Kurssi keskustelu
Eli tässä uusi avaus, voitte laittaa siihen hyviä vinkkejä kursseista ulkomaalaisille. Mistä esim aviosiippanne ovat saaneet hyvän alun oppia suomalaista kulttuuria, historiaa ym.
Ja vaikka kertoa kuinka sopeutuminen suomeen on onnistunut. Kuulisin myös mielelläni sellaisten perheiden juttuja missä alkuhurmio suomen ihanuuteen on muuttunut karuun totuuteen. Sillä ei tämä elo niin helppoa ole kun miettii miten paljon mielummin suomalainen ottaa töihin suomalaisen. Ellei nyt kysymys ole siivous töistä tai bussikuskeista koska sinne nyt pääsee jokainen joka haluaa. Tarkoitan esim. kuka yliopistossa opiskellut haluaa siivota kymmeniä vuosia.
Kommentit (20)
Lounais-suomesta. En ole puhunut minun miehestäni, vaan yleisesti. Tunnen vaan ulkomaalaisia paljon. Netissä on ulkomaalaisille suunnattuja kursseja, kun niitä sitten ystäväni lähti soittelemaan, niin jokaisesta sanottiin, ei ala ainakaan tänä vuonna. Miksi sitten ilmoittelevat ja mainostelevat netissä, silmälumetta.
Tarkoitin vaan, ettei kaikille käy aina yhtä hyvä tuuri kuin toisille. Minun mielestä täällä on mahtavaa tietoa, ja siksi tarkoitinkin, että on hyvä, jos on noita työntekijä kursseista ja töistä myös tietoa.
Enkä ajattele negatiivisesti kaikista asioista, mutta haluan aina ottaa myös ne esille. Jollekkin voi niistä olla kuitenkin apua.
Eikös kaikilla ole omat kokemuksensa näissä työ/opisk. asioissa. Ja nämä kanditaatit ovat erilaisia myös, joten ketään ei ole samassa lähtöruudussa tai samalla aloituspaikalla.
Meillä kaikki on mennyt kohtalaisen hyvin. Me tulimme Suomeen 8kk sitten, ja tiesin jo ennen tuloamme, että Suomessa ulkomaalaisen on vaikea työllistyä, ja varsinkin silloin jos ihonväri eroaa valtaväestön pigmentistä. Mutta otimme mieheni kanssa sen riskin ja muutimme tänne, miljoonan -josko-ajatuksen kautta. Ja mietimme, että pääsehän täältä pois, jos emme viihdy.
Syyskuusta joulukukuuhun mieheni kävi aikuisopiston suomenkielen kursseilla, koska minäkin halusin, että hän aloittaa suomenkielen opinnot heti, eikä vasta ensi vuonna. Oleskeluvan sai melk. heti ja sen jälkeen menimme työkkäriin missä laitettiin kirjoille. Vasta kevättalvella sai kielikurssipaikan ja alkoi saamaan tätä ruhtinaallista n. 500e/kk. Ennen tätä olemme tulleet omillamme toimeen, ei kelan avustuksia tai sosiaalirahoja KOSKA minun tuloni ylittävät tulorajat. Tuloni eivät ole järisyttävän suuret mutta yli 2000e/nettona käteen.
Nyt mieheni laittoi hakemukset suomalaiseen ammatilliseen koulutukseen, koska minun mielestäni kakkossijalla on suomalainen koulutus, jos haluaa työllistyä täällä.
Mutta nadi_re on oikeassa ja tuhve myös. Suomessa on vaikea saada koulutustaan vastaavaa työtä, jos omaa ulkomaalaistaustan. Itselläni on ystäviä joiden puolisot ovat ns. kolmansista maista ja ovat korkeasti koulutettuja, muutama opiskellut mm. Australiassa ja Canadassa, ja työllistyneet sielläkin jo opintojensa puolivälissä, mutta nyt kun ovat olleet Suomessa niin siivoustyötä, varastotyötä, bussikuljettan työtä on tarjolla, mutta ei vahingossakaan mitään muuta. Itse työssähän ei ole mitään vikaa, mutta jos ko. henkilöt ovat opisk. reilustu yli 10v niin tuntuuhan se aika karmivalle, että joutuu heittämään kaiken sen hankitun tiedon ja taidon roskakoriin. Se on masentavaa !!! Minunkin mies asui 15v Pohj-Amerikassa ja työstä ei ollut puutetta. Oli omaa alaa vastaavaa ja sitten ns. extra työtä. Itse asuin siellä muutamia vuosia ja työllistyin, joten eroja on. Englannissa asuu mieheni ystäviä ja heillä ei ole ollut ongelmaa työllistyä. Joten kyllä suomessa asiat ovat eritavalla ja saa nähdä miten kauan. Eikö olisi jo aika kansainvälistyä ja antaa kouluttetuille ulkomaalaisille mahdollisuus, sekä kouluttamattomille myös.
