Vela ja vanhempien suhtautuminen asiaan

Lisääntymisasiat eivät kuulu parisuhteen ulkopuolisille henkilöille.

Äitini suhtautui asiaan tyynesti, hänelle on tärkeintä, että elän itseni näköistä elämää. Hän on hoitanut elämässään satoja lapsia, joten siitä lajista hän ei ole jäänyt paitsi. Kun sisareni sai lapsen, isäni sanoi suoraan, että "teidänkin pitäisi laittaa hösseliksi". Mutta eihän noin hölmöön kommenttiin voi muuta kuin antaa suoran vastauksen. Kai hän tarvitsee / tarvitsi vain aikaa tottua ajatukseen, että hänelle tulee ehkä "vain" 1 lapsenlapsi. Kunpa hän osaisi hoitaa edes sen tehtävän kunnolla, mutta näyttää sitä, että ukista ei tullut raitis ukki. 

Appivanhemmat ovat vielä kysymysmerkki...

Kaikista erikoisinta tähän asti on ollut lapsettoman tätini suhtautuminen. Tätini lapsettomuus on ehkä tahatonta, mutta hänellä olisi kyllä ollut varallisuuden puolesta kaikki mahollisuudet hakeutua hoitoihin tai vaikka adoptoida, jos asia oli niin tärkeää. No, en tunne koko tarinaa. Kuulin vahingossa sukujuhlissa, kun tätini tivasi salaa mun äidiltä mun lapsiasiaa. Että "Minnako ei tosiaan halua lapsia? Mutta haluaako Minnan mies? Mutta eikö Minnan olisi nyt niin hyvä aika tehdä lapsi, kun Minttukin on vielä pieni?"

Ai hitto mun jee mitkä perustelut. Mun sisareni lapsi Minttu asuu satojen kilometrien päässä minusta, ja hänellä on jo isänsä puolelta monta serkkua ja supersosiaalinen elämä, joten Minttu pärjää kyllä ilman mun lasta leikkikaverina.

Vierailija kirjoitti:

Äitini suhtautui asiaan tyynesti, hänelle on tärkeintä, että elän itseni näköistä elämää. Hän on hoitanut elämässään satoja lapsia, joten siitä lajista hän ei ole jäänyt paitsi. Kun sisareni sai lapsen, isäni sanoi suoraan, että "teidänkin pitäisi laittaa hösseliksi". Mutta eihän noin hölmöön kommenttiin voi muuta kuin antaa suoran vastauksen. Kai hän tarvitsee / tarvitsi vain aikaa tottua ajatukseen, että hänelle tulee ehkä "vain" 1 lapsenlapsi. Kunpa hän osaisi hoitaa edes sen tehtävän kunnolla, mutta näyttää sitä, että ukista ei tullut raitis ukki. 

Appivanhemmat ovat vielä kysymysmerkki...

Kaikista erikoisinta tähän asti on ollut lapsettoman tätini suhtautuminen. Tätini lapsettomuus on ehkä tahatonta, mutta hänellä olisi kyllä ollut varallisuuden puolesta kaikki mahollisuudet hakeutua hoitoihin tai vaikka adoptoida, jos asia oli niin tärkeää. No, en tunne koko tarinaa. Kuulin vahingossa sukujuhlissa, kun tätini tivasi salaa mun äidiltä mun lapsiasiaa. Että "Minnako ei tosiaan halua lapsia? Mutta haluaako Minnan mies? Mutta eikö Minnan olisi nyt niin hyvä aika tehdä lapsi, kun Minttukin on vielä pieni?"

Ai hitto mun jee mitkä perustelut. Mun sisareni lapsi Minttu asuu satojen kilometrien päässä minusta, ja hänellä on jo isänsä puolelta monta serkkua ja supersosiaalinen elämä, joten Minttu pärjää kyllä ilman mun lasta leikkikaverina.

Se on usein näin että ihmiset jotka eivät tiedä toisten asioista yhtään mitään, ovat omasta mielestään juuri niitä parhaita "asiantuntijoita" tietämään milloin toisen pitäisi alkaa lisääntymään. Tai yleensäkin miten toisen pitäisi elää elämäänsä 🙄 ihan pellejähän tuollaiset on, välit poikki.

Riittää kun sisarukseni on tehnyt muutaman autistisen lapsen joita isoäiti ei meinaa välillä jaksaa vaikka lapsista pitääkin. Muiden lapsettomien osalta suku voi kaikin mokomin vaikka päättyä.