Kun isovanhemmat ei voi koskaan ottaa lapsia samaan aikaan yökylään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt varsinaisesti kaipaa kenenkään täti-ihmisen arvioita siitä, onko edes yksi vapaa yö vuodessa parisuhteessa pikkulapsiaikana tarpeellinen.

Mietin vaan onko nykyään yleistäkin, itsehän kyllä olen ollut siskon kanssa samaan aikaan hoidossa parikin yötä jotta vanhemmat sai olla rauhassa.

Viikkotolkulla ei olla ketään vaivaamassa, ei edes päivätolkulla. Eikä monisairaita tai raajattomia isovanhempia.

Olen ihan vakavasti miettinyt hoitajan palkkaamista sitten, mutta ei nyt toistaiseksi tarvita kun elämään tuli vuosi sitten tämä ihana isoäitipuoli lapsille 💙 Kunnia kaikille mummoille (ja papoille) jotka ymmärtää että se parisuhde on niiden lasten koti ja se parisuhdekin kaipaa joskus huoltoa. Eikä siihen riitä aina pikku kakkosen aikaa pikaisesti treffit vaatekaapissa.

Ap

Olen kahden pienen, alle kouluikäisen lapsen vanhempi. Meillä ei hoideta parisuhdetta vaatekaapissa, kuten ap:lla. Usein teen koko perheelle hyvää ruokaa. Miehen kanssa saatamme pussailla ja halata toisiamme ihan lasten aikana. Hyvähän se on lastenkin tietää, että isä ja äiti rakastavat toisiaan. Sitten laitamme lapset nukkumaan ja meille jää koko yö aikaa hoitaa parisuhdettamme. Kyllä elämästään voi tehdä vaikeaa, jos haluaa. 

Voin kertoa ettei tule onnistumaan enää kauan 😂. Kouluikäiset ymmärtävät mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, ihmettelen näitä vanhempia jotka harrastavat seksiä täysin äänettömästi. Kyllä meillä oli kunnon koko yön kestävät sessiot joissa ei ääntä säästelty, kun lapset olivat mummolassa. Nyt jo teinejä ja luuhaavat omissa menoissaan, joten sekstailu onnistuu hyvin. Kyllä mekin halailtiin ja suukoteltiin lasten aikana ja tehdään näin vieläkin, eikö se ole ihan normaalia arkea eikä mitään erityistä parisuhteen hoitamista?

Tottakai pimeessä ja peiton alla hiljaa. Seuraavat 15 vuotta 😂 Eikai kukaan äiti-ihminen voi haluta joskus rietostella, herranjestas sentään. Yöt on nukkumiseen muutenkin. 😌

Ap

Vierailija kirjoitti:

old school äippä kirjoitti:

Erikoista, että nykyvanhemmille pitää olla yhteiskunnan turvaverkon lisäksi vielä kaikki suvun tuki. Siltikin vanhemmat ovat ihan pulassa. Kesän alussa saa jatkuvasti lukea palstakitinää siitä, että ei järjestetä tarpeeksi kesäleirejä lapsille ja isovanhemmat ei suostu katsomaan kersoja viikkotolkulla. Kuulkaas nyt. Te olette ne lapset tehneet ja elämä joskus vaatii myös isältä ja äidiltä luopumista ja säkrifaissia. Aina ei voi ripustautua hädän hetkellä muihin.

Erikoista, miten ennen ei muka kukaan koskaan ikinä auttanut mitenkään, mutta monet nykyvanhemmista silti muistavat itse viettäneensä pitkiä aikoja isovanhemmillaan hoidossa. Miten se on mahdollista?

Koska sen 3v:n mielestä 4 päivää on suunnilleen yhtä pitkä kuin koko kesä. Äitini ja serkkunsa juttelivat siitä, miten me (nyt kolmekymppiset lapset) olimme kesällä 2-3 päivää mummolassa ja äidin serkut asuivat siinä naapurissa ja joutuivat meitä hoitamaan. Minä ja siskoni olimme sitä mieltä, että olimme mummolassa koko kesän, mutta todellisuudessa emme olleet viikkoakaan.

