Lue keskustelun säännöt.
Aina ennen olen karsastellut nettideittailua ja olen ollut sitä mieltä että täytyy tavata kasvotusten ennen kuin voi syntyä tunteita...
06.07.2018 |
Nyt olen jutellut 5 kuukautta erään miehen kanssa. Miehellä oli niin mukava aloitusviesti että oli pakko vastata vaikka hän asuukin 700km päässä minusta. Hän ei aluksi ollut tajunnut että asun niin kaukana. Ensimmäisellä juttukerralla kirjoittelimme ensin 5 tuntia ja sitten puhuimme puhelimessa 3 tuntia. Aluksi juttelimme siitä kuinka vaikeaa on löytää mukavaa juttuseuraa ja sitten kun sellaista löytää niin se asuu liian kaukana. Mitä enemmän puhuimme, sitä enemmän oli tarve puhua lisää ja lisää ja lisää. Lopulta yritimme sumplia töitämmekin sen mukaan että saisimme aikataulutettua aikaa juttelulle. Pikkuhiljaa tuli kumminki kummallekin selväksi että viis välimatkasta, tätä juttua on vain pakko jatkaa. Tapaaminen on ollut tähän asti aika lailla mahdotonta, kummallakin vaativa työ ja pitkät päivät.
Tänään aloitimme kesälomat (tarkoituksella sovimme ne yhteen) ja huomenna me sitten tavataan kasvotusten. Jännittää sekä hyvällä että pahalla tavalla.
Joku nyt sanokaa että tästä voi oikeasti syntyä jotain. Tuntuu että omat ruusulasit ovat liian tiukasti päässä nähdäkseni tämän asian järkevästi. Olen niin ihastunut että se sattuu. Meillä on juuri samanlaiset suunnitelmat tulevaisuudelle, samankaltaiset työt ja ymmärrämme täysin toistemme töiden haasteet (mikä on ollut aiemmille parisuhteilleni vaikea asia) Satumme vaan asumaan liian kaukana toisistamme.
Kommentit (64)
Tärkeä asia tulevaisuutta varten, voiko jompikumpi muuttaa? Jos ei, sitten on ehkä turha jatkaa tuota suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mukavalta. Kyllä siitä voi syntyä pitkäaikainen ja onnellinen parisuhde.
Ruusulasit pois silmiltä! Onnenonkija hän vain on, helpon panon perässä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä asia tulevaisuutta varten, voiko jompikumpi muuttaa? Jos ei, sitten on ehkä turha jatkaa tuota suhdetta.
Minä olen miettinyt yritykseni siirtoa toiselle paikkakunnalle jo muutaman vuoden ajan. Ja tuo paikkakunta on alle tunnin matkan päässä hänen luotaan. Eli minä voisin harkita muuttavani. Hän on enemmän sidottuna Etelä-Suomeen töiden puolesta.
Ap
Voihan ne työolosuhteet muuttua, jos on tulevaisuudessa hyvä syy etsiä uusia mahdollisuuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäsuhteena tuo kuvio kuulostaa hyvin vaikealta jos on noin aikaa vievät työt. Tietysti asia on eri jos toinen vois muuttaa.
Kuinka vanhoja olette? Onko kummallakaan lapsia? Eli onko uusi alku toisella paikkakunnalla mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhoja olette? Onko kummallakaan lapsia? Eli onko uusi alku toisella paikkakunnalla mahdollista?
Muutamaa vuotta vaille kolmikymppisiä. Ei ole lapsia. Eli on mahdollista ja minun töiden puolesta ehkä jopa kannattavaa.
Ap
Näin 13 vuotta yksikseen eläneen korvissa ap:n tilanne kuulostaa huikean jännittävältä ja väkevältä elämältä, kävi kuinka tahansa. Täällä pidetään peukkuja että homma menee hyvin kaikin tavoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruusulasit pois silmiltä! Onnenonkija hän vain on, helpon panon perässä.
Odottanut melkein puoli vuotta tapaamista? Missä tuossa on se HELPPO pano?
