Oletteko muutkin näin ilkeitä? Mitä oikeasti ajattelette muista?

Minusta on hyvä juttu, että olet huomannut tuon uuden piirteen itsessäsi.

Auttaisikohan, jos ihan tietoisesti ettisit aina yhden mukavan asian ihmisistä, vaikka yhden kauppareissun ajan. Rumista ihmisistä huomaisitkin nätin paidan, hidastelijoista vaikka miettisit vaikka väkisin, että onpas ystävällisen näköinen rouva jne... ehkä myönteistä ajattelua voisi oppia.

Tee työtä sen eteen, ettei sinusta tule sellainen katkera ja ilkeä keski-ikäinen.

Olet varmaan väsynyt. Olen ollut myös, ja olin vittumainen ihminen. En enää, kun elämä on helpompaa. Olen varma, ettet ole paha ihminen, koska tuota asiaa olet miettinyt.

Tartteisit varmaan oikein kunnon itkut, sulaisi sydän.

Inhoan kirjoitusvirheitä ja kerron mielelläni tilanteesta mm. sinulle.

katselen muita kuin neutraali tarkkailija, harvoin mikään minua ärsyttää, useammin joku saattaa ilahduttaa. yleensä pelkään enemmän miltä minä näytän.

Yleensä en ajattele ihmisistä pahaa. Pahan ajatteluun täytyy olla joku syy. Turhaa energiani tuhlausta olisi moinen. 

Minä en ajattele muista ihmisistä mitään. Olen hyvällä tuulella ja itsevarma lähes aina ja olen lihava. Sekös ihmisiä tuntuu vituttavan. Mutta en minä välitä. 😎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele noin. Toki äärimmäiset ilmiöt huomaan, ja lähinnä vain kummastelen tyyliin ”paljonkohan pitää syödä päivässä, jotta tulee noin lihavaksi/laihaksi”, tai ”miksikhön tuonkin ihmisen elämä on mennyt noin”. Yleensä en ajattele toisista ihmisistä mitään.

N50

Aina lihominen tai laihtuminen ei johdu syömisestä. Kannattaa ottaa sekin huomioon kun ajatuksia uhraat toisten painon syihin.

Ei aina. Vain 99 % tapauksista. Kannattaa ottaa sekin huomioon.

Mmmmmmmmmmm kirjoitti:

En kyllä pidä tästä piirteestä itsessäni ja arvostan eniten ihmisiä jotka vaikuttavat olevan noita kaikkein ystävällisimpiä ja kilteimpiä.

Minulle on viime vuosina sattunut ihan kamalia asioita ja olen kokenut suuria menetyksiä, joten uskon niiden vaikuttavan näihin ajatuksiini. Tuntuu ettei mitään hyvää tapahdu minulle.

Tämä ajattelutapa kyllä kieltämättä estää paljon näkemästä sitä hyvää.

Ap

Sinä olet selvästikin valtavan katkera ihminen. Se on raskas taakka ihmisellä.

Katkeruus juuri luo tuota vihaa ja valtavaa negatiivisuutta. Taidat vihata itseäsikin? 

Elämäsi täytyy olla tuskallisen raskasta. Oletko harkinnut hakea apua? Ajattele että sinulla on vain tämä yksi ainoa elämä. Joka hetki jonka käytät myrkyissä rypemiseen, menee hukkaan ja ohi. Koskaan et saa uutta mahdollisuutta. Valtava rivi päiviä ja viikkoja ja kuukausia hyödyttömässä ja omaa sisintäsi syövyttävässä vihassa. 

Ja sinun kaltaisiasi on valtavan paljon. Traagista, kun siitä voisi päästä eroonkin!

Luojan kiitos ei ole tuollaisia ajatuksia. Minusta ne kuulostavat turhilta, tylsiltä ja tosiaankin ilkeiltä. Jos muut tietäisivät, kukaan ei tykkäisi sinusta.

