pelastaa omin avuin ilman ulkopuolista apua esim pariterapiassa.

Totta kai kävisi ja alkasin suunnittelemaa omaa matkaani.

Vierailija kirjoitti:

Sitä on oikeasti vaikea tajuta, miksi niin moni mies kävelee perhe-elämään kuin lammas ja määkii siellä sitten, että ette tajua, miten raskasta tämä on ja enhän mä koskaan tosissasi edes rakastanut sitä naista. Monet näistä ovat itse vielä perhe-elämää hinkuneet.

En näin naisena voi muuta ajatella kuin sitä, että onneksi nuoremmat miehet ilmeisesti ovat tajunneet, että ei se vakiintuneen perheenisän status ole niin himoittava, että sitä kannattaa tavoitella, ellei perhettä ihan oikeasti, kokonaan, halua. Tämä on ihan kaikkien etu, niin miesten, naisten kuin etenkin lapsien.

Mies edelleen väittää, ettei kyse ole lapsesta ja sen tuomasta muutoksesta. Hän sanoo, että tykkää perhe-elämästä, eikä kaipaa sinkkuelämää ollenkaan. Nämä puheet vaan ovat välillä aika ristiriidassa sen kanssa, mitä hän tekee, koska eipä hän erityisen paljon tunnu haluavan olla lapsen kanssa, mutta ehkä se vika onkin siinä, että minä inhottava vaimo pyörin liikaa tässä lähellä, joten on kivampi vain lähteä yksin jonnekin.

Jotenkin sitä toivoisi, että näiden vuosien jälkeen mies arvostaisi sen verran, että saisi suunsa auki, jos kaikki ei ole kunnossa, eikä vain hiljaa matkusta kohti eroa. Luulisi myös, että edes lapsen takia haluaisi myös yrittää kaikki keinot ennen eroa, jos kerran kyse on tunteiden laimenemisesta. Pariterapiaan ei suostu, sitä jo ehdotin. 

Jos mies on se joka kantaa suurimman osan rahoista myös sinun elämääsi, niin saa myös päättää.

Ole vain kiitollinen että saat loisia halvalla.

mmn: Ai se meneekin niin, että automaattisesti oletetaan, että nainen jättäytyy töistä pois vähintään vuodeksi elämään Kelan rahoilla ja sitten pitäisi vielä hattu kourassa kiitellä toista puoliskoa, jos hän maksaa hieman enemmän yhteisistä menoista, eikä tarvitse kärsiä nälkää hoitaessaan yhteistä lasta?

Saan työstäni kohtuuhyvää palkkaa ja ennen lasta maksoimme kaiken suunnilleen puoliksi, vaikka miehellä on hieman parempi palkka. Nyt vanhempainvapaan aikana mies on tietysti maksanut isomman osan menoista, koska se nyt on aika kohtuullista. Lapsi menee pian reilun vuoden ikäisenä hoitoon, joten silloin loppuu tämä "loisiminenkin", joten sittenkö saan taas toivoa, että miestä kiinnostaisi joku muukin kuin oma perse?

Sinulla elää siellä poikamies täyshoidossa, jos et ole sattunut huomaamaan. 

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on oikeasti vaikea tajuta, miksi niin moni mies kävelee perhe-elämään kuin lammas ja määkii siellä sitten, että ette tajua, miten raskasta tämä on ja enhän mä koskaan tosissasi edes rakastanut sitä naista. Monet näistä ovat itse vielä perhe-elämää hinkuneet.

En näin naisena voi muuta ajatella kuin sitä, että onneksi nuoremmat miehet ilmeisesti ovat tajunneet, että ei se vakiintuneen perheenisän status ole niin himoittava, että sitä kannattaa tavoitella, ellei perhettä ihan oikeasti, kokonaan, halua. Tämä on ihan kaikkien etu, niin miesten, naisten kuin etenkin lapsien.

Mies edelleen väittää, ettei kyse ole lapsesta ja sen tuomasta muutoksesta. Hän sanoo, että tykkää perhe-elämästä, eikä kaipaa sinkkuelämää ollenkaan. Nämä puheet vaan ovat välillä aika ristiriidassa sen kanssa, mitä hän tekee, koska eipä hän erityisen paljon tunnu haluavan olla lapsen kanssa, mutta ehkä se vika onkin siinä, että minä inhottava vaimo pyörin liikaa tässä lähellä, joten on kivampi vain lähteä yksin jonnekin.

Jotenkin sitä toivoisi, että näiden vuosien jälkeen mies arvostaisi sen verran, että saisi suunsa auki, jos kaikki ei ole kunnossa, eikä vain hiljaa matkusta kohti eroa. Luulisi myös, että edes lapsen takia haluaisi myös yrittää kaikki keinot ennen eroa, jos kerran kyse on tunteiden laimenemisesta. Pariterapiaan ei suostu, sitä jo ehdotin. 

Olen ihmisten kanssa joutunut toteamaan, että jos puheet ja teot ovat ristiriidassa, niin kyllähän se on tietysti teot, jotka kertovat totuuden.