Toivottavasti vanhempasi ymmärtävät, että tämä itsekkyys tulee vielä vastaan. Jätät sitten puolestasi auttamatta - periaatteesta 🙄

Vierailija kirjoitti:

No minä en ole saanut yhtään omille lapsilleni. Vanhemmat ilmoitti että kukin hoitakoon omansa (paitsi että itse eivät tehneet niin) ja sanoivat että nyt on eri aika. Edes synnytysten ajaksi eivät tulleet hoitamaan vaikka tarjosin 100e muutamasta tunnista. Auttamatta jättäminen on kuulemma periaatekysymys.

Vituttaahan tuo mutta tätä se on. Toedän monta muutakin perhettä jossa on käynyt samoin eli suuret ikäluokat kahmineet kaiken avun itselleen, ja nyt jättävät lapsensa täysin ilman.

Itsekkyyden aikakausi, mitäpä muuta voi odottaa.

En ymmärrä ap:n tuomitsemista tässä asiassa. Olen itse tulossa isoäiti-ikään, mutta muistan hyvin, kuinka tärkeitä hengähdystaukoja lastenhoitoarjesta olivat ne viikonloput, milloin isovanhemmat ottivat lapset yökylään. Käytiin miehen kanssa leffassa ja sen jälkeen drinksuilla ja saatiin molemmat nukkua aamulla pitkään. Lapset isovanhemmilla, tutussa ja turvallisessa paikassa, ihan eri juttu kuin jollain random hoitajalla. Ne olivat kullanarvoisia vuorokausia oman jaksamisen kannalta. Olisi hienoa, jos ap: lla olisi mahdollisuus tällaiseen, ei tosiaankaan mikään kohtuuton toive.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt varsinaisesti kaipaa kenenkään täti-ihmisen arvioita siitä, onko edes yksi vapaa yö vuodessa parisuhteessa pikkulapsiaikana tarpeellinen.

Mietin vaan onko nykyään yleistäkin, itsehän kyllä olen ollut siskon kanssa samaan aikaan hoidossa parikin yötä jotta vanhemmat sai olla rauhassa.

Viikkotolkulla ei olla ketään vaivaamassa, ei edes päivätolkulla. Eikä monisairaita tai raajattomia isovanhempia.

Olen ihan vakavasti miettinyt hoitajan palkkaamista sitten, mutta ei nyt toistaiseksi tarvita kun elämään tuli vuosi sitten tämä ihana isoäitipuoli lapsille 💙 Kunnia kaikille mummoille (ja papoille) jotka ymmärtää että se parisuhde on niiden lasten koti ja se parisuhdekin kaipaa joskus huoltoa. Eikä siihen riitä aina pikku kakkosen aikaa pikaisesti treffit vaatekaapissa.

Ap

Olen kahden pienen, alle kouluikäisen lapsen vanhempi. Meillä ei hoideta parisuhdetta vaatekaapissa, kuten ap:lla. Usein teen koko perheelle hyvää ruokaa. Miehen kanssa saatamme pussailla ja halata toisiamme ihan lasten aikana. Hyvähän se on lastenkin tietää, että isä ja äiti rakastavat toisiaan. Sitten laitamme lapset nukkumaan ja meille jää koko yö aikaa hoitaa parisuhdettamme. Kyllä elämästään voi tehdä vaikeaa, jos haluaa. 

Voin kertoa ettei tule onnistumaan enää kauan 😂. Kouluikäiset ymmärtävät mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, ihmettelen näitä vanhempia jotka harrastavat seksiä täysin äänettömästi. Kyllä meillä oli kunnon koko yön kestävät sessiot joissa ei ääntä säästelty, kun lapset olivat mummolassa. Nyt jo teinejä ja luuhaavat omissa menoissaan, joten sekstailu onnistuu hyvin. Kyllä mekin halailtiin ja suukoteltiin lasten aikana ja tehdään näin vieläkin, eikö se ole ihan normaalia arkea eikä mitään erityistä parisuhteen hoitamista?

