Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kirjojen lukemisesta en saa mitään kiksejä?
m-45
09.07.2018 |
En pääse siihen tunnelmaan/mielenmaisemaan. Olen kateellinen kun jotkut pääsevät fiilikseen kirjoista ja saavat niistä jotain irti. Tämän takia katselenkin leffoja, pääsen niihin tunnelmiin heti. Onkohan mulla joku aspergeri? Yhtään kirja loppuun en ole lukenut, ovat vain pelkkiä sanoja, vailla mielikuvia.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyytät mielialalääkkkeitä. Et saaa mistään kiksejä. Kokeiile olla ilmaan. Hallitukksesssa olevatt p#skiaiset tarvitsisivaaat enemään painettta uudennaikaistaa ja järkeiistää järrjestelmää. Ihhmisellle tuliisi taata ihhmisarvoiinen elämä.
Ainoaa kirjaa jonkaa olen lukenuut eläeessäni oli pakootettuna kannessta kanteen oli 7 veljestä, enn olisi muutoin päässyt läpi perusskoulusta. Luiin sen yhhdessä päivässä
V#tuun rasittavaa kokemus. Hamlet yks kanndda että vähään alkuaa, siiitä kääänteeeseen ja lopppuratkaisuuun eli draaaman pääätäntään.
Sitteeen oli joku hahmokin joodtakin jonkin kirjaiiliaan kännipäisssään kirjoittamaadta energiseesta haajmosta josta mielikuvitukseni muokkasi karaktääärin ja eliin hetken sen hahmon eläämää.
Jaa mitää tuleee tuntematttomaaan sotilaaseeen niim aöiupseerilurssilla niitä analysoitiiin ja sen jälkeeen mitä jäiii papin puheista muistiiini niin mutta-sanann jälkeiset asiat jäävät aina boimaaan ja hyvä ryhhmänjohtaja on ainaa osa ryhmää, ei mikään ylemmpiarvoinen jäseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen Skitsofreenikko ja mitä tahansa kirjaa luen mielikuvat vilisee kuin elokuvissa. Mutta ymmärrän jos aspergerit ei saa niistä oikein mitää irti kun tykkäävät "näkyvästä" -maailmasta enemmän, niiden aivoissa on vain sellaisia poikkeavuuksia mitä omassa "sairaudessani" ei ole vaan lähinnä kaikki ongelmani johtuvat lääkkeestä, heti kun lopetan sen kaikki tyypilliset oireet mitä "sairauteeni" kuvataan häviävät". Mutta hauskoja hetkiä Hollywood Elokuvien parissa assyt!
Ehkä ap:ltä puuttuu joku vipu, joka visualisoi luetun tekstin?
Onko kyse pysyvästä ominaisuudesta vai harjoituksen puutteesta?
Vakka esim. romaani olisi kirjoitettu kiinnostavasta aiheesta, mutta krrronta on kankeaa tai ei vain miellytä, ei se sitten uppoa.
Voihan olla, että kaunokirjallisuus ei ole sinun juttusi.
Mä luin pienenä paljon ja nautin siitä, mutta nykyään en enää. Yksi syy on varmasti se, että olen koneella niin paljon. Olen tottunut lukemaan lyhyitä ja kiinnostavia tekstejä ja vaihtamaan lennosta, kun kyllästyttää.
Toinen asia on, että on vaikea löytää kiinnostavia kirjoja. Vanhempana on jo ajatellut ja kokenut monia asioita, kirja ei aiheuta yhtä suurta elämystä kun tarinat ei "mene läpi", vaan sen sijaan taustalla kuuluu sisäinen pölinä "jaa nyt sitten tällainen juonenkäänne, ilmankos... Aika yksiulotteinen on tehty tästä hahmosta" jne. Joo, kyllä varmasti löytyisi vielä kiinnostavaa luettavaa, kun vaan jaksaisi etsiä vaivan arvoiset ja sitten vaan istuisi alas keskittymään.
Sä tykäät ap jonkun valmiiksi pureskelemasta, siksi katsot leffoja.
Musta taas kirjasta tehty ja pätkitty leffa on kuin söis eilistä mikroeinestä tai kävis mäkkärillä. Eivkiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voisi tosiaan etsiä omaa makuaan lyhyempien romaanien ja novellien avulla.
Minulta vei kaunokirjallisuuden lukemisen vuosiksi vaikea perhetilanne, viidestä lapsesta on 2 erityistä ja oli vuosia rauhalliset hetket kortilla.
