Lue keskustelun säännöt.
Aina ennen olen karsastellut nettideittailua ja olen ollut sitä mieltä että täytyy tavata kasvotusten ennen kuin voi syntyä tunteita...
06.07.2018 |
Nyt olen jutellut 5 kuukautta erään miehen kanssa. Miehellä oli niin mukava aloitusviesti että oli pakko vastata vaikka hän asuukin 700km päässä minusta. Hän ei aluksi ollut tajunnut että asun niin kaukana. Ensimmäisellä juttukerralla kirjoittelimme ensin 5 tuntia ja sitten puhuimme puhelimessa 3 tuntia. Aluksi juttelimme siitä kuinka vaikeaa on löytää mukavaa juttuseuraa ja sitten kun sellaista löytää niin se asuu liian kaukana. Mitä enemmän puhuimme, sitä enemmän oli tarve puhua lisää ja lisää ja lisää. Lopulta yritimme sumplia töitämmekin sen mukaan että saisimme aikataulutettua aikaa juttelulle. Pikkuhiljaa tuli kumminki kummallekin selväksi että viis välimatkasta, tätä juttua on vain pakko jatkaa. Tapaaminen on ollut tähän asti aika lailla mahdotonta, kummallakin vaativa työ ja pitkät päivät.
Tänään aloitimme kesälomat (tarkoituksella sovimme ne yhteen) ja huomenna me sitten tavataan kasvotusten. Jännittää sekä hyvällä että pahalla tavalla.
Joku nyt sanokaa että tästä voi oikeasti syntyä jotain. Tuntuu että omat ruusulasit ovat liian tiukasti päässä nähdäkseni tämän asian järkevästi. Olen niin ihastunut että se sattuu. Meillä on juuri samanlaiset suunnitelmat tulevaisuudelle, samankaltaiset työt ja ymmärrämme täysin toistemme töiden haasteet (mikä on ollut aiemmille parisuhteilleni vaikea asia) Satumme vaan asumaan liian kaukana toisistamme.
Kommentit (64)
Minun miesparka odotti melkein puoli vuotta ennen kuin uskalsin tavata hänet. Onneksi odotti,nyt olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja esikoinen syntyy lähipäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan romanttista! Tulethan kertomaan miten kävi.
Muistaako kukaan sitä vuosia sitten ollutta ketjua jossa joku nainen odotti amerikkalaista miestä Suomeen kylään ja sitten ne rakastui? Piti blogiakin aiheesta. Mitä lie heille kuuluu... Tuli vähän tästä jutusta mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan romanttista! Tulethan kertomaan miten kävi.
Muistaako kukaan sitä vuosia sitten ollutta ketjua jossa joku nainen odotti amerikkalaista miestä Suomeen kylään ja sitten ne rakastui? Piti blogiakin aiheesta. Mitä lie heille kuuluu... Tuli vähän tästä jutusta mieleen.
Muistan! Jenkki ja the finn oli blogi. Ei ole kirjoittanut vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan romanttista! Tulethan kertomaan miten kävi.
Muistaako kukaan sitä vuosia sitten ollutta ketjua jossa joku nainen odotti amerikkalaista miestä Suomeen kylään ja sitten ne rakastui? Piti blogiakin aiheesta. Mitä lie heille kuuluu... Tuli vähän tästä jutusta mieleen.
Tämä taas toi omaan mieleeni Mia "Rakkausvalmentaja"/ Suomen tunnetuimpia treffiguruja Halonen meni puolessa vuodessa nettitreffeiltä kanadalaisen miehen kanssa naimisiin ja muutti Kanadaan... Toiset sitä uskaltaa...
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/julkkikset/puolessa-vuodessa-nettitr…;
Jännittää sun puolesta!
Itse juttelin nettideitin kanssa kolme viikkoa ennen tapaamista ja välimatkaa oli vain 150km, mutta silti vähän samaistun. Nyt tuo nettideitti katselee jalkapalloa tuossa vieressä meidän 4 viikkoa vanha tyttö rinnan päällä nukkumassa ❤️
Luota siihen että kaikki menee hyvin, miksipä ei menisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule sitten huomenna kertomaan meille miten kävi.
