Yhteinen asuntolaina ja puoliso kuolee - onko pakko neuvotella uudet ehdot pankin kanssa?
Vai onko mahdollista vain siirtää laina yksin omiin nimiin ja jatkaa samoilla ehdoilla lainan maksamista? Tämä tilanne olisi minulle edullisin, koska meillä on alhainen lainamarginaali ja pystyisin sen maksamaan hyvin pois yksiksenikin. Jos pankki haluaa korottaa puolison kuoleman jälkeen lainamarginaalia, niin koen asian epäreiluksi, koska joudun tavallaan maksamaan ylimääräistä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on lapsia, niin tuo ei onnistu.
Onnistuu. ap
Aha, teillä on siis keskinäinen testamentti, jolla lapset suljetaan pois asunnon omistuksesta. Olisit heti kertonut, että lapset saa lakiosana jotain muuta.
Testamentissa on toiveena, etteivät lapset vaadi lesken eläessä lakiosaansa. Lapset ovat vielä alaikäisiä, joten tuskin vaativat lakiosaansa, eikä ole edes käteisvaroja sen maksamiseen. Siinä tapauksessa talo jouduttaisiin myymään, eikä ole lasten etu, että he menettäisivät kotinsa. ap
Mitä virkaa tuollaisella toiveella on testamentissa? Onko koko testamentti edes laillinen, jos siinä vaaditaan perillisiä luopumaan lakisääteisistä oikeuksistaan?
Kuka puhui, että lapsia vaadittaisiin tekemään, jotakin? Sen sijaan on eri asia, että testamentissa esitetään toive, tai pyyntö, johon lapsi tai lapset suostuvat tai ovat suostumatta. En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat mutta toivon, että ns. järki voittaa.
Alaikäinen lapsi tarvitsee edunvalvojan, joka ei voi ristiriidan vuoksi olla samassa kuolinpesässä osakkaana oleva vanhempi. Edunvalvojan tehtävä puolestaan on huolehtia, että lapsen oikeudet toteutuvat. Ulkopuolinen edunvalvoja ei siis luultavasti tule suostumaan siihen, että lapsi kieltäytyisi perinnöstä.
Jos omaisuutta on enemmän kuin asunto, voidaan se jakaa niin että asunto jää vaimolle ja lapset saavat muuta omaisuutta. Lisäksi jos mies testamenttaa lakiosuuden ulkopuolisen omaisuuden vaimolleen, perivät lapset ainoastaan puolet miehen omaisuudesta.
Ei lasten suinkaan tarvitse kieltäytyä perinnöstä. He ainoastaan jättävät vaatimatta lakiosaansa, kuten testamentin toive kuuluu. Lapsen saavat perintönsä sitten, kun toinenkin vanhempi kuolee.
Jos lapset eivät vaadi lakiosaansa, leski voi hävittää eläessään koko omaisuuden, eikä lapsille jää tällöin mitään ensin kuolleen vanhemman perinnöstä. Aikuiset lapset voivat toki käyttää omaa harkintaansa siinä, miten todennäköistä tämä on. Alaikäisten lasten kohdalla maistraatti ei kuitenkaan ota tällaista riskiä, vaan se pitää kyllä huolen siitä, että lapset saavat lakiosansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on lapsia, niin tuo ei onnistu.
Onnistuu. ap
Aha, teillä on siis keskinäinen testamentti, jolla lapset suljetaan pois asunnon omistuksesta. Olisit heti kertonut, että lapset saa lakiosana jotain muuta.
Testamentissa on toiveena, etteivät lapset vaadi lesken eläessä lakiosaansa. Lapset ovat vielä alaikäisiä, joten tuskin vaativat lakiosaansa, eikä ole edes käteisvaroja sen maksamiseen. Siinä tapauksessa talo jouduttaisiin myymään, eikä ole lasten etu, että he menettäisivät kotinsa. ap
Mitä virkaa tuollaisella toiveella on testamentissa? Onko koko testamentti edes laillinen, jos siinä vaaditaan perillisiä luopumaan lakisääteisistä oikeuksistaan?
Kuka puhui, että lapsia vaadittaisiin tekemään, jotakin? Sen sijaan on eri asia, että testamentissa esitetään toive, tai pyyntö, johon lapsi tai lapset suostuvat tai ovat suostumatta. En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat mutta toivon, että ns. järki voittaa.