Kun aina puhutaan, että ulkomaalaiset jäävät lorvimaan kotiin, niin huomasin tuosta työkkärin kohtelusta, että siellä ei ainakaan kannusteta kouluttautumaan, että jos ulkomaalaisella ei ole suomalaista puolisoa niin ei hän helposti löydä paikkaansa tästä yhteiskunnasta, koska ei ole ketään ketä välittäisi tietoa. Ulkomaalaiset on helpompi hukuttaa työvoimatoimist. arkistoihin ja sitten saadaan taas aihetta valittaa, tuollaisia ne kaikki ovat laiskoja vätyksiä.
Oli hieman negetiivis sävytteinen kirjoitus, vaikka ei ollut tarkoitus, mutta näin välillä, kun alkaa harmittamaan nämä asiat. Hyvää vappua t. emmi
Eli tässä uusi avaus, voitte laittaa siihen hyviä vinkkejä kursseista ulkomaalaisille. Mistä esim aviosiippanne ovat saaneet hyvän alun oppia suomalaista kulttuuria, historiaa ym.
Kursseja pääkaupunkiseudulla on paljon. Yliopiston kursseilla on tehokas meno, mutta niissä tuo keskustelupuoli jää taka-alalle. Monesti yo:n kurssit käynyt osaa periaatteessa kaiken kieliopista, mutta ei ole koskaan keskustellut suomeksi... Itse olen työskennellyt erilaisilla keskustelukursseilla
Ja vaikka kertoa kuinka sopeutuminen suomeen on onnistunut. Kuulisin myös mielelläni sellaisten perheiden juttuja missä alkuhurmio suomen ihanuuteen on muuttunut karuun totuuteen. Sillä ei tämä elo niin helppoa ole kun miettii miten paljon mielummin suomalainen ottaa töihin suomalaisen. Ellei nyt kysymys ole siivous töistä tai bussikuskeista koska sinne nyt pääsee jokainen joka haluaa. Tarkoitan esim. kuka yliopistossa opiskellut haluaa siivota kymmeniä vuosia.
[/quote]
Itse olen siis työskennellyt keskustelukursseilla, joihin yo:n kurssilaiset tulevat. Paras lopputulos mielestäni kielen oppimisen kannalta tulee tehokkaasta kielioppkurssista ja päälle keskustelukurssi, kun monilla ei ole tilaisuutta/rohkeutta kokeilla kieltä todellisessa elämässä. Siitä, kuinka paljon kurssilla on Suomen historiaa/kulttuuria, riippuu paljon opettajasta ja hänen kiinnostuksistaan. Itse olen hulluna historiaan, niin aina ymppään joka paikkaan jotain. Ja nyt en mainosta itseäni, en tällä hetkellä työskentele mamujen kanssa. Monilla kursseilla on tutustumiskäyntejä museoihin, kirjastoihin ym.
Kielen oppiminen riippuu niin monesti opiskelijan omasta motivaatiosta, joskus tietysti myös opiskelijan kyvystäkin. Itseäni ärsyttää opettajana se, että kuvitellaan kurssin olevan ihmeidentekijä, jossa kieli jotenkin ilman suurempaa vaivaa syöpyy aivoihin. Eihän sitä opi, jos ei itse opiskele ja keskustelukursseillakaan ei puhumaan opi. Olisi tosi hyvä, jos sitä kieltä edes vähän treenaisi kotona, varsinkin jos on suomalainen puoliso. Jos keskustelukurssi kerran viikossa on ainoa paikka, jossa suomea puhuu, niin eihän se taida oikein riittää. Ja tuohon historiaan tutustuminen riippuu myös paljon omasta mielenkiinnosta, tutustumiskäynneillekään kaikki eivät vaivaudu paikalle. Kirjoja Suomen historiasta on englanniksi ja niitä voi myös itse lukea. Kursseilla annetaan tilaisuus oppia kieltä & kulttuuria, opiskelijasta itsestään on paljon kiinni, miten tilaisuuden käyttää hyväkseen.
