Aspergerit joilla on parisuhde, onko puolisosikin assi

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso on todella puhumaton, ei tunnu ymmärtävän sosiaalisia tilanteita kovin hyvin, saattaa antaa töykeän kuvan itsestään /töksäyttää asian jotenkin, ei osaa kommunikoida lastensa kanssa normaalisti, on hyvin vähäeleinen ja ilmeetön, äänen paino ei paljon vaihtele, jos mulla on surullinen /huono olo ,ei osaa mitenkään lohduttaa, ei osaa puhua tunteista yhtään ja vaikuttaa suoraan sanottuna tunteettomalta, viihtyy yksin, ei harrasta small talkia yhtään.

Seksi on hyvin "mekaanista".

Ei osaa olla lasten tasolla yhtään eikä osaa nähdä asioita yhtään toisen ihmisen näkökulmasta. Antaa itsestään tavallaan hyvin itsekkään kuvan.

Olen sanonut ja puhunut monta kertaa puhumattomuuden tuhoavasta vaikutuksesta ja yrittänyt saada jotain tunnetta esille , mutta en saa mitään irti. En mitään.

Tunneälyn puutetta vai asperger?

 1) Miehesi kuulostaa todella ikävältä kumppanilta, mutta itse olet hänet valinnut ja vielä tehnyt useamman lapsen. Miksi ihmeessä? En halua puolustaa miehesi käytöstä koska ikävää se on, mutta kuulostat itsekin katkeroituneelta. Hankkikaa apua. Jos mies ei suostu pariterapiaan, voit mennä yksinkin. Myös eroaminen on sallittua ja lapsillekin parhaaksi jos teidän suhde ei toimi. Teiltä ne kuitenkin saavat käsityksensä siitä millainen on normaali perhe.

2) Asperger on neuropsykiatrinen poikkeavuus, inhottavuus ei. Asperger ei ole syy, selitys eikä puolustus sille että on huono puoliso. Aspergerihmiset ovat vähintään normaaliälyisiä. Jos as-ihminen on kiinnostunut parisuhteesta, häneltä voi odottaa kiinnostusta sinun tarpeistasi huolehtimiseen. Meidän perheessä assiuteni näkyy juurikin siinä että puolisokin on oppinut puhumaan asioista suoraan kun tietää etten ymmärrä vihjeitä ja hiljaisia mielenosoituksia. Tämä on meistä hyvä asia.

Asperger voi myös olla hyvä sängyssä ja opetella näyttämään tunteitaan ainakin jossain määrin siten että nenttipuoliso ymmärtää. Toki tähän vaaditaan myös sitä että nentti haluaa ymmärtää ja tulla jossain asioissa vastaan. Molempien on pidettävä suhdetta tärkeänä ja oltava halukkaita tarvittaessa korjaamaan käytöstä ja opettelemaan uutta.

t: palsta-asperger

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso on todella puhumaton, ei tunnu ymmärtävän sosiaalisia tilanteita kovin hyvin, saattaa antaa töykeän kuvan itsestään /töksäyttää asian jotenkin, ei osaa kommunikoida lastensa kanssa normaalisti, on hyvin vähäeleinen ja ilmeetön, äänen paino ei paljon vaihtele, jos mulla on surullinen /huono olo ,ei osaa mitenkään lohduttaa, ei osaa puhua tunteista yhtään ja vaikuttaa suoraan sanottuna tunteettomalta, viihtyy yksin, ei harrasta small talkia yhtään.

Seksi on hyvin "mekaanista".

Ei osaa olla lasten tasolla yhtään eikä osaa nähdä asioita yhtään toisen ihmisen näkökulmasta. Antaa itsestään tavallaan hyvin itsekkään kuvan.

Olen sanonut ja puhunut monta kertaa puhumattomuuden tuhoavasta vaikutuksesta ja yrittänyt saada jotain tunnetta esille , mutta en saa mitään irti. En mitään.

Tunneälyn puutetta vai asperger?