Minä mietin omia asioitani. Miksi jotain tapahtui, olisinko voinut toimia paremmin, mitä teen jatkossa. Mietin myös ystäviäni ja perhettäni, ja mitä yleensä tapahtuu, yleensä neutraalissa sävyssä. Omassa elämässäni tapahtuu ihan tarpeeksi, ei tarvitse muita tarkkailla.

Joskus saatan pikaisesti havainnoida jonkun huomiota herättävän seikan, esim söpön koiran, kauniin/ruman/oudon vaatteen, poikkeksellisen lihava/laihan ihmisen (säälin häivähdys), häiriköivän kännikalan (ärsytys), mutta se on tosi lyhyt ohikiitävä hetki.

Olet ap jotenkin tyytymätön elämääsi. Eikä se ikä sitä tee. Olen itse 46 ja en ole eläessäni miettinyt ilkeästi vieraista ihmisistä kuin poikkeustapauksissa. Pitää olla jotenkin todella poikkeava, että pohdin toisen ihmisen käytöstä tai olemusta mielessäni jotenkin negatiivisesti. Suurin osa ihmisistä on musta ihan mukavia. Ja ulkonäkö on toisilla parempi kuin toisilla, mutta harva on varsinaisesti ruma. Lihavuus on oma asia kuten tyttäreni sanoi 7-vuotiaana luokkakaveristaan: "se on vähän pullea, mutta se on sen oma asia".

Vähän hurskastelun makua ketjussa. Luin tutkimuksen, että 80% ihmisten ajatuksista on negatiivisia. Kyllä ne kohdistuvat muihinkin ihmisiin. Ajatukset eivät ole tekoja ja koska ap tunnistaa ajatuksensa niin hyvin, hän voi pitää huolta ettei sano tai tee muille ikävää.

Lisäksi meissä kaikissa on sekä hyvää että huonoa. Kiiltokuvat eivät ole kiinnostavia ja ne ovat suoranaista valhetta. Rakkaimmassakin ihmisessä on niitä ärsyttäviä piirteitä ja vieraassa ihmisessä ne hyppäävät silmille. Kukaan ei pidä kaikista.

Itsellä ollut poikkeuksellista ihmisiin ärtymistä ja syynä on oma pre menopaussi, raskas työ ihmisten parissa, sukulaisten ilkeät jutut must selän takana. Kihisen raivosta puhuessani vanhan sukulaiseni kanssa. Kivoista sukulaisista pidän, mutta harva on yksiselitteisen kiva. Olen sitten vetäytynyt heidän porukoistaan.

Minä ajattelen aivan samoin kuin ap! Mutta en kyllä tunnista itseäni ollenkaan muiden antamista selityksistä. Olen hyvin iloinen en ja onnellinen, sinut itseni kanssa, tiedän puutteeni ja vahvuuteni. En ole väsynyt, stressaantunut enkä katkera (mitä se oikeastaan edes tarkoittaa, niin vieras tunne!) Ajatuksistani huolimatta, vältän viimeiseen saakka sanomasta kenestäkään mitään pahaa ja tulen toimeen ihan kaikkien kanssa.

Mä en ole ap:n tavoin lainkaan vittuuntunut, mutta arvostelen kyllä päässäni ihmisiä varsin rankasti ja tämä koskee myös tuttuja ja minulle rakkaista ihmisiä, sekä itseäni.

Sinulla on asiat liian hyvin ja löydät kritisoitavaa ympärilläsi koska tarvitset jotain mitä korjata. 

Minä olen tuollainen. Minulla ei ole rankkoja kokemuksia tai menetyksiä, olen vain varmaan paha. Esitän erittäin empaattista ihmistä, en koskaan sano ääneen pahasti kenellekään, enkä mollaa ihmisiä kuin päässäni. Arvostelen ihmisiä paljon, sekä nauran sisäisesti joidenkin typeryydelle. Inhoan eniten yli pirteitä ihmisiä, jotka ovat aina suupielet korvissa ääneen räkättämässä ja lässyttämässä miten ihanaa ja mahtavaa mikäkin on.

