Epäreilu mummo

Ei tuo reilulla kuulosta, vaikka äidillesi varmasti lähellä asuvat lapsenlapset ovatkin läheisempiä kuin kauempana asuvat ja vieraammat. Lisäksi asiaan saattaa vaikuttaa se, että äitisi osaa paremmin olla tyttöjen kanssa ja pojat olla vieraampia sukupuolenakin?

Oletko jutellut asiasta äitisi kanssa?

Onko sinulla veljiä? Jos ei ole, äitisi ehkä ajattelee, ettei hän tyttärien (eikä poikien) äitinä "osaa olla" poikalasten kanssa. 

Hän on läheisempi siskosi lasten kanssa - he asuvat naapurissa, te toisella puolen Suomea. Kuulostaa aika luonnollistelta minusta. 

Kyllä minä sen ymmärrän, että tuntuu keljulta tuollainen, mutta näin se todennäköisesti on. 

Kuulostaa pieniltä asioilta, mutta oikeasti eivät ole sellaisia. Meillä on miehen äidin kanssa samanlainen tilanne, tosin suosimisjärjestys on hieman erilainen, vanhimmasta nuorimpaan.

Anopilla on viisi lastenlasta, joista ehdoton suosikki on ensimmäisenä syntynyt. Pahnan pohjimmainen on meidän nuorin lapsemme. Tänään viimeksi oli kauhea vääntö siitä, kun isoäiti järjesti lapsille mummo-sunnuntain. No, tapahtuma olikin vain vanhimmille lapsille, lopulta kauhean kinuamisen jälkeen mukaan pääsivät myös meidän vanhempi lapsi ja miehen siskon nuorimmainen. Meidän nuorimmainen ei pääsee mukaan mitä ihmeellisimmillä verukkeilla (juurikin tuo liika liikkuvuus ja se, ettei osaa olla poikien kanssa). Nyt on sitten pojalla kova suru kun ei pääse mummon luo muiden kanssa.

Vaikea ymmärtää, mutta oliskohan jokin ikäpolvi kysymys? Sympatiat ap:lle.

Jatkan vielä, että meillä niin kurja tilanne että myöskään mieheni vanhemmat eivät pidä lapsiini yhteyttä eikä osoita minkäänlaista lämpöä. Mieheni veljen tyttö on heille kaikki kaikessa. Muut juhlivat joulut, pääsiäiset yms yhdessä ja meitä ei edes kutsuta mukaan.

Eikä kyse voi siis olla siitä että lapseni olisi jotain riiviöitä, koska todellakaan he eivät sitä ole. Vaan kilttejä ja empaattisia poikia. Minä ja miehenikään ei olla millään tavoin loukattu kumpiakaan isovanhempia, vaan yritetty sietää tätä tilannetta jo viisi vuotta näin...

"(asumme toisella puolella suomea)",

Tarviiko muuta sanoa? Eli olosuhteista johtuen suhde jäänyt erilaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa pieniltä asioilta, mutta oikeasti eivät ole sellaisia. Meillä on miehen äidin kanssa samanlainen tilanne, tosin suosimisjärjestys on hieman erilainen, vanhimmasta nuorimpaan.

Anopilla on viisi lastenlasta, joista ehdoton suosikki on ensimmäisenä syntynyt. Pahnan pohjimmainen on meidän nuorin lapsemme. Tänään viimeksi oli kauhea vääntö siitä, kun isoäiti järjesti lapsille mummo-sunnuntain. No, tapahtuma olikin vain vanhimmille lapsille, lopulta kauhean kinuamisen jälkeen mukaan pääsivät myös meidän vanhempi lapsi ja miehen siskon nuorimmainen. Meidän nuorimmainen ei pääsee mukaan mitä ihmeellisimmillä verukkeilla (juurikin tuo liika liikkuvuus ja se, ettei osaa olla poikien kanssa). Nyt on sitten pojalla kova suru kun ei pääse mummon luo muiden kanssa.

Vaikea ymmärtää, mutta oliskohan jokin ikäpolvi kysymys? Sympatiat ap:lle.

Tai olisko niin, että liikkuvainen kuopus on isossa porukassa raskas peräänkatsottava kuitenkin? 

Miehelläni on kuusi lapsenlasta. Kieltämättä kaksi vanhinta ovat saaneet eniten huomiota (vanhemman lapsen lapset). Kun miehen nuorempi lapsi alkoi saamaan lapsia niitä tulikin sitten tiuhaan tahtiin neljä kappaletta. Samaan aikaan mieheni terveydentila heikkeni, ja myös itse sairastuin sairauteen, joka ei näy päälle, mutta vie voimia. Tiedostan, että olemme olleet epäreiluja lasten kohtelussa, mutta tässä kohtaa emme yksinkertaisesti jaksa juuri mitään varsinkaan näiden kahden nuorimman vilkkaan poikalapsen kanssa. Vanhimmat lapsenlapset ovat jo teinejä, ja koska ovat läheisiä, käyvät meillä jo itsenäisestikin. Tilanne on ehkä korjaamaton, surullinen ynnä muuta. Mutta terveytensä menettämisellekään ei oikein mitään voi.