T. Yksinäinen mamma
Voi että! Tuli hyviä muistoja mieleen aloituksestasi. Minä päätin 24-vuotiaana, että nyt saa riittää kumppanittomuus ja seksityömyys, ja kokeilin nettitreffejä. Kolmas mies, jonka tapasin, on nykyinen aviomieheni. Nettideitit todellakin voivat toimia! Yksi ystävänikin on naimisissa nettideittinsä kanssa ja toinen pitkäaikaisessa seurustelusuhteessa. Meitä siis on!
Mieheni kanssa kirjoittelimme kaksi viikkoa ja sitten tapasimme. Tämä oli toki meille aluksi helppoa, kun asuimme samassa kaupungissa. Hullaannuimme toisiimme fyysisesti ja samalla henkinen kiintymys kasvoi. Puolen vuoden jälkeen mies sai töitä toisesta kaupungista. Sovimme, että yritetään. Olisimme eräsuhteessa ja muuttaisin vuoden jälkeen perässä oman määräaikaisen työsuhteeni päätyttyä. Näin myös tapahtui. Selvisimme siitä etävuodesta puhumalla joka päivä puhelimessa ja tapaamalla lähes joka viikonloppu. Olemme nyt olleet yhdessä 4,5 vuotta, joista yhdessä asuneet kolme vuotta, ja menimme juuri naimisiin. Odotan esikoistamme.
Allekirjoitan sen, että toisesta on liiankin helppo luoda fiktiivinen haavekuva pitkän kirjoittelun aikana. Minullekin on aiemmin käynyt näin. Ap:n tilanteessa on kuitenkin hyvä, että on puhuttu myös pitkiä puheluita. Kirjoitettuun tekstiin voi tulkita olemattomia sävyjä ja tarkoituksia, mutta puheeseen ei niin helposti.
Oman kokemukseni mukaan fyysinen vetovoima on yhtä tärkeää kuin emotionaalinen yhteenkuuluvuus ja turvallisuuden tunne. Tämän vuoksi harrastin itse seksiä näiden kolmen nettideittini kanssa melko pian eli toisilla tai kolmansilla treffeillä (huom. en tapaillut ikinä miehiä samaan aikaan, vaan edellinen suhde/tapailu oli aina päättynyt ennen seuraavan alkamista). Jos seksi ei natsaa eli siinä ei synny kunnon vetovoimaa, tapailua ei kannata jatkaa.
Fyysisen vetovoiman mittari ei edes ole ns. teknisesti hyvä seksi ihan alussa. Minun ja mieheni seksi oli ensin useamman viikon vähän sellaista sähläystä, koska miestäni jännitti niin paljon ja minuakin vähän. Mutta silti se oli ihanaa, koska toiseen tunsi niin vahvaa fyysistä vetoa ja molemmat tekivät parhaansa, että toisesta tuntuisi hyvältä. Ja lopulta seksistä välillämme kehittyi todella hyvää ja ihanaa. Mieheni on loistava, huomaavainen rakastaja, ja tunnen himoa häneen vieläkin.
Paljon siis ratkaisee kasvokkain tapaaminen ja fyysinen ja seksuaalinen yhteensopivuus. Ap:n kuvailema alku kuulostaa kuitenkin todella hyvältä! Ei kaikkien ihmisten kanssa pysty keskustelemaan pitkästi ja kiinnostavasti. Toivon niin, että sinulla kaikki onnistuisi ja jutustanne tulisi jotain! Hyvä, että toinen teistä voisi muuttaa. Välimatkanne on nykyisellään liian raskas. Paljon tsemppiä! Rakkaus on ihanaa!