Mielestäni pitäisi olla olemassa paljon rankkoja ja tiukkoja lakeja, kuten esimerkiksi luvallinen lisääntyminen ja säädyllisempi pukeutuminen sekä miehille että naisille - ja lapsille. Päihteiden käyttö raskauden aikana tulisi johtaa aina huostaanottoon heti synnärillä jne muuta mukavaa.

En kyllä ajattele noin. En yleensäkään mielessäni arvostele toisten ulkonäköä, mutta käytöstä kyllä arvostelen.

Joistain läheisistä ajattelen paljon pahaa, enkä edes yritä itselleni huijata tykkääväni heistä. Mutta se johtuu heidän käytöksestään.

Tällaisten ihmisten kohdalla kyllä myönnän tuntevani vahingoniloa muutamasta lisäkilosta ja -rypystä, mutta en todellakaan heidän hampaiden kuntoa itsekseni päivittelemään jne.

Tunnustan!

"kannattaako tuollaisenkaan laardipyllyn käyttää joogahousuja", "onpas ruma ja apinan näköinen lapsi", "hitaasti kävelijät saisivat jäädä kotiin" ja "älä nyt vaan syö Hesburgerissa, kun olet jo valmiiksi noin pläski!" , ovat ihan tavallisia ajatuksia minulle kun kävelen kaupungilla ja havainnoin ihmisiä. Kaikki ottaa päähän ja olen kokoajan kuin prseeseen ammuttu karhu päässäni.

Veikkaan johtuvan siitä, että olen normaalisti liian kiltti ja saan jatkuvasti kakkaa niskaan ihmisiltä sen takia. Eli olen katkeroitunut.

Asenteita on erilaisia, minäkään en ajattele muista ensimmäisenä epätäydellistä puolta. Enkä varsinkaan ulkonäöstä.

Olen jättänyt ystävyyden, jossa jatkuvasti sain kuulla arvostelua muista ihmisistä selän takana. Nämä ihmiset jotka muita arvostelevat, tekevät sitä ihan kaikista. Joskus tuo asenne näkyy ihmisestä ulospäin, ja antaa epäaidon kuvan. Mutta ei sekään ole minulta pois, eläkööt kukin omannäköistä elämäänsä. Seuransa voi aina valita.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan!

"kannattaako tuollaisenkaan laardipyllyn käyttää joogahousuja", "onpas ruma ja apinan näköinen lapsi", "hitaasti kävelijät saisivat jäädä kotiin" ja "älä nyt vaan syö Hesburgerissa, kun olet jo valmiiksi noin pläski!" , ovat ihan tavallisia ajatuksia minulle kun kävelen kaupungilla ja havainnoin ihmisiä. Kaikki ottaa päähän ja olen kokoajan kuin prseeseen ammuttu karhu päässäni.

Veikkaan johtuvan siitä, että olen normaalisti liian kiltti ja saan jatkuvasti kakkaa niskaan ihmisiltä sen takia. Eli olen katkeroitunut.

Vaikka sanottekin, että ette tuo ajatuksianne julki, niin veikkaan, että ympäristö kyllä aistii ajatuksenne. Asenne kyllä näkyy, jos sisällä kiehuu, vaikka ilkeitä ajatuksiaan ei suusanallisesti toisikaan julki.

Kartan negatiivisia ihmisiä kuin ruttoa. En halua myrkyttää mieltäni olemalla heidän kanssaan.

En oikeen seuraa ihmisiä. Tai en seuraa laisinkaan. Ajattelen joskus ikävästi jostain tutusta. Se ei oo kauheen kivasti tehty, aika mulkkua itseasiassa.

Vältän negaihmisiä aina. Varsinkin l a ssu kka looserimiehiä. Aina naama nurinpäin. Norsun kärsät.