Tunneälyn puutetta. Olen asp miehenä täysin vastakohta. Hyvin tunteellinen, mutta kuitenkin luja mieleltä. Tykkään keskustella paljon puolison kanssa, mutta minulla ei ole ystäviä. Seksissä annan aina suuseksiä ja suutelen paljon.

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso on todella puhumaton, ei tunnu ymmärtävän sosiaalisia tilanteita kovin hyvin, saattaa antaa töykeän kuvan itsestään /töksäyttää asian jotenkin, ei osaa kommunikoida lastensa kanssa normaalisti, on hyvin vähäeleinen ja ilmeetön, äänen paino ei paljon vaihtele, jos mulla on surullinen /huono olo ,ei osaa mitenkään lohduttaa, ei osaa puhua tunteista yhtään ja vaikuttaa suoraan sanottuna tunteettomalta, viihtyy yksin, ei harrasta small talkia yhtään.

Seksi on hyvin "mekaanista".

Ei osaa olla lasten tasolla yhtään eikä osaa nähdä asioita yhtään toisen ihmisen näkökulmasta. Antaa itsestään tavallaan hyvin itsekkään kuvan.

Olen sanonut ja puhunut monta kertaa puhumattomuuden tuhoavasta vaikutuksesta ja yrittänyt saada jotain tunnetta esille , mutta en saa mitään irti. En mitään.

Tunneälyn puutetta vai asperger?

 1) Miehesi kuulostaa todella ikävältä kumppanilta, mutta itse olet hänet valinnut ja vielä tehnyt useamman lapsen. Miksi ihmeessä? En halua puolustaa miehesi käytöstä koska ikävää se on, mutta kuulostat itsekin katkeroituneelta. Hankkikaa apua. Jos mies ei suostu pariterapiaan, voit mennä yksinkin. Myös eroaminen on sallittua ja lapsillekin parhaaksi jos teidän suhde ei toimi. Teiltä ne kuitenkin saavat käsityksensä siitä millainen on normaali perhe.

2) Asperger on neuropsykiatrinen poikkeavuus, inhottavuus ei. Asperger ei ole syy, selitys eikä puolustus sille että on huono puoliso. Aspergerihmiset ovat vähintään normaaliälyisiä. Jos as-ihminen on kiinnostunut parisuhteesta, häneltä voi odottaa kiinnostusta sinun tarpeistasi huolehtimiseen. Meidän perheessä assiuteni näkyy juurikin siinä että puolisokin on oppinut puhumaan asioista suoraan kun tietää etten ymmärrä vihjeitä ja hiljaisia mielenosoituksia. Tämä on meistä hyvä asia.

Asperger voi myös olla hyvä sängyssä ja opetella näyttämään tunteitaan ainakin jossain määrin siten että nenttipuoliso ymmärtää. Toki tähän vaaditaan myös sitä että nentti haluaa ymmärtää ja tulla jossain asioissa vastaan. Molempien on pidettävä suhdetta tärkeänä ja oltava halukkaita tarvittaessa korjaamaan käytöstä ja opettelemaan uutta.

t: palsta-asperger

Kiitos tästäkin. ! En ole katkeroitunut, enemmänkin hämilläni ja surullinen tilanteestani. Kun toinen ei kerro mitään eikä jaa mitään.

Siksi olenkin miettinyt, onko kyseessä puolisollani asperger, tunneälyn puute, masennus, introvertti luonne vai tunteiden kuoleminen minua kohtaan?

Vastauksistanne päätellen aspergerin voi sulkea pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, että neurologisesti poikkeavatkin otetaan mieluusti suhteisiin, mutta lyhyt ja ei-jykevä ei kelpaa kenellekään.

Jos sua yhtään lohduttaa niin en ole kelvannut keskipitkänä ja lihaksikkaana asperger miehenä naisille.

Saan paljon katseita naisilta, mutta asperger miehellä on aina outouden kehä ympärillään mikä karkoittaa naiset.

Eli panemaan vissiin pääset hyvin kuitenkin?

Itselläni toisen ymmärtämsen puute tulee yleensä ongelmaksi nopeissa tilanteissa. Siis normaali kanssakäymisessä ja sosiaalisissa tilanteissa.