Tottakai pimeessä ja peiton alla hiljaa. Seuraavat 15 vuotta 😂 Eikai kukaan äiti-ihminen voi haluta joskus rietostella, herranjestas sentään. Yöt on nukkumiseen muutenkin. 😌

Ap

Vai voisiko olla niin, että ankea on se parisuhde, jota hoidetaan riettaalla seksillä?

Suurimmalle osalle parisuhde on paljon muutakin. Seksi on vain osa suhdetta,mutta joillekin se ainoa osa, jota halutaan "hoitaa". Kaikille valittajille tiedoksi: hankkikaa isompi asunto, laittakaa ne lapset pois perhepedistä ja voitte rietastella juuri niin paljon kuin haluatte, vaikka lapset on kotona.

Perhepeti on parisuhdeseksille isompi ongelma kuin se, että isovanhemmat ei ota lapsenlapsia hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap:n tuomitsemista tässä asiassa. Olen itse tulossa isoäiti-ikään, mutta muistan hyvin, kuinka tärkeitä hengähdystaukoja lastenhoitoarjesta olivat ne viikonloput, milloin isovanhemmat ottivat lapset yökylään. Käytiin miehen kanssa leffassa ja sen jälkeen drinksuilla ja saatiin molemmat nukkua aamulla pitkään. Lapset isovanhemmilla, tutussa ja turvallisessa paikassa, ihan eri juttu kuin jollain random hoitajalla. Ne olivat kullanarvoisia vuorokausia oman jaksamisen kannalta. Olisi hienoa, jos ap: lla olisi mahdollisuus tällaiseen, ei tosiaankaan mikään kohtuuton toive.

💙

Vierailija kirjoitti:

Ajat on nyt erit. Kun olin lapsi 70-80 luvulla olin monta kertaa VIIKOSSA hoidossa mummoloissa ja täyilöissä ja yökylässä koko sisarusporukka väh 2krt kk. Mummolassa kaikki lomat, siis koko kesä, sekin aika kun vanhemmilla oli loma. Vsnhemmat vietti lomansa kaksin ja mummot hoisi meitä. Mun vsnhemmat on saanut sellaset parituhatta yötä yökyläapuja vähintään.

No minä en ole saanut yhtään omille lapsilleni. Vanhemmat ilmoitti että kukin hoitakoon omansa (paitsi että itse eivät tehneet niin) ja sanoivat että nyt on eri aika. Edes synnytysten ajaksi eivät tulleet hoitamaan vaikka tarjosin 100e muutamasta tunnista. Auttamatta jättäminen on kuulemma periaatekysymys.

Vituttaahan tuo mutta tätä se on. Toedän monta muutakin perhettä jossa on käynyt samoin eli suuret ikäluokat kahmineet kaiken avun itselleen, ja nyt jättävät lapsensa täysin ilman.

Itsekkyyden aikakausi, mitäpä muuta voi odottaa.

Ihan näin rajua en ole itse kokenut, mutta hyvin paljon aikoinaan olin sisarusteni kanssa hoidossa isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla. Viikottain kesäisin ja talvisinkin kuukausittain tai useammin olimme jossain hoidossa. Omat lapset, nyt jo teinit, eivät kovinkaan paljon ole olleet hoidossa. Itse on hoidettu ja toki päiväkotihoidossa ovat olleet (välillä oli vuorohoitokin). Meillä nyt synnytyksiin on apua tullut sentään ja vanhempia lapsia vahdittu silloin. Apua on tullut muihinkin kriiseihin, kuten isojen sairastumisten aikaan esim leikkauksessa toinen vanhempi ja toinen työreissussa. Hoitoapu on hyvin harvinaista ollut. Yöhoitoapua ei missään nimessä edes joka vuosi ja tämä vain noissa isoissa ongelmissa,, ei muuten. Muuta apua samoin harvoin.