Varsinkin työkkärikursseilla on tapauksia, jotka ovat kursseilla vain sen takia, että saavat enemmän rahaa kelalta. Valitettavasti syövät vähän myös opettajan motivaatiota.
Työnsaantiin ei ole antaa mitään reseptiä, mutta oma aktiivisuus tässäkin on tärkeää! En luottaisi työkkäriin pätkääkään, vaan menisin suoraan kysymään työtä työnantajalts. Itse en ole koskaan saanut työkkäristä työtä, edes kesätyötä. Myös mieheni (ulkkis) on saanut työnsä tutustumalla ihmisiin ja kyselemällä, mistä voisi saada työtä. Mielestäni mikä tahansa työ (Suomessa tehty!) cv:ssä vakuuttaa työnantajan hakijasta, siksi ei pitäisi sylkeä siivoja ym. työtä päin. Itse olen ollut työssä siivoojana, kaupassa, ym.ym. Ei ole tarvinnut vakuuttaa työnantajaa siitä, että olen ahkera.
Korkeakoulutus ei välttämättä takaa työtä Suomessa, ei ulkomaalaisille eikä suomalaisille. Ala ei välttämättä ole oikea, eihän työtä nykyisin ole tarjolla kuin insinööreille, jos niillekään. Ja vaikka olisi miten hyvä koulutus, niin itseään on suorastaan tyrkytettävä työnantajalle, kilpailu on kovaa!
Pitkästä aikaa kommentoin tällä palstalla. Mietin vain, mikä saa ihmisen asumaan maassa + 10 vuotta jos ei vieläkään ole saanut työtä? Olisiko aika lähteä muualle etsimään onneaan?
Mietin asiaa omalta kannaltani. Ja meidän perheen kannalta. Mieheni sai töitä opiskelujen jälkeen, jos ei olisi saanut, olisi ollut aika muuttaa toiseen maahan. Näin siis meillä tehtiin päätökset.
Työttömyys ei varmasti ole mikään valittu ratkaisu tai työnsaanti helppo asia. Sen olemme mekin kyllä huomanneet. Miehelleni kävikin uskomaton tuuri. Olisiko kannattanut jäädä maisterin papereilla Suomeen tekemään siivoojan työtä? Ihmettelen miksei Suomi ole vielä hoksannut että maassa on ihmisiä joilla on koulutusta ja osaamista jotka voisivat olla hyvinkin positiivinen resurssi koko maalle. Minkäs teet kun työnantajista osa on takapajuisia " suomalainen työvoima on parasta mahdollista" - ajattelijoita.
Tuhve tai joku kirjoitti, että yliopistotutkinto ei takaa ulkomaalaiselle töitä. Joku viisas jatkoi, että ei suomalaisellekaan.
Niin se menee: itse työllistyn oman alani yrittäjänä ja hyvin työllistynkin. Jos etsisin passiivisena työkkäristä töitä, voisi käydä huonosti - ainakin itsetunnolle. Odotan mieheltäni samaa: yliopistosta valmistumisen jälkeistä omaa aktiivisuutta, näkemystä omasta erityisosaamisesta ja sitä kautta yrittäjyyttä. Onneksi olen minä, joka voi häntä siinä opastaa.
Töitä on akateemisilla aloilla ihan varmasti, mutta ei perinteisinä paketteina, vaan itse luotavina kokonaisuuksina.
Tuossa Tuhve mainitsi, että Suomen yliopistoissa opiskelleet eivät ole päässeet pitkälle. Minun tuttavapiirissäni tilanne on juuri päinvastoin. Suomalaisissa yliopistoissa/ammattikorkeakouluissa opiskelleet ovat hyvin päässeet töihin ja ylenneet urillaan. Sen sijaan ulkomailla opiskelleet eivät oikein ole sijoittuneet, vaikka tutkinto olisi korkeakoulustakin. Varmaankin paljon riippuu opiskelualastakin, joillakin aloillahan ei ole kunnolla töitä edes suomalaisille. Se on kyllä totta, että ulkomaalainen ei saa itse sössiä mahdollisuuksiaan (esim. huijaus tai muu töppäily). Suomalaisena vielä voi joitakin hömöilyjä sallia itselleen ts. epäonnistumiset voi jättää sivuun CV:stä. Ulkomaalaisella on pääosin niin vähän työnantajia kiinnostavaa (=Suomessa hankittua) kokemusta, että kun tilaisuus tulee sen hankkimiseen, homma pitää hoitaa kotiin. Nyt kun itse asun ulkomailla olen kyllä kipeän tietoinen tästä. Jos nykyinen työ loppuisi, olisi aika vaikea saada uutta yhtä hyvää. Jos itse möhlisin ts. työtodistuskin olisi huono/ei suosittelijaa, saumat nykyisessä asuinmaassani olisivat kutakuinkin nolla.