Jos saa aikaa pureskella asioita, kyllä kykenen toisen näkökulmaan asettumaan.

Minulla ei ole diagnoosia, mutta kun 2 lapsistamme osoittautut autistisiksi, aloin miettiä omaa omituisuuttani.

Hain apua masennukseeni ja sairaanhoitajan kanssa keskusyellessa päädyttiin oletukseen, että jos eläisin lapsuuttani nyt, tod. näk . saisin autismidiagnoosin vastaten vanhaaaspergerin syndroomaa.

Jos lähtisin nyt aikuisena asiaa tutkituttamaan, todennäköisesti en saisi diagnoosia, koska olen onnistunut työllistymään.

Aikuisilla diagnoosokriteerit ovat tiukemmat.

Sorry typot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, että neurologisesti poikkeavatkin otetaan mieluusti suhteisiin, mutta lyhyt ja ei-jykevä ei kelpaa kenellekään.

Jos sua yhtään lohduttaa niin en ole kelvannut keskipitkänä ja lihaksikkaana asperger miehenä naisille.

Saan paljon katseita naisilta, mutta asperger miehellä on aina outouden kehä ympärillään mikä karkoittaa naiset.

Eli panemaan vissiin pääset hyvin kuitenkin?

Jos joisin alkoholia ja kävisin yöelämässä niin ehkäpä, mutta ei minua kiinnosta sellainen elämäntapa.

Itselläni on ongelmia assipuolison kanssa kommunikaatiossa. Ei juuri puhu asioistaan vaan aina saa kysellä ja arvuutella. Voisin kuvitella että kaksi assia olis ihan tyytyväisiä jos molemmat haluaa samaa :D meillä tökkii kun kaipaisin itse kommunikaatiota jotain syvempääkin ja spontaaninpaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso on todella puhumaton, ei tunnu ymmärtävän sosiaalisia tilanteita kovin hyvin, saattaa antaa töykeän kuvan itsestään /töksäyttää asian jotenkin, ei osaa kommunikoida lastensa kanssa normaalisti, on hyvin vähäeleinen ja ilmeetön, äänen paino ei paljon vaihtele, jos mulla on surullinen /huono olo ,ei osaa mitenkään lohduttaa, ei osaa puhua tunteista yhtään ja vaikuttaa suoraan sanottuna tunteettomalta, viihtyy yksin, ei harrasta small talkia yhtään.

Seksi on hyvin "mekaanista".

Ei osaa olla lasten tasolla yhtään eikä osaa nähdä asioita yhtään toisen ihmisen näkökulmasta. Antaa itsestään tavallaan hyvin itsekkään kuvan.

Olen sanonut ja puhunut monta kertaa puhumattomuuden tuhoavasta vaikutuksesta ja yrittänyt saada jotain tunnetta esille , mutta en saa mitään irti. En mitään.

Tunneälyn puutetta vai asperger?

 1) Miehesi kuulostaa todella ikävältä kumppanilta, mutta itse olet hänet valinnut ja vielä tehnyt useamman lapsen. Miksi ihmeessä? En halua puolustaa miehesi käytöstä koska ikävää se on, mutta kuulostat itsekin katkeroituneelta. Hankkikaa apua. Jos mies ei suostu pariterapiaan, voit mennä yksinkin. Myös eroaminen on sallittua ja lapsillekin parhaaksi jos teidän suhde ei toimi. Teiltä ne kuitenkin saavat käsityksensä siitä millainen on normaali perhe.

2) Asperger on neuropsykiatrinen poikkeavuus, inhottavuus ei. Asperger ei ole syy, selitys eikä puolustus sille että on huono puoliso. Aspergerihmiset ovat vähintään normaaliälyisiä. Jos as-ihminen on kiinnostunut parisuhteesta, häneltä voi odottaa kiinnostusta sinun tarpeistasi huolehtimiseen. Meidän perheessä assiuteni näkyy juurikin siinä että puolisokin on oppinut puhumaan asioista suoraan kun tietää etten ymmärrä vihjeitä ja hiljaisia mielenosoituksia. Tämä on meistä hyvä asia.