Alaikäinen lapsi tarvitsee edunvalvojan, joka ei voi ristiriidan vuoksi olla samassa kuolinpesässä osakkaana oleva vanhempi. Edunvalvojan tehtävä puolestaan on huolehtia, että lapsen oikeudet toteutuvat. Ulkopuolinen edunvalvoja ei siis luultavasti tule suostumaan siihen, että lapsi kieltäytyisi perinnöstä.
Jos omaisuutta on enemmän kuin asunto, voidaan se jakaa niin että asunto jää vaimolle ja lapset saavat muuta omaisuutta. Lisäksi jos mies testamenttaa lakiosuuden ulkopuolisen omaisuuden vaimolleen, perivät lapset ainoastaan puolet miehen omaisuudesta.
Ei lasten suinkaan tarvitse kieltäytyä perinnöstä. He ainoastaan jättävät vaatimatta lakiosaansa, kuten testamentin toive kuuluu. Lapsen saavat perintönsä sitten, kun toinenkin vanhempi kuolee.
Jos lapset eivät vaadi lakiosaansa, leski voi hävittää eläessään koko omaisuuden, eikä lapsille jää tällöin mitään ensin kuolleen vanhemman perinnöstä. Aikuiset lapset voivat toki käyttää omaa harkintaansa siinä, miten todennäköistä tämä on. Alaikäisten lasten kohdalla maistraatti ei kuitenkaan ota tällaista riskiä, vaan se pitää kyllä huolen siitä, että lapset saavat lakiosansa.
Meillä lähipiirissä tehtiin niin, että mies sairastettuaan lahjoitti osuutensa asunnosta vaimolleen, joka maksoi lahjaveron. Kun mies sitten parin vuoden päästä kuoli, ei tarvinnut hakea lapsille edunvalvojaa, kun ei ollut mitään perittävääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on lapsia, niin tuo ei onnistu.
Onnistuu. ap
Aha, teillä on siis keskinäinen testamentti, jolla lapset suljetaan pois asunnon omistuksesta. Olisit heti kertonut, että lapset saa lakiosana jotain muuta.
Testamentissa on toiveena, etteivät lapset vaadi lesken eläessä lakiosaansa. Lapset ovat vielä alaikäisiä, joten tuskin vaativat lakiosaansa, eikä ole edes käteisvaroja sen maksamiseen. Siinä tapauksessa talo jouduttaisiin myymään, eikä ole lasten etu, että he menettäisivät kotinsa. ap
Mitä virkaa tuollaisella toiveella on testamentissa? Onko koko testamentti edes laillinen, jos siinä vaaditaan perillisiä luopumaan lakisääteisistä oikeuksistaan?
Kuka puhui, että lapsia vaadittaisiin tekemään, jotakin? Sen sijaan on eri asia, että testamentissa esitetään toive, tai pyyntö, johon lapsi tai lapset suostuvat tai ovat suostumatta. En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat mutta toivon, että ns. järki voittaa.
Alaikäinen lapsi tarvitsee edunvalvojan, joka ei voi ristiriidan vuoksi olla samassa kuolinpesässä osakkaana oleva vanhempi. Edunvalvojan tehtävä puolestaan on huolehtia, että lapsen oikeudet toteutuvat. Ulkopuolinen edunvalvoja ei siis luultavasti tule suostumaan siihen, että lapsi kieltäytyisi perinnöstä.
Jos omaisuutta on enemmän kuin asunto, voidaan se jakaa niin että asunto jää vaimolle ja lapset saavat muuta omaisuutta. Lisäksi jos mies testamenttaa lakiosuuden ulkopuolisen omaisuuden vaimolleen, perivät lapset ainoastaan puolet miehen omaisuudesta.
Lasten edun mukaista ei ole tässä tapauksessa vaatia lakiosaa itselleen, kuten testamentissa on toiveena, koska siinä tapauksessa lapset menettäisivät kotinsa. Heillä ei ole käteisvaroja lainan maksamiseen, eikä leski voi maksaa lasten puolesta asuntovelkaa pois tai verottaja katsoisi sen lahjaksi, jolloin menisi lahjaveroa.
