Lue keskustelun säännöt.
Lasten leluista hiekkalaatikolla
08.07.2018 |
Nyt kun minulla on pari pientä lasta, olen törmännyt hiekkalaatikolla hämmästyttävään asiaan. Lapsiahan siellä yleensä kiinnostaa toisen lapsen lelut enemmän kuin omat, olivat ne sitten täysin samanlaiset tai erilaiset kuin lapsella itsellään. Omat lapseni ainakin haluavat aina katsoa muidenkin leluja. Pari kertaa olen törmännyt tilanteeseen jossa oma lapseni on kysynyt toiselta lapselta tai lapsen äidiltä, että saako hänkin leikkiä heidän leluillaan. Lapsen vastaus ollut ei, ja niinpä äitikin oli sitten sitä mieltä.
Itse olen sitä mieltä, että meidän leluilla saa kaikki leikkiä tietenkin. Perus käyttäytymissäännöt toki, toisen kädestä ei oteta jne. Yhdessä leikitään. Minusta lapsen pitää oppia jakamaan ja tekemään kompromisseja jo hiekkalaatikolla.
Mitäs mieltä muut arvon äidit ovat? Niin ja jos täällä on niitä äitejä jotka eivät anna muiden leikkiä lapsen leluilla jos lapsi ei siihen suostu, niin miksi näin?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Meillä riippuu kyllä myös lainaajasta. Naapurissa asuu sellainen perhe, joka lainailee aina ilman lupaa. Ja yleensä näillä lainaajilla ne tavarat tuntuvat rikkoutuvankin helpommin kuin muilla. Heidän lapsensa ottavat esim. toisen polkupyörän ilman lupaa ja kun pyörän omistaja alkaa itkeä, huutaa perheen äiti, että se lapsi vain lainaa sitä. Lainaaminen ilman lupaa on varastamista. Ja sen olen opettanut myös omille lapsilleni. Toisten henkilökohtaisiin leluihin ja tavaroihin ei kosketa. Heille lapseni saa kyllä ihan vapaasti sanoa, ettei lainaa yhtään mitään. Eikä myöskään lainata. Mutta jos naapurissa asuva toinen perhe, jossa vanhemmat kysyvät aina ensin saako lelua lainata, niin kyllä me sanomme, että saa tietenkin tai saa hetken kuluttua. Ja kyllä varmasti äitinä huolehtisin, että leluilla vuorotellaan ja että naapurin lapsikin saa leikkiä. Siellä vanhemmat myös huolehtivat, etteivät lelut rikkoonnu. Eli jos kysyy luvan, huolehtii tavaroista ja palauttaa ne, niin saa lainata.
Mun lapset saa lainata ihan mitä haluaa. Heitän viiskymppisen jos pyörä hajoaa niin saat ostaa uuden vanhan tilalle.
Rahaa kyllä löytyy. Joskus tuntuu että rahastahan se on kiinni suurimmalla osalla.
Voin ostaa satasella tai parilla koko hiekkalaatikon tunniksi tai pariksi leluilla.
No, broplems.
Olisi aika suomalaistenkin karistaa sitä kitsautta ja kateutta pois ja antaa rahan ja tavaran kiertää. Eletään vapaassa liikkuvuudessa EU:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä hyvin hiekkalaatikolla voi opetella myös jämäkkyyttä, omia rajoja ja "ein" sanomista, siinä missä jakamista ja kaikkien kanssa toimeen tulemista. Molemmat ovat tärkeitä taitoja! Meillä on siinä mielessä arka ja kiltti lapsi joka jakaa omistaan siinäkin määrin, että jää itse ilman, joten rohkaisen lasta ensiksi mainittuun.
Meillä riippuu kyllä myös lainaajasta. Naapurissa asuu sellainen perhe, joka lainailee aina ilman lupaa. Ja yleensä näillä lainaajilla ne tavarat tuntuvat rikkoutuvankin helpommin kuin muilla. Heidän lapsensa ottavat esim. toisen polkupyörän ilman lupaa ja kun pyörän omistaja alkaa itkeä, huutaa perheen äiti, että se lapsi vain lainaa sitä. Lainaaminen ilman lupaa on varastamista. Ja sen olen opettanut myös omille lapsilleni. Toisten henkilökohtaisiin leluihin ja tavaroihin ei kosketa. Heille lapseni saa kyllä ihan vapaasti sanoa, ettei lainaa yhtään mitään. Eikä myöskään lainata. Mutta jos naapurissa asuva toinen perhe, jossa vanhemmat kysyvät aina ensin saako lelua lainata, niin kyllä me sanomme, että saa tietenkin tai saa hetken kuluttua. Ja kyllä varmasti äitinä huolehtisin, että leluilla vuorotellaan ja että naapurin lapsikin saa leikkiä. Siellä vanhemmat myös huolehtivat, etteivät lelut rikkoonnu. Eli jos kysyy luvan, huolehtii tavaroista ja palauttaa ne, niin saa lainata.