Ja muillekin tuskailijoille: kyllä ne nettitreffit kannattavat. Tinderistä en tiedä mitään, mutta nettitreffiprofiiliin minulla on sellainen vinkki, että kannattaa kirjoittaa mieluummin, mitä tekee ja mistä tykkää kuin mitä/millainen on. Älä kirjoita: ”Olen seikkailunhaluinen, luova ja sporttinen”. Sen sijaan kirjoita: ”Tykkään matkustaa omatoimisesti ja viime kesänä reppureissasin Etelä-Amerikassa. Kuulun kirjoittajakerhoon ja osallistun ajoittain kirjoituskilpailuihin omilla teksteilläni. Astangajoogasta ja juoksemisesta en luopuisi - ne ovat osa elämäntapaa ja lääkettä sekä mielelle että keholle.” Pelkkä lista adjektiiveja ei kerro mitään, mutta kuvaus toiminnasta, joka demonstroi eri luonteenpiirteitä, kertoo paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että! Tuli hyviä muistoja mieleen aloituksestasi. Minä päätin 24-vuotiaana, että nyt saa riittää kumppanittomuus ja seksityömyys, ja kokeilin nettitreffejä. Kolmas mies, jonka tapasin, on nykyinen aviomieheni. Nettideitit todellakin voivat toimia! Yksi ystävänikin on naimisissa nettideittinsä kanssa ja toinen pitkäaikaisessa seurustelusuhteessa. Meitä siis on!
Mieheni kanssa kirjoittelimme kaksi viikkoa ja sitten tapasimme. Tämä oli toki meille aluksi helppoa, kun asuimme samassa kaupungissa. Hullaannuimme toisiimme fyysisesti ja samalla henkinen kiintymys kasvoi. Puolen vuoden jälkeen mies sai töitä toisesta kaupungista. Sovimme, että yritetään. Olisimme eräsuhteessa ja muuttaisin vuoden jälkeen perässä oman määräaikaisen työsuhteeni päätyttyä. Näin myös tapahtui. Selvisimme siitä etävuodesta puhumalla joka päivä puhelimessa ja tapaamalla lähes joka viikonloppu. Olemme nyt olleet yhdessä 4,5 vuotta, joista yhdessä asuneet kolme vuotta, ja menimme juuri naimisiin. Odotan esikoistamme.
Allekirjoitan sen, että toisesta on liiankin helppo luoda fiktiivinen haavekuva pitkän kirjoittelun aikana. Minullekin on aiemmin käynyt näin. Ap:n tilanteessa on kuitenkin hyvä, että on puhuttu myös pitkiä puheluita. Kirjoitettuun tekstiin voi tulkita olemattomia sävyjä ja tarkoituksia, mutta puheeseen ei niin helposti.
Oman kokemukseni mukaan fyysinen vetovoima on yhtä tärkeää kuin emotionaalinen yhteenkuuluvuus ja turvallisuuden tunne. Tämän vuoksi harrastin itse seksiä näiden kolmen nettideittini kanssa melko pian eli toisilla tai kolmansilla treffeillä (huom. en tapaillut ikinä miehiä samaan aikaan, vaan edellinen suhde/tapailu oli aina päättynyt ennen seuraavan alkamista). Jos seksi ei natsaa eli siinä ei synny kunnon vetovoimaa, tapailua ei kannata jatkaa.
Fyysisen vetovoiman mittari ei edes ole ns. teknisesti hyvä seksi ihan alussa. Minun ja mieheni seksi oli ensin useamman viikon vähän sellaista sähläystä, koska miestäni jännitti niin paljon ja minuakin vähän. Mutta silti se oli ihanaa, koska toiseen tunsi niin vahvaa fyysistä vetoa ja molemmat tekivät parhaansa, että toisesta tuntuisi hyvältä. Ja lopulta seksistä välillämme kehittyi todella hyvää ja ihanaa. Mieheni on loistava, huomaavainen rakastaja, ja tunnen himoa häneen vieläkin.
Paljon siis ratkaisee kasvokkain tapaaminen ja fyysinen ja seksuaalinen yhteensopivuus. Ap:n kuvailema alku kuulostaa kuitenkin todella hyvältä! Ei kaikkien ihmisten kanssa pysty keskustelemaan pitkästi ja kiinnostavasti. Toivon niin, että sinulla kaikki onnistuisi ja jutustanne tulisi jotain! Hyvä, että toinen teistä voisi muuttaa. Välimatkanne on nykyisellään liian raskas. Paljon tsemppiä! Rakkaus on ihanaa!