Eivät lapset menettäisi kotiansa. Lakiosan vaatiminen ei tarkoita sitä, että lakiosa pitää maksaa lapselle rahana. Lapsi voi saada lakiosansa joko osuutena jakamattomasta kuolinpesästä tai omistusosuutena asunnosta. Maistraatti ei missään tapauksessa hyväksy tällaisessa tilanteessa sellaista perinnönjakoa, jossa alaikäinen lapsi ei saisi lakiosuuttaan.
Miksei muka hyväksy? Tällainen testamentti on ihan yleinen ja jopa suositeltava, kun lapset ovat vielä alaikäisiä. Lapsille saattaa tulla omaisuudestaan (jota ei voi muuttaa käteiseksi) hankaluuksia esim. opiskeluvaiheessa, kun pitäisi saada tukia, mutta omaisuus on esteenä niille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on lapsia, niin tuo ei onnistu.
Onnistuu. ap
Aha, teillä on siis keskinäinen testamentti, jolla lapset suljetaan pois asunnon omistuksesta. Olisit heti kertonut, että lapset saa lakiosana jotain muuta.
Testamentissa on toiveena, etteivät lapset vaadi lesken eläessä lakiosaansa. Lapset ovat vielä alaikäisiä, joten tuskin vaativat lakiosaansa, eikä ole edes käteisvaroja sen maksamiseen. Siinä tapauksessa talo jouduttaisiin myymään, eikä ole lasten etu, että he menettäisivät kotinsa. ap
Avioliitto suojaa lesken aseman, kun on yhteinen koti.
Ei avioliittokaan mitään auta, jos ei ole käteisvaroja ja talo on velkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on lapsia, niin tuo ei onnistu.
Onnistuu. ap
Aha, teillä on siis keskinäinen testamentti, jolla lapset suljetaan pois asunnon omistuksesta. Olisit heti kertonut, että lapset saa lakiosana jotain muuta.
Testamentissa on toiveena, etteivät lapset vaadi lesken eläessä lakiosaansa. Lapset ovat vielä alaikäisiä, joten tuskin vaativat lakiosaansa, eikä ole edes käteisvaroja sen maksamiseen. Siinä tapauksessa talo jouduttaisiin myymään, eikä ole lasten etu, että he menettäisivät kotinsa. ap
Mitä virkaa tuollaisella toiveella on testamentissa? Onko koko testamentti edes laillinen, jos siinä vaaditaan perillisiä luopumaan lakisääteisistä oikeuksistaan?
Kuka puhui, että lapsia vaadittaisiin tekemään, jotakin? Sen sijaan on eri asia, että testamentissa esitetään toive, tai pyyntö, johon lapsi tai lapset suostuvat tai ovat suostumatta. En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat mutta toivon, että ns. järki voittaa.
Alaikäinen lapsi tarvitsee edunvalvojan, joka ei voi ristiriidan vuoksi olla samassa kuolinpesässä osakkaana oleva vanhempi. Edunvalvojan tehtävä puolestaan on huolehtia, että lapsen oikeudet toteutuvat. Ulkopuolinen edunvalvoja ei siis luultavasti tule suostumaan siihen, että lapsi kieltäytyisi perinnöstä.
Jos omaisuutta on enemmän kuin asunto, voidaan se jakaa niin että asunto jää vaimolle ja lapset saavat muuta omaisuutta. Lisäksi jos mies testamenttaa lakiosuuden ulkopuolisen omaisuuden vaimolleen, perivät lapset ainoastaan puolet miehen omaisuudesta.
Lasten edun mukaista ei ole tässä tapauksessa vaatia lakiosaa itselleen, kuten testamentissa on toiveena, koska siinä tapauksessa lapset menettäisivät kotinsa. Heillä ei ole käteisvaroja lainan maksamiseen, eikä leski voi maksaa lasten puolesta asuntovelkaa pois tai verottaja katsoisi sen lahjaksi, jolloin menisi lahjaveroa.
Eivät lapset menettäisi kotiansa. Lakiosan vaatiminen ei tarkoita sitä, että lakiosa pitää maksaa lapselle rahana. Lapsi voi saada lakiosansa joko osuutena jakamattomasta kuolinpesästä tai omistusosuutena asunnosta. Maistraatti ei missään tapauksessa hyväksy tällaisessa tilanteessa sellaista perinnönjakoa, jossa alaikäinen lapsi ei saisi lakiosuuttaan.