Sitä paitsi, hänen elämäänsä ajatellen: niin siis minkä lapsen tuoman muutoksen? Senkö, että muutaman tunnin ajan viikossa viettää lapsen kanssa aikaa? Muutoinhan hänen elämänsä töineen, harrastuksineen, on tainnut jatkua kuten ennenkin.

Lisäksi olen aika varma, että suurin osa miehistä kuten naisistakin "tykkää perhe-elämästä eikä kaipaa sinkkuaikoja". On kivaa, kun on paikka, minne tulla, missä on tutut asiat, arki rullaa, laskut maksetaan, ruokaa on kaapissa ja NIIN HALUTESSA seuraa saa aina. Jokainen vähänkään järkevä ihminen ymmärtää tämän edut verrattuna epämääräiseen, epävarmaan sinkkuelämään, joka voi olla (kenties miehelläkin aikaisemmin ollut) melkoisen yksinäistä.

Miehesi tuntuu nyt olevan paikassa, jossa hänen tavoitteensa on saavutettu. Töissä on vakaa asema, keikkaa pukkaa. Ei tietysti vähiten sen vuoksi, että hänellä on nyt se tavoiteltu perheenisän status. Kotona on kiva, rakastettava lapsi, kun sattui löytymään sopiva nainen, riidelläkään juuri ei ole tarvinnut. Tähän hän pyrki, tätä hän tavoitteli.

Entäs nyt sitten. No nyt on hyvä aika huomata, että herranen aika, minähän en oikeastaan elä ollenkaan, nyt tarvitsenkin omaa tilaa, aikaa, ei oo kipinää, pitäiskö sitä jostakin hankkia, no ainakin olen ihan oikeuttu lähtemään naapurikaupungin räkälämotelliin tätä pohtimaan. Sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, on kyllä vaikeaa kuvitella. Ryyppäämistä siellä yksin? Telkkarin kattelua? Kertokaa te miehet, jotka tunnutte asiaa ymmärtävän.

57: Jotakuinkin tuollaisia asioita itsekin päässäni pyörittelen. Mietin juuri sitä, että mies toisaalta haluaa sen vakaan suhteen ja perheen, jossa voi luottaa siihen, että puhtaita kalsareita löytyy kaapista, eikä arki-iltoja tarvitse viettää yksin tv:n ääressä, jos ei halua, mutta toisaalta siitä on tullut senlaatuinen itsestäänselvyys, ettei se tunnu miltään, ja mieli tekisi jotain muutakin elämää, muttei oikein tiedä itsekään että mitä. 

Minä tosiaan ymmärrän miehen fiiliksiä tiettyyn pisteeseen asti, koska kyllähän sitä itsekin huomaa, kuinka suhde arkipäiväistyy, eikä osaa arvostaa pieniä asioita. Minä kuitenkin ajattelen, että tällaiset vaiheet nyt tulevat eteen varmasti jokaisessa suhteessa ja niistä voi päästä ylikin, jos molemmat haluavat ja tekevät työtä sen eteen. Olen yrittänyt jo ennen tätä lomakeskustelua miettiä, voisinko itse tehdä jotain toisin, jotta elämämme olisi parempaa, ja mies haluaisi osallistua siihen. Se vaan on ylitsepääsemättömän raskasta, jos mikään yritys ei tuota mitään tulosta, ja toista ei vaan tunnu kiinnostavan mikään. Kyllä se vaatisi vähän toisenkin puoliskon panostusta, ja tämä keskustelu jotenkin ehkä kirkasti sen, ettei miehellä taida olla mitään halua edes yrittää.

Mietinnässä on nyt, jos menisin lapsen kanssa pois kotoa loman jälkeen ainakin muutamaksi viikoksi ja molemmat saisivat miettiä ihan yksin, mitä sitä tulevaisuudessa haluaa ja miltä se yksin oleminen tuntuu. Tuntuu vaan hirveän työläältä kerätä niin paljon energiaa, että jaksaisin avautua ongelmistamme kenellekään, kun pakkohan siitä on puhua, jos yhtäkkiä kysyn saanko tulla lapsen kanssa evakkoon muutamaksi viikoksi :/

Äitiyspakkauksen kondomeille vihdoin käyttöä 👍

Meilläkin miehellä on lomaa ja kotona 4,5kk vauva. Olen ehdottanut että hän lähtisi rentoutumaan muutamaksi päiväksi mökille, kalastamaan ja nukkumaan. Olen ainoa joka heräilee vauvan kanssa (nukkuu kuitenkin aika hyvin) ja kotityöt mulla. Ajattelin kyllä ottaa myös oman vapaani nukkumalla pari yötä korvatulpilla eri huoneessa. Vuorottelua ja kompromisseja, sitä se on. Onhan mieskin töistä väsynyt ja kaipaa oikeaa lomaa,sen ymmärrän. Samoin itsekin olen väsynyt, joten oma aika täytyy vain ottaa :)

Siis hyväksyisinkö? Kyllä, jos molemmilla on sama mahdollisuus.