En tahdo syyllistää ketään, en missään nimessä ole katkera. Toisenpuolen isovanhemmat eivät siis tahtoneet auttaa, vaikka hyväkuntoisia olivat. Eivät tahtoneet lapsia yökylään yms. Heitä myös autoimme toisen sairastuessa, siivottiin ja jopa autettiin vessaan yms. Ymmärsin, että vaikka he olivat tehneet 2 lasta, eivät ehkä olleet kovin lapsirakkaita kuitenkaan. Suuresta ikäluokasta alkoi se oikeutus, että kaikkien ei tarvitse tulla toimeen lasten kanssa. Ehkä hekin hankkivat siis ne 2 lasta vain perinteiden vuoksi. Nykyään heidän kaltaiset jäävät helpommin ehkä lapsettomiksi.

Edelleen haluan sanoa, etten ole katkera yhtään mistään. Itse autan isovanhempia, jos jaksan ja haluan (autan siis kyllä). Omia lapsia todennäköisesti tulen auttamaan, jos vain jaksan. Koen, että itse tietoisesti tehdessäni lapseni sitoutunut ainakin joskus auttamaan lastenlasten kanssa. Ymmärrän, että ihmisillä on enemmän vapautta olla sitä mitä haluavat ja päättää miten aikansa ja voimavaransa käyttävät. Hyvä juttu siis myös! Vapautuminen, alkoi ehkä silloin, kun vanhempamme olivat nuoria?

Anteeksi typot, tämä tabletti syöttää sanoja holtittomasti tähän. Otin googlen sana-avut pois, mutta jotenkin se apu pomppaa takaisin päälle tässä.

Onneksi ne yökyläilevät lapsenlapset voi laittaa 4 suljetun oven taakse nukkumaan, eivät häiritse isovanhempia. Aamulla lykkää eteen muroja ja maitoa, käteen tabletin ja menee itse jatkamaan unia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan vakavasti miettinyt hoitajan palkkaamista sitten, mutta ei nyt toistaiseksi tarvita kun elämään tuli vuosi sitten tämä ihana isoäitipuoli lapsille 💙 Kunnia kaikille mummoille (ja papoille) jotka ymmärtää että se parisuhde on niiden lasten koti ja se parisuhdekin kaipaa joskus huoltoa. Eikä siihen riitä aina pikku kakkosen aikaa pikaisesti treffit vaatekaapissa.

Ap

Tuossa se ongelmakohta tulikin: halutaan ILMAINEN lastenvahti. Vaihtoehtoja siis olisi, mutta ei haluta maksaa siitä "lasten kodin" huollosta. Edes joskus.

Silloin täytyy sitten vaan tyytyä pikatreffeihin siellä vaatekaapissa.

Missään en sanonut että lapsenvahdin pitäisi olla ilmainen.

Ulkopuolisen hoitajan palkkaaminen on ennenkaikkea luottamiskysymys. En voi kotiini ottaa ketä tahansa hoitamaan 3- ja 5-vuotiasta lasta.

Mutta ylipäätään en jaksa olla kenenkään pahan olon likasanko, kun siihen tämä keskustelu näyttää menevän. Tästä eteenpäin vastaan vain asiallisiin kommentteihin jos joku laittaa. Kiitos teille jotka jaoitte omia kokemuksia, siitä oli kyse.

Ap

Olen miniän luottamuksen arvoinen ja jo ekalla lastenhoitokeikalla ratsasin kaapit ja ihmettelin, että mitä teillä tämmöisiäkin on!

Eipä pyydetty sen jälkeen. Ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan vakavasti miettinyt hoitajan palkkaamista sitten, mutta ei nyt toistaiseksi tarvita kun elämään tuli vuosi sitten tämä ihana isoäitipuoli lapsille 💙 Kunnia kaikille mummoille (ja papoille) jotka ymmärtää että se parisuhde on niiden lasten koti ja se parisuhdekin kaipaa joskus huoltoa. Eikä siihen riitä aina pikku kakkosen aikaa pikaisesti treffit vaatekaapissa.

Ap

Tuossa se ongelmakohta tulikin: halutaan ILMAINEN lastenvahti. Vaihtoehtoja siis olisi, mutta ei haluta maksaa siitä "lasten kodin" huollosta. Edes joskus.