Asperger voi myös olla hyvä sängyssä ja opetella näyttämään tunteitaan ainakin jossain määrin siten että nenttipuoliso ymmärtää. Toki tähän vaaditaan myös sitä että nentti haluaa ymmärtää ja tulla jossain asioissa vastaan. Molempien on pidettävä suhdetta tärkeänä ja oltava halukkaita tarvittaessa korjaamaan käytöstä ja opettelemaan uutta.

t: palsta-asperger

Aspergereissa on normaalia suurempi älykkyyden hajonta. Ts normaalia enemmän keskimääräistä älykkäämpiä ja tyhmempiä. Eli kyllä se älykkyyteenkin voi vaikuttaa.

Miehelläni on asperger ja hän on tuollainen ettei osaa jakaa asioitaan, keskustelee kyllä vaikka politiikasta mutta ei ikinä siitä miltä jokin tuntuu. Koettakaas muistaa ettei diagnoosia voi tehdä eikä poissulkea nettitekstin perusteella...aaseja on yhtä monenlaisia kuin persoonia heillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, että neurologisesti poikkeavatkin otetaan mieluusti suhteisiin, mutta lyhyt ja ei-jykevä ei kelpaa kenellekään.

Jos sua yhtään lohduttaa niin en ole kelvannut keskipitkänä ja lihaksikkaana asperger miehenä naisille.

Saan paljon katseita naisilta, mutta asperger miehellä on aina outouden kehä ympärillään mikä karkoittaa naiset.

Eli panemaan vissiin pääset hyvin kuitenkin?

Jos joisin alkoholia ja kävisin yöelämässä niin ehkäpä, mutta ei minua kiinnosta sellainen elämäntapa.

Rohkea mies

Olen Asperger-nainen, naimisissa nentin kanssa. En tulisi toimeen as-miehen kanssa.

Tosi epätodennäköistä että tuollaista tapahtuisi, koska asperger on naisilla harvinainen ja naiset muutenkin valikoivampia. Miehen pitää ottaa se nainen, joka hänestä sattuu kiinnostumaan ja on äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri se AS-nainen sattuisi kiinnostumaan.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tosi epätodennäköistä että tuollaista tapahtuisi, koska asperger on naisilla harvinainen ja naiset muutenkin valikoivampia. Miehen pitää ottaa se nainen, joka hänestä sattuu kiinnostumaan ja on äärimmäisen epätodennäköistä, että juuri se AS-nainen sattuisi kiinnostumaan.

dg on harvinainen ehkä, mutta ei kai itse häiriö? koska tosiaan oudompikin nainen kelpaa siinä missä samanlainen mies jää yksin.

Up

Puolisoni on assi, minä en. 

On. Itseasiassa kaikki miehet joita oon tapaillut on olleet autismin kirjolla, paitsi ehkä joku ADHD. Mut kukaan ei oo ollut neurotyypillinen. Ja tämä vaikka en ole itse tajunnut olevani kirjolla ennen kuin vasta nyt keski-ikäisenä.

Päättelisin tästä, että en ois yhteensopiva neurotyypillisten ihmisten kanssa. Toki en kaikkien autistienkaan kanssa, koska me ollaan yksilöitä, eikä mitenkään kaikki samanlaisia. Olen sittemmin kyllä löytänyt sen juuri minulle täydellisen aspergerpuolison. 

Minusta tuntuu, että äidin epilepsialääkitys suurentaa aika paljon Asperger lapsen saamisen riskiä. Lisäksi lukihäiriöiden riskiä. 

Mun puoliso on latino nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että äidin epilepsialääkitys suurentaa aika paljon Asperger lapsen saamisen riskiä. Lisäksi lukihäiriöiden riskiä. 

Asperger on kuitenkin voimakkaasti perinnöllistä, että suurimmalla osalla ei oo kyse mistään lääkityksistä tms. 

Mistä minä tiedän, en tunnistaisi vaikka olisikin