MItä tarkoittaa, että adoptiolapsella on useita terapiavuosia vaativa kiintymyshäiriö?

Kiintymyssuhdehäiriö tarkoittaa sitä, että lapsella ei ole varhaislapsuudessa ollut ehkä lainkaan hoitavaa aikuista, johon lapsi on voinut kiintyä. Orpokodissa kasvaneilla tilanne on näin usein. Lapset hoidetaan kliinisesti, mutta kukaan ei pidä sylissä, helli, ole vastaamassa lapsen tarpeisiin kun lapsi tarvitsee aikuista. Aikuisena tämänlainen ihminen ei pysty luomaan turvallisia ihmissuhteita, parisuhdetta, ei pysty rakastamaan ellei häntä hoideta.

Aiheuttaa myös kroonisesti tyhjää oloa, itseinhoa, arvottomuuden tunnetta jne

Minä olen sellainen aikuinen.

Elin lähes 50-vuotiaaksi ennen kuin asia todettiin psykologin taholta. Vuosia juoksin terapioissa. Lukuisa joukko epäonnistuneita ihmissuhteita takana koska en pystynyt enkä pysty vieläkään luottamaan kehenkään. En tiedä mitä on rakastaminen enkä ole koskaan ollut rakastunut. Kiintymään pystyn eläimiin ja luontoon, en ihmisiin.

En ole adoptiolapsi, mutta syntynyt tunnekylmälle äidille joka emotionaalisesti hylkäsi heti syntymästä. Materiaalisesti kaikki kunnossa ja ylikin. Sain tavaraa ja kalliita harrastuksia mutta en koskaan läheisyyttä, kosketusta, rakkautta enkä edes kiintymystä.

Minussa on iso emotionaalinen haava jota olen jonkun verran pystynyt terapian avulla arpeuttamaan mutta tervettä minusta ei tule koskaan. Elän yksin kissani kanssa enkä halua parisuhdetta.

Pystyn toimimaan elämässä ja minulla on hyvä koulutus ja ammatti jossa menestyn ja viihdyn. Ystäviä tasan yksi. Ainoa johon olen pystynyt luomaan edes etäisesti luottamusta mistuttavan suhteen. Hän ei ole koskaan pettänyt eikä jättänyt yksin. Juuri tuo hylkäämisen pelko on valtava. En ole ilkeä mutta lähelle en päästä.