Silloin täytyy sitten vaan tyytyä pikatreffeihin siellä vaatekaapissa.

Tottakai. Mummollekin on kelvannut ilmainen lastenvahti aikoinaan viikkokausia, joten nyt laittamaan perinnettä eteenpäin.

Mummo on sen verran edellisen sukupolven vahingoista viisastunut, että on osannut valita toisin. Kiittämättömästä tyttärestään huolimatta.

Näitä ketjuja lukiessani, jaksan aina muistaa kuinka onnellisessa asemassa olemme! ISo kiitos molemmille lastemme isovanhemmille!

Meillä on kaksi alle kouluikäistä poikaa, molemmat isovanhemmat ottavat heidät samaan aikaan hoitoon myös yökylään. Ikinä ei ole tarvinnut pyytää, ihan tarjoavat itse apuaan. Esim kun kesä lähestyy, kysyvät meidän loma-ajan ja ilmoittavat sen jälkeen, että hei voitaisiin ottaa pojat mökille. Saisivat pidemmän kesäloman päiväkodista. Ja meillä sentään molemmilla vanhemmilla on täydet lomat.

Mutta ehdotan heille, joilla tätä rikkautta ei ole niin kysykää rohkeasti ystäviltänne. Toimikaa vastavuoroisesti heille, jos heilläkin lapsia. Olen just hoitanut koko viikon ystäväni lapsia päivät. Tarjosin ihan itse ja tiedän ystäväni tekevän samalla tavalla, jos meillä olisi vastaava tilanne.

Ei minusta kukaan ole nyt pitänyt sinua likasankona. Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Mitä oikein odotit? Että kaikki itkevät kuorossa, miten hirveitä isovanhempia heillä on. Ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä. Kaikki eivät vain haaveile samoista asioista kuin sinä. Minä en kaipaa mitään parisuhdematkoja, mutta ymmärrän, että sinä saatat kaivata. Jos haaveilet kahdenkeskisestä ajasta ja yhteisistä parisuhdematkoista, niin tee asialle jotain. Palkkaa hoitaja, puhu isovanhemmille. Ehkä se isoäitipuoli ottaa lapsenne hoitoon vielä toisenkin kerran. Kannattaa varmaan palkita tämä isoäitipuoli niin hyvin, että ottaa lapset mielellään hoitoon.

Meidän nuoremmat lapset 16- ja 13-vuotiaat ovat olleet poissa kotoa tasan riparin, leirikoulun ajan.

Mä olisin ollut kiitollinen siitä yhdenkin lapsen poissaolosta - koti rauhoittuu heti. Lapsia on kaiken kaikkiaan 3, esikoinen oli ennen joka toisen viikonlopun isällään. Tänä vuonna on tainnut olla siellä kolmesti.

Ainahan voit tunkea ne yökylään kavereille. Ekalle luokalle menevän pojan kavereiden äidit soitteli pitkin syksyä, että Veeti niin haluaa Tatulle yökylään. Oikeasti ei halunnut,vanhemmat halusi vapaan viikonlopun.

Vierailija kirjoitti:

Näitä ketjuja lukiessani, jaksan aina muistaa kuinka onnellisessa asemassa olemme! ISo kiitos molemmille lastemme isovanhemmille!

Meillä on kaksi alle kouluikäistä poikaa, molemmat isovanhemmat ottavat heidät samaan aikaan hoitoon myös yökylään. Ikinä ei ole tarvinnut pyytää, ihan tarjoavat itse apuaan. Esim kun kesä lähestyy, kysyvät meidän loma-ajan ja ilmoittavat sen jälkeen, että hei voitaisiin ottaa pojat mökille. Saisivat pidemmän kesäloman päiväkodista. Ja meillä sentään molemmilla vanhemmilla on täydet lomat.

Mutta ehdotan heille, joilla tätä rikkautta ei ole niin kysykää rohkeasti ystäviltänne. Toimikaa vastavuoroisesti heille, jos heilläkin lapsia. Olen just hoitanut koko viikon ystäväni lapsia päivät. Tarjosin ihan itse ja tiedän ystäväni tekevän samalla tavalla, jos meillä olisi vastaava tilanne.