Ja muillekin tuskailijoille: kyllä ne nettitreffit kannattavat. Tinderistä en tiedä mitään, mutta nettitreffiprofiiliin minulla on sellainen vinkki, että kannattaa kirjoittaa mieluummin, mitä tekee ja mistä tykkää kuin mitä/millainen on. Älä kirjoita: ”Olen seikkailunhaluinen, luova ja sporttinen”. Sen sijaan kirjoita: ”Tykkään matkustaa omatoimisesti ja viime kesänä reppureissasin Etelä-Amerikassa. Kuulun kirjoittajakerhoon ja osallistun ajoittain kirjoituskilpailuihin omilla teksteilläni. Astangajoogasta ja juoksemisesta en luopuisi - ne ovat osa elämäntapaa ja lääkettä sekä mielelle että keholle.” Pelkkä lista adjektiiveja ei kerro mitään, mutta kuvaus toiminnasta, joka demonstroi eri luonteenpiirteitä, kertoo paljon enemmän.
Voi vee tätä puhelimen korjaavaa tekstinsyöttöä! Olimme siis ETÄsuhteessa, emme eräsuhteessa. Eräsuhde se vasta mielenkiintoinen olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä asia tulevaisuutta varten, voiko jompikumpi muuttaa? Jos ei, sitten on ehkä turha jatkaa tuota suhdetta.
Minä olen miettinyt yritykseni siirtoa toiselle paikkakunnalle jo muutaman vuoden ajan. Ja tuo paikkakunta on alle tunnin matkan päässä hänen luotaan. Eli minä voisin harkita muuttavani. Hän on enemmän sidottuna Etelä-Suomeen töiden puolesta.
Ap
Kannattaa ensin tavata se mies ja vasta sitten tehdä oikeasti jotain päätöksiä. Sulla on ne ruusulasit tasan niin pitkään kuin ette ole oikeasti tavanneet. Mutta toivottavasti menee hyvin! :)
Ekat live treffit olivat sitten kyllä ihan täysi katastrofi. Mieheltä ei oikein juttu sujunut kuten whatsappissa joten hiljaista oli. Hän oli pukeutunut halpoihin vaatteisiin. Yhtä komea ei myöskään ollut kuten kuvien perusteella olin kuvitellut vaikka sama henkilö kyllä oli.
Lopuksi sitten pyysi että jaettaisiin lasku puoliksi. Onneksi ei yrittänyt suudella.
Jotain etäisesti samaa hänessä kuitenkin oli siihen mieheen jonka olin netissä tuntenut.
Enpä toiste kyllä moiseen ryhdy. Kyllä tässä olisi pitänyt arvata että näin käy koska kyllä hyvä mies löytää seuraa lähempääkin eikä ryhdy kaukosuhteisiin.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle myös käynyt niin, että netissä juttu sujuu ja tuntuu, että on paljonkin yhteistä.
Tavatessa sitten ei kemiaa ole eikä oikein muutakaan.
Mies tuntuu livenä ihan eri ihmiseltä kuin netissä.
Kurjaa. Ymmärrän tunteesi, aloittaja.
Jatkossa kannattaa tavata nopeammin, jos netissä vielä jonkun kanssa juttelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruusulasit pois silmiltä! Onnenonkija hän vain on, helpon panon perässä.
Tämä kannattaa pitää mielessä ihan oikeasti, vaikka alapeukkuja sateleekin!
Naiset ei yhtään osaa ajatella järjellä kun ovat ihastuneita, eivät näe mitään muuta kuin ihanaa höttöhattaraa kun menevät rakkauslasit päällä. (itse olen tämän kokenut ja pahasti siipeeni saanut)
Ainakin minä ajattelen aina järjellä, harvoin tunteella.
Ap:n tilanne kuulostaa hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti 52 ei ole minulta...
Tavattiin (ja edelleen ollaan yhdessä) Meni paremmin kun uskalsin toivoa :) En nyt kovin sattuneesta syystä jää tänne turinoimaan, mutta täytyy myöntää että tästä jutusta on nyt todella hyvä fiilis :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Viesti 52 ei ole minulta...