Kuinka pitkä loma teillä on tulossa? Oletteko sen kokonaan yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruusulasit pois silmiltä! Onnenonkija hän vain on, helpon panon perässä.
Tämä kannattaa pitää mielessä ihan oikeasti, vaikka alapeukkuja sateleekin!
Naiset ei yhtään osaa ajatella järjellä kun ovat ihastuneita, eivät näe mitään muuta kuin ihanaa höttöhattaraa kun menevät rakkauslasit päällä. (itse olen tämän kokenut ja pahasti siipeeni saanut)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä asia tulevaisuutta varten, voiko jompikumpi muuttaa? Jos ei, sitten on ehkä turha jatkaa tuota suhdetta.
Minä olen miettinyt yritykseni siirtoa toiselle paikkakunnalle jo muutaman vuoden ajan. Ja tuo paikkakunta on alle tunnin matkan päässä hänen luotaan. Eli minä voisin harkita muuttavani. Hän on enemmän sidottuna Etelä-Suomeen töiden puolesta.
Ap
Sittenhän asia on jo selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkä loma teillä on tulossa? Oletteko sen kokonaan yhdessä?
Kaksi viikkoa. Ja elo-syyskuussa mahdollisuus toiseen kahteen viikkoon. Olemme yhdessä sen ajan jos niin viihdymme.
Ap
Oon nettideittaillut vuosia ja ikävä kyllä moni lupaavakin on ollut tavattaessa pettymys. Todellinen kemia mitataan vasta tavattaessa. Asutte niin kaukana toisistanne että teillä voi olla jo kulttuurisiakin eroja, elämä pohjoisessa on aika erilaista kuin eteläisessä Suomessa.
Mutta en sano, sen näkee vasta tavattaessa. Alku voi olla kyllä hankalaa tuon reissaamisen takia. Toisaalta oma kaverini löysi miehen Etelä-Amerikassa ja ovat nyt naimisissa.
Varmista ettei se mies ole ihastunut johonkin saavumattomaan, ja ihastuminen heijastuu nyt sinuun, purkaa ne kaikki ihastuksen tunteet "johonkin".
Tuo on kyllä aika "vaarallista", että noinkin kauan on luotu sitä mielikuvaa toisesta vain kirjoittelun ja kuvien (ehkä, todennäköisesti?) välityksellä. Se mielikuva kun muodostuu väkisinkin jossain suhteessa vääräksi, jos ei toista näe luonnossa. Varmasti, joo, tulette ystävinä juttuun, mutta se että tavattuanne kemiat kohtaisivat muutenkin, on sattuman kauppaa. Näinhän se tietysti aina on, jos ensikontakti tapahtuu netissä tms. mutta kun kuukausitolkulla jo kirjoiteltu ja ihastusta syntynyt sen perusteella, niin pettymys voi olla suurikin. Toivotaan parasta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruusulasit pois silmiltä! Onnenonkija hän vain on, helpon panon perässä.
Tämä kannattaa pitää mielessä ihan oikeasti, vaikka alapeukkuja sateleekin!
Naiset ei yhtään osaa ajatella järjellä kun ovat ihastuneita, eivät näe mitään muuta kuin ihanaa höttöhattaraa kun menevät rakkauslasit päällä. (itse olen tämän kokenut ja pahasti siipeeni saanut)
Kukapa meistä ei olisi siipeensä saanut. Ja kaikkein surullisinta on juuri tuo, jos menettää uskonsa rakkauteen. Itse tuhosin juuri yhden suhteen epäilemällä. Epäilin suhteen ihan rikki. Voi kun löytäisin vielä rohkeuden uskoa rakkauteen ja antautua sille.
Aloittajalle, kuulostaa ihanalta! Hyvin se menee, minusta tämä on ihan selvä peli :)
Aika paha, vasta livenä näkee toisen eleet, ilmeet, kaiken nonverbaalisen ja kasvotkin erilailla, samoin kropan. Aina se ei vastaa mielikuvaa.
Anna palaa! Pakkohan tuo kortti on niin sanotusti katsoa, muuten jäät katumaan.