Tietokirjallisuutta on helpompi lukea pätkissä.
Olen tässä palaillut lukuharrastuksen pariin varovasti.
Kirja sillointällöin.
Tuli idea mieleen (voi olla tyhmäkin):
Ap:n nimimerkistä saa käsityksen, että hän on 45-vuotias mies. Tuonikäisen lapsuuteen on kuulunut Vihreä varis -nuortenkirjat ts. Ap:n ikätoverit ovat lukeneet niitä. Koska Ap on hyvin tottumaton lukija, hän voisi tehdä nyt "ihmiskokeen" ja palata noiden isotekstisten ja helppolukuisten nuortenkirjojen myötä lapsuuteen ja löytää itsensä lukijana sieltä! Tulisi onnistumisen elämyksiä, koska kirjan lukee todella nopeasti ja kohta Ap voisikin jo siirtyä muuhun lyhyeen proosaan. Samalla tämä juttu olisi syvemmällä tasolla matka itseen ja menneisyyteen: mielenkiintoista, palkitsevaa ja ilmaista (kai niitä edelleen kirjastoissa on?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä tykäät ap jonkun valmiiksi pureskelemasta, siksi katsot leffoja.
Musta taas kirjasta tehty ja pätkitty leffa on kuin söis eilistä mikroeinestä tai kävis mäkkärillä. Eivkiitos.
Ei aina.
Mm. Aapelin siunattu hulluus on filmatisointina ihan HUIKEA.
Mukaan on saatu niin alkup. tarina kuin 70-luvun rakennemuutoskuvaus siiryämällä tapahtumat 70- luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että jos vain sitkeästi lukisit kirjoja, niin alkaisit jossain vaiheessa saada siitä jotain irti. Jos olisit todella täysin kyvytön nauttimaan lukemisesta, niin et myöskään nauttisi tuttaviesi kertomista jutuista etkä jaksaisi kuunnella niitä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Tuli idea mieleen (voi olla tyhmäkin):
Ap:n nimimerkistä saa käsityksen, että hän on 45-vuotias mies. Tuonikäisen lapsuuteen on kuulunut Vihreä varis -nuortenkirjat ts. Ap:n ikätoverit ovat lukeneet niitä. Koska Ap on hyvin tottumaton lukija, hän voisi tehdä nyt "ihmiskokeen" ja palata noiden isotekstisten ja helppolukuisten nuortenkirjojen myötä lapsuuteen ja löytää itsensä lukijana sieltä! Tulisi onnistumisen elämyksiä, koska kirjan lukee todella nopeasti ja kohta Ap voisikin jo siirtyä muuhun lyhyeen proosaan. Samalla tämä juttu olisi syvemmällä tasolla matka itseen ja menneisyyteen: mielenkiintoista, palkitsevaa ja ilmaista (kai niitä edelleen kirjastoissa on?).
Tein minäkin aikamatkaa lukemalla lapsena niin rakastamaani Verneä.
Aikuisena näkee tarinat uusin silmin, sieltä osaa nyt poimia 1800-luvun ranskalaista patriotismia, rasismia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En ole tuo kommentoija, jolle vastasit, mutta saatoit osua oikeaan. Eli tarkkaavaisuus - ja keskittymisongelma taustalla. On selvää, että kirjan lukeminen vaatii aivoilta huomattavasti enemmän kuin leffan katsominen. Sanoisin, että lukeminen on aktiivista toimintaa, katselu passiivista.
Oma poikani vastasi, ettei (enää) jaksa keskitttyä kirjan lukemiseen, kun kysyin lukeeko vielä. Hän viettää suurimman osan päivää jonkun laitteen ruudun äärellä, ja pystyy kyllä keskittymään esim. elokuviin, pitkiin henkilöhaastatteluihin ja pelaamiseen. Pelaaminen on toki hyvinkin aktiivista toimintaa, mutta usein pelaaminen perustuu reaktionopeuteen, mikä puolestaa tuntuu syövän kärsivällisyyttä. Ei ainakaan auta sen kehittymisessä. Kirjan lukeminen on hidasta, mikä on ristiriidassa nykyajan nopeiden elämysten kanssa.
Jos pystyt "downshiftaamaan" esim. lomalla/kesämökillä pois hektisestä elämänmenosta (videokuvailmaisusta ja somen käytöstä), uskon, että loman lopuilla pystyt jo rauhoittumaan kirjan ääreen.