Tavattiin (ja edelleen ollaan yhdessä) Meni paremmin kun uskalsin toivoa :) En nyt kovin sattuneesta syystä jää tänne turinoimaan, mutta täytyy myöntää että tästä jutusta on nyt todella hyvä fiilis :)
Ap
Ihana kuulla! Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin :-)
Ap, karkeasti sanottuna; Pane sitä! Tyyppi on odottanut melkeen puoli vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Ekat live treffit olivat sitten kyllä ihan täysi katastrofi. Mieheltä ei oikein juttu sujunut kuten whatsappissa joten hiljaista oli. Hän oli pukeutunut halpoihin vaatteisiin. Yhtä komea ei myöskään ollut kuten kuvien perusteella olin kuvitellut vaikka sama henkilö kyllä oli.
Lopuksi sitten pyysi että jaettaisiin lasku puoliksi. Onneksi ei yrittänyt suudella.
Jotain etäisesti samaa hänessä kuitenkin oli siihen mieheen jonka olin netissä tuntenut.
Enpä toiste kyllä moiseen ryhdy. Kyllä tässä olisi pitänyt arvata että näin käy koska kyllä hyvä mies löytää seuraa lähempääkin eikä ryhdy kaukosuhteisiin.
- ap
En oo oikeen ikinä ymmärtänyt mitä ihmiset saa irti tästä ap:n esittämisestä... Typerää hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, karkeasti sanottuna; Pane sitä! Tyyppi on odottanut melkeen puoli vuotta!
Saanen kysyä, että miksi pitäisi pilata mahd. hyvin alkanut ensi kohtaaminen ns. live.na hosumalla ja kiirehtimällä "heti" tai mahd. pian harrastamaan seksiä? - Itse ainakin olen löytänyt jokaisen naisen kanssa, joista olen ollut enempi kiinnostunut aina, niin paljon muuta jaettavaa ja annettavaa puolin ja toisin, ettei seksin harrastaminen ole aina käynyt miielessäkään; kyllä hyvää kannattaa odottaa ja edetä siihen sitten kuin se tuntuu ja vaikuttaa mahd. luontevalta. - - Jos nainen vaatisi tai odottaisi seksiä minun kanssani mahdollisimman pian ensitapaamisesta, niin saattaisin kokea itseni, jotenkin "halvaksi* Tai sitten naisen, jotenkin mielikuvituksettomaksi: kuvitteleeko se oikeasti, että olen noin "halpa" tai yksinkertainen. Eli ei meitä kaikkia miehiä valloiteta tai onnistu luomaan itsestään hyvää ja kiinostavaa mielikuvaa siten, että hosuu ja kiirehtii mahdollismman pian harrastamaan seksiä. Tiedän kyllä, että on ihmisiä, niin naisia kuin miehiä jotka harrastavat enempi ja vähempi aktiivisesti ns. yhdenyönjuttuja, joilla ei mikään muu olekaan mielessä kuin päästä harrastamaan seksiä toisen kanssa. Ei siinä mitään, näinkin saa ja voi toimia. Itselläni vain ei ole ollut tarvetta moiseen ryhtyä, mutta en tuomitse heitä jotka niin tekevät, mutta toivon molempien tietävän tällöin edes suunnilleen, mitä ovat aikeissa tehdä tai tekemässä ja, että halu on yhteinen, eikä vain toisen painostuksesta alkuunsa saanut hätäinen mekaaninen suoritus.
Vierailija kirjoitti:
Viesti 52 ei ole minulta...
Tavattiin (ja edelleen ollaan yhdessä) Meni paremmin kun uskalsin toivoa :) En nyt kovin sattuneesta syystä jää tänne turinoimaan, mutta täytyy myöntää että tästä jutusta on nyt todella hyvä fiilis :)
Ap
Heh, olen odottanut tätä koko päivän (en nyt sentään koko ajan miettinyt, mutta kuitenkin). Kiva että sujui!
Menetkö hänen luokseen vai tuleeko hän sinun luokse