Oletteko muutkin näin ilkeitä? Mitä oikeasti ajattelette muista?

ap on katkera vanhapoika, joka ei saa piirakkaa kuin kuvitteluasteella. nää vanhatpojat l u o l an kiitos pysyivät ennen piilossa peräkammareissaan, eikkä  kunnnon ihmisten tarvinneet moisista välittää pätkääkään. nyt ne itkee joka palstalla. voivoi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sanottekin, että ette tuo ajatuksianne julki, niin veikkaan, että ympäristö kyllä aistii ajatuksenne. Asenne kyllä näkyy, jos sisällä kiehuu, vaikka ilkeitä ajatuksiaan ei suusanallisesti toisikaan julki.

Kartan negatiivisia ihmisiä kuin ruttoa. En halua myrkyttää mieltäni olemalla heidän kanssaan.

Vaikea sanoa. Normaalisti olen hyvin auttavainen ja ystävällinen muita kohtaan, jota häikäilemättä käytetään sitten hyväksi. Siksi ihmisistä on hankala nähdä kuin huonot puolet nykyään. Pinta on tyyni, mutta alla kuplii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan!

"kannattaako tuollaisenkaan laardipyllyn käyttää joogahousuja", "onpas ruma ja apinan näköinen lapsi", "hitaasti kävelijät saisivat jäädä kotiin" ja "älä nyt vaan syö Hesburgerissa, kun olet jo valmiiksi noin pläski!" , ovat ihan tavallisia ajatuksia minulle kun kävelen kaupungilla ja havainnoin ihmisiä. Kaikki ottaa päähän ja olen kokoajan kuin prseeseen ammuttu karhu päässäni.

Veikkaan johtuvan siitä, että olen normaalisti liian kiltti ja saan jatkuvasti kakkaa niskaan ihmisiltä sen takia. Eli olen katkeroitunut.

Vaikka sanottekin, että ette tuo ajatuksianne julki, niin veikkaan, että ympäristö kyllä aistii ajatuksenne. Asenne kyllä näkyy, jos sisällä kiehuu, vaikka ilkeitä ajatuksiaan ei suusanallisesti toisikaan julki.

Kartan negatiivisia ihmisiä kuin ruttoa. En halua myrkyttää mieltäni olemalla heidän kanssaan.

Jep. Minun äitini on tällainen. Päällepäin iloinen, sosiaalinen ja puhelias mutta kyllä sen aistii päälle päin, mitä hän muista ihmisistä oikeasti ajattelee. Ne vaivihkaa nenän vartta pitkin katselut, iloista toteamusta säestävä silmienpyörittely, äkkiä tv-kanavan vaihtaminen, jos televisiossa näytetään jotain, mistä hän ei pidä. Ulkopuolisille hän ei siis koskaan heitä näitä kommenttejaan. Minä olen valitettavasti tullut tutuiksi niiden kanssa ja siksi kiinnitän heti huomiota niihin liittyviin mikroilmeisiin ja elekieleen, joita hän viljelee, vaikka sanat kertoisivat muuta.

Olen itsekin masennuksesta kärsivä, takana kamala lapsuus ja monta rikkovaa ihmissuhdetta.

En ajattele ihmisistä yleensä silti mitään, mutta sinunlaisista pysyn kaukana. Se ilkeys kyllä näkyy päällepäin, ja vahingonilon vaistoaa. Ei omaa myrkyllisyyttään voi perustella elämällä, joka ei mennyt niin kuin olisi pitänyt.

Yleensä jos jotain ihmisistä aattelen niin hyvää, joitakin ihailen. Ovat niin urheita sinnitellessään päivästä toiseen jokainen tyylillään.

Syitä voi olla myös huono itsetunto eli ajattelee itsestään rumasti, ja kohdistaa sen myös muihin. Pohjimmiltaan siis häpeää itseään, ja monethan reagoi häpeään muihin ihmisiin kohdistuvalla aggressiivisuudella. Jos on ollut paljon vastoinkäymisiä niin se voi heikentää omanarvontuntoa. Ylipäätään kaikenlainen ns traumatisoituminen eli vaikka pitkään jatkuvat vastoinkäymiset voi aiheuttaa vihaa, häpeää ja vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hurskastelun makua ketjussa. Luin tutkimuksen, että 80% ihmisten ajatuksista on negatiivisia. Kyllä ne kohdistuvat muihinkin ihmisiin. Ajatukset eivät ole tekoja ja koska ap tunnistaa ajatuksensa niin hyvin, hän voi pitää huolta ettei sano tai tee muille ikävää.

Lisäksi meissä kaikissa on sekä hyvää että huonoa. Kiiltokuvat eivät ole kiinnostavia ja ne ovat suoranaista valhetta. Rakkaimmassakin ihmisessä on niitä ärsyttäviä piirteitä ja vieraassa ihmisessä ne hyppäävät silmille. Kukaan ei pidä kaikista.

Itsellä ollut poikkeuksellista ihmisiin ärtymistä ja syynä on oma pre menopaussi, raskas työ ihmisten parissa, sukulaisten ilkeät jutut must selän takana. Kihisen raivosta puhuessani vanhan sukulaiseni kanssa. Kivoista sukulaisista pidän, mutta harva on yksiselitteisen kiva. Olen sitten vetäytynyt heidän porukoistaan.

Niin vamaan luontaisesti ajattelu onkin negatiivista. Mutta minä olenkin kääntänyt ajatteluni positiiviseksi. Sekin on taito, joka on opittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Syitä voi olla myös huono itsetunto eli ajattelee itsestään rumasti, ja kohdistaa sen myös muihin. Pohjimmiltaan siis häpeää itseään, ja monethan reagoi häpeään muihin ihmisiin kohdistuvalla aggressiivisuudella. Jos on ollut paljon vastoinkäymisiä niin se voi heikentää omanarvontuntoa. Ylipäätään kaikenlainen ns traumatisoituminen eli vaikka pitkään jatkuvat vastoinkäymiset voi aiheuttaa vihaa, häpeää ja vaikka mitä.

Tämä taitaa olla yleisin psykologisin selitys.

Mmmmmmmmmmm kirjoitti:

Perho kirjoitti:

Ei sulla stressiä ole? Miten menee töissä, syötkö hyvin ja saatko tarpeeksi?

Minäkin olin stressaantunut, mut nyt kesäloma ja kaiiikki turha jäänyt taakse taas hetkeksi. Tiedän, saatan muuttua hulkiksi uudestaan, mutta vuosi vuodelta se kestää kauemmin. Tsemppiä!

Kiitos! Joo on stressiä ja masennusta ilmeisestikin. Kateutta ja menetettyjä unelmia sekä sairautta valitettavasti. Oman lapsen menetys myös.

Tuo Hulk on juuri sopiva kuvaamaan minua välillä. Mutta kyllä antaisin paljon siitä onnen tunteesta joka minulla joskus aiemmin oli (tvistattuna pienillä satunnaisilla ärsytyksillä toki).

Silti minusta tuntuu etten oikeasti olisi paha ihminen? Tähän on vain valitettavasti tultu.

Olen pahoillani, ap, oman lapsen menetys lienee vaikeinta, mitä ihminen voi kohdata. Oletko harkinnut ammattiapua? Ammattilaisen kanssa keskustelu ei tietenkään asioita muuksi muuta, mutta ehkä auttaa muuttamaan perspektiiviä asioihin. Sekä työstämään tunteita, niin nihkeältä kuin se kuulostaakin. Ehkä vitutuksen alla on surua?