Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vela ja vanhempien suhtautuminen asiaan
10.07.2018 |
Miten teidän velojen omat vanhemmat ovat suhtautuneet päätökseenne olla lapsettomia? Oletteko kertoneet asiasta ihan suoraan vai oletteko vai antaneet heidän itsekseen ihmetellä? Tuntuuko teistä koskaan pahalta ajatella että omista vanhemmistasi ei tule koskaan isovanhempia sun päätöksesi takia?
Kommentit (39)
Höh ja pöh! En suostu tuntemaan muiden surua lapsettomuudestani. Tässä maailmassa ollaan hetki vain ja siksipä olisikin tärkeää, että jokainen toimisi niin kuin itsestä tuntuu parhaalta ilman, että muiden mielipiteet ja tunnetilat vaikuttavat päätöksiin. Isovanhempi saisi varmaan iloa lapsenlapsesta kyllä, mutta maailmassa on paljon muutakin, eikä mene montaa sukupolvea että me kaikki olemme jo unholassa. Tärkeintä on, että omassa päätepisteessä voi itse seistä omien valintojensa takana. En ole täällä vanhempiani varten.
Velana huomaan toki usein toivovani, että ne lapsia haluavatkin kävisivät useammin keskustelua itsensä kanssa aiheesta ja erityisesti ko. halun syistä, omasta kapasiteetista ja valinnan mahdollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmillemme, minun ja miehen, asia on ok. Sen sijaan minun siskot ja miehen veljen vaimo painostavat meitä jatkuvasti lapsen tekoon. He itse elävät nyt sitä lapsiaikaa, eivätkä voi ymmärtää että meille se ei ole unelma. Todella kuluttavaa tavata heitä, kun joka kerta tyrkytetään vauvaa syliin ja vihjaillaan kuinka mekin sitten ollaan onnellisia kun meillä on omia.
Hyvin ovat suhtautuneet. En ole mitään opettavaista keskustelutuokiota aiheesta vetänyt, mutta kellaria raivatessa äiti kysyi lasten vaatteista, ja minä totesin ettei niille tule mitään käyttöä minulta. Siskollani on lapsia, joten lapsenlapsettomaksi eivät ole jääneet.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvin ovat vanhemmat suhtautuneet, jopa sen jälkeen kun kumpikin meistä lapsista ilmoitti jäävänsä lapsettomiksi. Äiti on vaikuttaa jopa iloiselta asiasta. Vanhemmat tajuavat sen, että olemme aikuisia ihmisiä ja teemme itse omat päätöksemme. Kumpikaan ei ole millään tavalla vihjaillut, saati painostanut asiasta.
Fiksut vanhemmat siis.
Äiti sanoi mulle, että hyvä, kun et tee lapsia, ei niistä ole muuta kuin vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan puhunut lapsettomuudesta vanhempieni kanssa eikä siitä ole puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat oli oikein ok asian kanssa. Isä sanoi "Hyvä! Ei tähän maailmaan kannata lapsia tehdä!" Ovat kuitenkin moninkertaisia isovanhempia ja suht aktiivisia lastenlastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkiä on näytetty.
Perhe, sitoutuminen, aviopuoliso ei ole mitään.
Lapset (ne nykyiset aikuiset velat) ovat olleet vaivaksi ja pelkästään tiellä, heittopusseja, ei mitään muuta. Ero-etä-vanhemmat kinanneet, kumpi joutuu hoitamaan.
Vanhempien rakkautta, kiintymystä ei ole ollut. Perheen tukea, turvaa, arvoja ei ole ollut.
Oma äitini on aina ollut minun valintojen puolella. Enemmän parin exän vanhemmat olisivat toivoneet lapsenlapsia. Olivat kyllä hieman vanhoillisempa ehkä, toinen irlantilainen ja toinen englantilainen. Miehet oli nössöjä mammanpoikia. Kerran irlantilaisen veli perhaineen ja lapsineen oli käymässä ja "mummo" oli myös paikalla. Hän kysyi ystävällisesti, että ollaanko me ajateltu lapsia ja vastasin ystävällisesti, että minulle ei tule ikinä lapsia. Asia oli siinä kohtaa ok, mutta miesystäväni sitten jälkeenpäin sanoi, että äitinsä oli pahoittanut mielensä eikä "noin voi sanoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä sun asiat kiinnosta sen enempää kuin ennenkään.
Vaihtavat taas asuinkumppania, 50 - 60 v.
Ja eikun rallatus taas alusta.
Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa siitä asti kun täytin 19. Hänelle olen sanonut suoraan etten aio hankkia lapsia kun on kysynyt. Vielä välillä ottaa puheeksi että mitä jos kaduttaa, mutta nyt 33. ikävuoteen mennessä alkaa hiljentyä onneksi. En tiedä tietääkö isä päätöksestäni, varmaan arvailee kyllä. Olisin tehnyt lapsia jo aikaa sitten jos aikomus olisi.
Onneksi toinen veljeni teki 2 kpl eli eivät jää lapsenlapsettomiksi minun takiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan keskustellut vanhempieni kanssa, että haluanko lapsia vai ei. Mitäpä tuosta keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on lastenhoitaja, joten on varmasti hoitanut lapsia tarpeeksi. Hänelle aina ollut tärkeintä, että teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Lemmikkini on meidän perheen silmäterä tällä hetkellä. Kummallakin vanhemmallani on lapsettomia sisaruksia, joten on tähän päädytty jo aiemmassa sukupolvessa.
Enempi huolestuttaa anopin reaktio. En tiedä, miten kumppanin suku suhtautuu ajatukseen. Kumppanini on alusta asti tiennyt, etten halua lasta. Minusta heidän kannattaisi ymmärtää, että poikansa on oman tiensä kulkija.
Onko ollut alusta asti kumppanin oma toive myös? Jos ei, niin voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia.
Lemmikki ei kuitenkaan korvaa lasta...
Eikä lapsi ole lemmikin korvike.
Olen 6-vuotiaana tokaissut serkkuni ristiäisissä, että minä en sitten halua äidiksi ikinä. Asia tuli ilmeisen selväksi koko suvulle heti yhdestä kerrasta. Nyt olen 41-vuotias.
Olen ilmoittanut kuulemma jo päiväkoti iässä kun olin vihannut kaikenlaisia nukke ja kotileikkejä johon koitettiin työntää tyttönä etten halua enkä leiki moisia leikkejä kun minä en koskaan lapsia tee. Mitäpä ihmeteltävää heille tässä olisi koskaan ollut? Normaali älyllä varustettuja kun ovat niin ymmärtävät että ihmiset haluavat elämältä eri asioita. Miksi tuntuisi pahalta? Minä en halua lapsia ja muiden tuntemukset sen suhteen ei ole minun ongelmani eikä minun vastuullani.
Alue: Aihe vapaa
Siksi, ettei levitettäisi sellaista mielipidettä, ettei vanhempien kannata tiedustella lapsiasioista mitään aikuisilta lapsiltaan...
- vela voi sanoa mielipiteensä todella painokkaasti ja kieltääkin kysymisen jatkossa - mutta joku muu voi alkaa miettimään, että hei - tässähän on jo todella kiire jopa löytää se kumppanikin...
Ei omien vanhempien isovanhemmuuden vuoksi pidä tehdä lapsia - mutta itsensä vuoksi tämä asia on käytävä läpi, ettei tule tahatonta lapsettomutta ja lopulta jopa katkeruutta ja vihaa...