Miksei muka hyväksy?
Siksi, että tällaiseen järjestelyyn liittyy aina se riski, että leski tuhlaa puolisoltaan saadun perinnön eikä lapsille jää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on lapsia, niin tuo ei onnistu.
Onnistuu. ap
Aha, teillä on siis keskinäinen testamentti, jolla lapset suljetaan pois asunnon omistuksesta. Olisit heti kertonut, että lapset saa lakiosana jotain muuta.
Testamentissa on toiveena, etteivät lapset vaadi lesken eläessä lakiosaansa. Lapset ovat vielä alaikäisiä, joten tuskin vaativat lakiosaansa, eikä ole edes käteisvaroja sen maksamiseen. Siinä tapauksessa talo jouduttaisiin myymään, eikä ole lasten etu, että he menettäisivät kotinsa. ap
Mitä virkaa tuollaisella toiveella on testamentissa? Onko koko testamentti edes laillinen, jos siinä vaaditaan perillisiä luopumaan lakisääteisistä oikeuksistaan?
Kuka puhui, että lapsia vaadittaisiin tekemään, jotakin? Sen sijaan on eri asia, että testamentissa esitetään toive, tai pyyntö, johon lapsi tai lapset suostuvat tai ovat suostumatta. En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat mutta toivon, että ns. järki voittaa.
Alaikäinen lapsi tarvitsee edunvalvojan, joka ei voi ristiriidan vuoksi olla samassa kuolinpesässä osakkaana oleva vanhempi. Edunvalvojan tehtävä puolestaan on huolehtia, että lapsen oikeudet toteutuvat. Ulkopuolinen edunvalvoja ei siis luultavasti tule suostumaan siihen, että lapsi kieltäytyisi perinnöstä.
Jos omaisuutta on enemmän kuin asunto, voidaan se jakaa niin että asunto jää vaimolle ja lapset saavat muuta omaisuutta. Lisäksi jos mies testamenttaa lakiosuuden ulkopuolisen omaisuuden vaimolleen, perivät lapset ainoastaan puolet miehen omaisuudesta.
Lasten edun mukaista ei ole tässä tapauksessa vaatia lakiosaa itselleen, kuten testamentissa on toiveena, koska siinä tapauksessa lapset menettäisivät kotinsa. Heillä ei ole käteisvaroja lainan maksamiseen, eikä leski voi maksaa lasten puolesta asuntovelkaa pois tai verottaja katsoisi sen lahjaksi, jolloin menisi lahjaveroa.
Eivät lapset menettäisi kotiansa. Lakiosan vaatiminen ei tarkoita sitä, että lakiosa pitää maksaa lapselle rahana. Lapsi voi saada lakiosansa joko osuutena jakamattomasta kuolinpesästä tai omistusosuutena asunnosta. Maistraatti ei missään tapauksessa hyväksy tällaisessa tilanteessa sellaista perinnönjakoa, jossa alaikäinen lapsi ei saisi lakiosuuttaan.
Miksei muka hyväksy?
Siksi, että tällaiseen järjestelyyn liittyy aina se riski, että leski tuhlaa puolisoltaan saadun perinnön eikä lapsille jää mitään.
Samalla liittyy myös riski, ettei lapset saa tarvitessaan tukia tiukan paikan tullen, kun heillä on omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jatkoin lainan maksua yksin ihan samoilla ehdoilla kuin ennenkin.
T. leskiSama. t: toinen leski
Ja kolmas leski sanoo saman. Laina-ajankin voi muuttaa, mikäli lyhennystahti olisi liian tiukka.
Eivät lapset menettäisi kotiansa. Lakiosan vaatiminen ei tarkoita sitä, että lakiosa pitää maksaa lapselle rahana. Lapsi voi saada lakiosansa joko osuutena jakamattomasta kuolinpesästä tai omistusosuutena asunnosta. Maistraatti ei missään tapauksessa hyväksy tällaisessa tilanteessa sellaista perinnönjakoa, jossa alaikäinen lapsi ei saisi lakiosuuttaan.