Toinen asia on sitten se, kauanko Suomessa kannattaa olle työttömänä. Itse olen sitä mieltä, ettei kovin kauaa. Ulkomaille muuttaessa tai ulkomailta muuttavan puolisona on hyvä pitää mielessä että aina eivät asiat ala sujumaan. Yleensä tämä on sitten monien asioiden summa: huono onni, sopimaton koulutus tai luonne tms. Kannattaisi aina pitää myös tuo ulkomaille muutto optio mielessä. Ihmisen työikä, varsinkin kun ajattelee mihin ikään asti voi/kannattaa aloittaa aivan alusta, on varsin lyhyt. Hirveästi en siitä tuhlaisi työttömänä toivottoman tuntuisessa työtilanteessa.
Mimi11:
Tuossa Tuhve mainitsi, että Suomen yliopistoissa opiskelleet eivät ole päässeet pitkälle. Minun tuttavapiirissäni tilanne on juuri päinvastoin. Suomalaisissa yliopistoissa/ammattikorkeakouluissa opiskelleet ovat hyvin päässeet töihin ja ylenneet urillaan.
Kun ajattelet tuttavapiiriäsi, niin kumpi on päässyt alaa vastaaviin töihin paremmin: ammattikorkeakouluissa opiskelleet vai yliopistossa opiskelleet?
Minä tunnen vain yliopisto-opiskelijoita, joten en pysty sanomaan kovin tarkasti ammattikorkeakouluopiskelusta. Kuitenkin sellainen näppituntuma on, että ammattikorkeakouluista valmistuneet ovat päässeet helpommin töihin kuin yliopistossa opiskelleet.
Tämä siis tarkennoksena, koska olet saattanut ajatella kirjoituksellasi ammattikorkeakouluopiskelijoita, kun minä kirjoitin yliopisto-opiskelijoista.
Tuhve, tunnen molempia, sekä sellaisiakin, jotka ovat ensin olleet ammattikorkeassa ja jatkaneet ylipistossa/orkeakoulussa työn ohessa. Tuttavapiirini ovat aika teknilliset, ja se on varmaan auttanut monia (ts. nuo alat ovat suht' hyvin työllistäviä). Ammattikorkean opiskelijoita auttaa todella paljon tuo pakollinen harjoittelu. Paikkaa ei välttämättä tarvitse edes itse hankkia, vaan jos ei mitään löydy, koulu auttaa. Jos nuo harjoittelut on maksimaalisesti hyödyntänyt (=hyvä todistus, joku suomalainen pomo suostunut suosittelijaksi) se on auttanut työnhakua.
Yliopistolla on varmaan kyllä todella ulkomaalaiselle vaikeita aloja, joissa vaaditaan loistavaa Suomen taitoa, syvällistä maan tuntemusta, joskus jopa maan kansalaisuutta (esim. valtiotieteelliset tms. alat) tai työnhaussa on todella tärkeää ns. " hyvä tyyppiys" (esim. monet kaupalliset alat). Teknisemmillä aloilla ei ole niin väliä kulttuurierojen tai -tuntemuksen kanssa ts. ei ole väliä minkä näköinen insinööri jonkun vempaimen on suunnitellut, kunhan se toimii. Myös kielitaitovaatimus on usein käytännössä matalampi/englannilla voi pärjätä.
Mieheni kävi tekun, jossa suoritti silloisen opistotasoisen tutkinnon. Pakollista harjoittelupaikkaa ei saanut edes palkattomana ennen kuin matikanopettaja suhteillaan järkkäsi. Ehkä asenteet ovat kymmenessä vuodessa muuttuneet, toivotaan.
Töitä on ollut, mutta ei etenemismahdollisuuksia. Päinvastoin, yksikin pomo sanoi suoraan, että onhan se luonnollista, että " omille" tarjotaan ensin. Ja että ulkomaalaiset (!) ovat tottuneet matalampaan elintasoon, joten heille voi maksaa vähän vähemmän palkkaa.