Kannattaa ottaa yhteys tasa-arvovaltuutetun toimiston mummoasiamieheen.

Luin ketjun ja samalla mietin, että toivottavasti itse osaan kohdella omia lapsenlapsia tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. (En ole vielä mummo.) Minusta tuo, että whatsapp-viestittely jo kertoo paljon. Äitisi vaikuttaa ikävältä ihmiseltä. Itse en voisi noin toimia. Toki teidän välimatka äitiisi ja isääsi vaikuttaa, mutta silti mummon pitäisi edes viesteissä ja somessa käyttäytyä teitä kohtaan paremmin.

Minusta tuo whatsapp-viestittely...; nro9

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo reilulla kuulosta, vaikka äidillesi varmasti lähellä asuvat lapsenlapset ovatkin läheisempiä kuin kauempana asuvat ja vieraammat. Lisäksi asiaan saattaa vaikuttaa se, että äitisi osaa paremmin olla tyttöjen kanssa ja pojat olla vieraampia sukupuolenakin?

Oletko jutellut asiasta äitisi kanssa?

Olen kyllä ottanut asian puheeksi ja äitini on sanonut että hän ei pidä mistään poikien jutuista. Poikani eivät kuitenkaan ole mitään taistelioita eivätkä pidä spidermaneistä yms. Ainoa "poikamainen" juttu on jalkapallo ja tramppis. Ja kai tyttökin voi olla liikkuvainen?

Ja mielestäni julmaa syrjiä lasta sukupuolen vuoksi. Poikiini olisi niin helppo tutustua ja mummo huomaisi kuinka valloittavia lapseni ovat. :(

-ap

Ap, onko siis niin, ettei sinulla ole veljiä?

Ikävää, mutta minkä sille voi jos on tullut läheisemmäksi lähellä asuvien tyttöjen kanssa.

Ikävintä on se että jos kohtelee lapsia eriarvoisesti silloin kun nämä ovat porukalla yhdessä mummon kanssa.

Meillä vanhin tyttäremme oli ja on vieläkin mummon lellikki. Piti tätä vanhinta aina sylissä ja halaili, muita ei suostunut kuin korkeintaan velvollisuuden tunnosta käyttämään sylissä. Vanhempana alkoi supatella että on epäreilua kun on pienempiä sisaruksia eikä ole vanhimpana lapsena jäänyt ainoaksi. Todellista myrkkyä. Johti välirikkoon ja lapset ovat saaneet käydä taas mummolla sen jälkeen kun ovat voineet itse matkustaa.

Vierailija kirjoitti:

"(asumme toisella puolella suomea)",

Tarviiko muuta sanoa? Eli olosuhteista johtuen suhde jäänyt erilaiseksi.

Ymmärrän että tietysti siskon lapset ovat vanhemmilleni rakkaimmat, mutta eikö siitä huolimatta poikiani voisi huomioida aina silloin kun tulemme kyläilemään. Vai onko pakko heittää hanskat tiskiin että nuihin ei ole järkeä panostaa ja tutustua kun näkeekin vain kerran kuussa...

-ap

Pistät välit poikki ja annat olla. Ihan turha yrittää väkisin pitää välejä, jos ei isovanhempia kiinnosta. Turha aiheuttaa lapsille enempää pahaa mieltä tuollaisella isovanhemmalla.  Ehkä se niille facebookin muillekkin seuraajille vielä aukenee ettei kyseessä olekkaan niin ihanat isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko siis niin, ettei sinulla ole veljiä?

Ei ole. Yksi sisko vain.

Ap

Ikävää, mutta minkäpäs asialle voi jos kerran olet äitisi kanssa asiasta jo puhunutkin ja se ei auta. Kokeile puhua siskosi kanssa, varmaan hänkin on huomannut. Saattaisi auttaa, jos edes hän laittaisi poikiesi kuviin sydäntykkäyksiä ja kannustaisi siten äitiäkin tykkäilemään enemmän. Hän voisi myös puhua äidin kanssa tasapuolisuudesta.

Kurjaahan tuossa on se, mitä poikasi menettävät. Äitisi menettää myös paljon, vaikkei hän sitä käsitäkään. 

Onko yleistä, että vain vanhimmilla lapsenlapsilla on osallistuvat isovanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Pistät välit poikki ja annat olla. Ihan turha yrittää väkisin pitää välejä, jos ei isovanhempia kiinnosta. Turha aiheuttaa lapsille enempää pahaa mieltä tuollaisella isovanhemmalla.  Ehkä se niille facebookin muillekkin seuraajille vielä aukenee ettei kyseessä olekkaan niin ihanat isovanhemmat.

Hassu

Tuo on vähän surullista, että jopa sometykkäyksistä tulee pidettyä lukua. Ymmärrän sen kyllä, kun asia muutenkin ihan tapaamistasolla hiertää. Mutta kyllähän sitä jokainen joka somessa on, ajattelee sen oman elämänsä kautta. Ei sitä mietitä, että jos minä nyt tykkään Minnan kuvasta, niin Maija laskee, että hänen kuvasta on tykätty vähemmän. Se millä oikeasti on väliä, on se oikea kanssakäyminen.