Mieheni kokemus on, että poikkeava ihonväri ja erilainen sukunimi vaikuttavat työnhaussa. Töissä tulee vaikeuksia, jos käy ilmi, että osaa hommansa suomalaisia työkavereita paremmin ja tehokkaammin.
Se myytti elää tosiaan vahvana että suomalainen työ on kaikkein parasta ja että suomalainen koulutus maailman parhainta tasoa. Niin, ehkäpä peruskoulutuksen osalta - entäpä sitten kun siirrytään ammatilliseen koulutukseeen, yliopistoista puhumattakaan?
Minä ihmettelen sellaisia tapauksia jotka ovat kysyneet minulta ihan sinisilmin, että onko Pakistanissa oikeasti korkeatasoista teknologiaa ja että voiko oikeasti muka pakistanilainen insinööri olla yhtä tasokas kuin suomalainen? No höm, herra DI, olen vastannut, sehän selviäisi jos tarjottaisiin työtä, ja se turhauttaa että yhdeksän vuoden työkokemus Pakistanissa korkeatasoisesta työstä ei SUomessa merkitse yhtään mitään. Siivoojaksi kyllä, tai astioita tiskaamaan... :/
Mieheni ihmetteli aikanaan auttaessaan mua lukion pitkän matikan läksyissä, että lukiossako vasta derivointi opetetaan? Toisaalta sitten herran maantiedon osaaminen keskittyi lähinnä sosialistisiin maihin...
kallirhoe:
Se myytti elää tosiaan vahvana että suomalainen työ on kaikkein parasta ja että suomalainen koulutus maailman parhainta tasoa. Niin, ehkäpä peruskoulutuksen osalta - entäpä sitten kun siirrytään ammatilliseen koulutukseeen, yliopistoista puhumattakaan?
Mä " pakotin" miehen heti samoin tein kun Suomeen saavuttiin kielikurssille. Kesäyliopiston kaikki 8 kurssia oli käytynä päälle vuosi tänne tulon jälkeen. Ekat 4 kävi ensimmäisen vuoden aikana, loput 4 viime kesänä kun ei ollut kesätöitä. Opiskelupaikan sai heti tänne tullessa englanninkieliseltä sairaanhoitajalinjalta, joten opiskelija-alennuksella kävi suurimman osan kursseista, taisi olla puoleen hintaan. Ja tuon jo mainitun ilmaisen englanninkielisen Suomen historian luentosarjan istui kanssa. Nämä siis täällä Helsingissä. SPRllä on kai monikulttuurisia suomen kielen keskustelukerhoja. Heidän sivustonsa vaan oli jotenkin tosi hankala enkä viimeksi löytänyt infoa siitä kun yritin keksiä. Sellainen voisi olla hyvä kielen ylläpitäjänä, koska valitettavasti täällä kotona ollaan USEIN niin pirun laiskoja suomea toisille puhumaan.
Kovasti on toiveet korkealla, että heti kun valmistuu pääsee suoraan töihin, eikä tarvitse töykkärin kursseihin sen paremmin tutustua. ja yvältä näyttää nyt kun koko kesäksi töitäkin kerran sai. Oikein pyysivät sinne paikkaan! Eli meillä on kaikki mennyt todella putkeen.
No, ihan kiva kun aloitit uuden sivun tänne, mutta eiköhän tänne kelpaa sitten työntekijät kanssa? Kun moni on varmaan muualta, ja tarvitsee varmasti töitä kun töitä. Kaikki ei ole yliopiston käyneitä. Ja niistä muista kaupungeista ei irtoa edes siivous tai bussikuskin paikkaa. Helsingissä on ilmeisesti asiat erilailla.
Ja varmasti kaikki tieto on kullanarvoista.
nadi_re:
No, ihan kiva kun aloitit uuden sivun tänne, mutta eiköhän tänne kelpaa sitten työntekijät kanssa? Kun moni on varmaan muualta, ja tarvitsee varmasti töitä kun töitä. Kaikki ei ole yliopiston käyneitä. Ja niistä muista kaupungeista ei irtoa edes siivous tai bussikuskin paikkaa. Helsingissä on ilmeisesti asiat erilailla.
Ja varmasti kaikki tieto on kullanarvoista.
Minusta minä tai aloittaja emme ole mitenkään erotelleet opiskelijoita/työläisiä tai helsinkiläisiä/ei helsinkiläisiä. Ja kai Helsinginkin oloista ja kokemuksista saa kertoa? Ihan samalla tavalla kuin vaikka Rovaniemen.
En nyt ollenkaan ymmärrä miksi kaikkeen on vastattava negatiivisesti ja tahallaan ymmärrettävä väärin?
Kaikki asiasta tai asian vierestä mukaan...
Ellei nyt kysymys ole siivous töistä tai bussikuskeista koska sinne nyt pääsee jokainen joka haluaa. Tarkoitan esim. kuka yliopistossa opiskellut haluaa siivota kymmeniä vuosia.
[/quote]
Älä nyt ota kaikkea aina itseesi. Tätä enempi tarkoitin, koska jollekkin nyt voi kelvata vaikka bussikuski tai siivous työt. Jos niitä on vain saatavilla. Kaikille alku ei ole aina helppoa, jokaiselle ei aina onnistu kurssipaikka, olkootkiin vaikka bussikuski koulutus. Mutta kiva on kuitenkin kuulla, että teillä on alkanut alku hyvin.:)
Ei siis tarvitse kertoa sitä, ihmettelin vaan, jos ei mitään (kurssia, opiskelupaikkaa, työpaikkaa, harjoittelupaikkaa tms.) mistään löydy.
Emme asu lähelläkään Helsinkiä. Asumme kylläkin kaupungissa.
Mieheni sai oleskeluluvan kesäkuussa -04, elokuun alussa aloitti kotoutumiskoulutuksen, sen jälkeen Suomi 1., Suomi 2, Suomi 3. -kurssit + maahanmuuttajille tarkoitettu työelämään valmentautumiskurssin. Nämä kurssipaikat hakenut työvoimatoimiston kautta. Ovat olleet 2-4 kk kestäviä kursseja.
Näiden kurssien välissä ja kesätauoilla mieheni on ollut työharjoittelussa ravintolassa, liikuntakeskuksessa, päiväkodissa. Nyt kesäksikin on jo harjoittelupaikka löytynyt. Työharjoittelupaikat hän on saanut kysymällä itse työnantajilta. Työnantajallehan työharjoittelija on ilmainen työntekijä, kun KELA maksaa " palkan" (= 550 e/kk, jos on lapsia myös lapsikorotus).
Vain viikon jouluna -05 mieheni on ollut ihan työttömänä. Joissakin työharjoittelupaikoissa on sanottu: " Emme tarvitse tällä hetkellä ketään, kiitos ja näkemiin" . Sitten vaan toiseen paikkaa kysymyään rohkeasti.
Hän haki vuosi sitten ammatikouluun yhteishaussa, pääsi valintakokeeseen asti, mutta ei opiskelemaan. Syynä heikko suomen kielen kirjoitus- ja lukutaito. Mutta yritys oli hyvä! Valintakokeessa oli n. 16-vuotiaita suomalaisnuoria + kolmekymppinen mieheni :).
Nyt hän on opiskellut lisää kieltä ja hakenut " maahanmuuttajille suunnattuun ammatilliseen koulutukseen valmistavaan kouluun" , ja aikuiskoulutukseen, sekä kaksi vuotiseen työvoimapoliittiseen ammattikoulutukseen. Molemmissa tutkinnoissa on erittäin hyvät mahdollisuudet työllistyä (työvoimapulaa).
Positiivisella mielellä olen, jospa parin vuoden päästä mieheni on ammattitaitoinen, töissä ja tuo tilipussin kotiin!! Pitäkää peukkuja ja rukoilkaa, että mieheni pääsisi tuohon ammattikouluun.
Ne tuntemani ulkomaalaiset, jotka ovat opiskelleet suomalaisessa yliopistossa, eivät Suomessa ole pitkälle päässeet. On paljon opintojen keskeytystä ja kuten joku mainitsi siivoustöitä tai Macissa hamppareitten myyntiä.
Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat halunneet päästä pidemmälle opinnoissaan ja opintoalaa vastaa työtä, ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin tai Kanadaan.
Yksi opiskelukaveri aikoinaan onnistui saamaan yliopistolta töitä ja hänkin tuhlasi mahdollisuutensa huijaamalla. Hän huijasi väitöskirjaa tehdessään. Se on harmi, kun ajattelee, miten vaikea muutenkin on ulkomaalaisilla Suomessa on ollut. Tällainen yksittäistapaus tuhoaa monen mahdollisuudet.