No on kyllä, aivan ihanat :) Ja mitään tuollaista en todellakaan odota.

Ap

Jos isovanhemmat eivät hoida lapsia ollenkaan/ tarpeeksi, kannattaa jossain kohtaa hyväksyä tilanne ja miettiä muita kuvioita. Ystävät ja vastavuoroinen apu. Palkattu hoitaja. Jotain muuta. Mutta nämä edellyttävät ideoimista, avoimuutta ja sosiaalisuutta.

Huonoin vaihtoehto on jäädä loputtomiin jankuttamaan, miten asioiden pitäisi ja kuuluisi mennä ja kuinka katkera onkaan.

Meillä on usein Muksut yökylässä, joskus esim 3 yötä putkeen.

Käydään yhdessä treenaamassa, saunotaan, käydään ravintolassa, juodaan pullo viiniä ja jutellaan myöhään yöhön, pannaan ja nukutaan pitkään, syödään rauhassa aamupalaa ja käydään aamulla pitkässä suihkussa.

Ihan kiva joskus kun voi lähteä ovesta tappeleamatta vaatteista, molemmat saa nukkua, molemmat saa lämpimän ruuan jne. Tässä ihan esimerkkejä omasta elämästäni miten "omaa aikaa" voi viettää.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voit tunkea ne yökylään kavereille. Ekalle luokalle menevän pojan kavereiden äidit soitteli pitkin syksyä, että Veeti niin haluaa Tatulle yökylään. Oikeasti ei halunnut,vanhemmat halusi vapaan viikonlopun.

Ei ole mitään tarvetta tunkea lapsia mihinkään minne he ei itse halua tai minne heitä ei haluta. Yökyläily on kuitenkin lapsellekkin iso juttu, harva lapsi haluaa kenen tahansa mll:n hoitajan tai äidin kaverin luokse kylään tai että puolivieras tulee kotiin yöksi hoitamaan. Sit pitäisi olla muutenkin paljon tekemisissä että lapsilla on turvallinen olo. Siinä mielessä isovanhemmat on näissä asioissa avainasemassa, he yleensä on lapsille niitä tuttuja ja turvallisia ja heihin myös vanhempi voi yleensä 100% luottaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yökyläily on kivaa lapsen yksilöllistä huomioimista. Sinä et ole maailmannapa.

Näin. Minäkin otan yökylään, huvipuistoon, uimahalliin, ulkomaanmatkoille jne yhden kerrallaan. Toki olen tasapuolinen ja jokainen pääsee vuorollaan. Kyse on nimenomaan lapsenlapsen ja mummin yhteisestä laatuajasta. Lyhyemmiksi, vain mummolassa vietettäviksi voin ottaa vaikka kaikki 2+2 kerrallaan.

Onko sulla jotain hampaankolossa omaa tytärtäsi/ poikaasi kohtaan? Mummin ja lapsenlapsen yhteinen aika on kivaa, mutta ei mitenkään poissulje sitä ettenkö haluaisi tarjota myös omalle lapselle sen hengähdystauon edes vaikka kerran vuodessa.

Ei ole . Tyttärelläni ja vävylläni vaan on tapana nukkua öisin eikä käyttää öitä parisuhteidensa hoitamiseen.

No voi morgen. Sulleko niiden pitää raportoida montako varvia vedettiin ja missä asennossa?

Ei todellakaan ja vastasin jo tuonne aiemmin, että eivätköhän he tee sitä ihan silloinkin, kun lapset ovat nukkumassa omissa sängyissään. Eipä ole tullut mieleeni, että jotkut tarvitsevat lapsilleen yökyläpaikkaa voidakseen harrastaa seksiä, mutta ilmeisesti siis sellaisiakin ihmisiä on.

Mutta silti yön NUKKUMINEN on väärä tapa hoitaa parisuhdetta?

Hänhän jo aiemmin sanoi, ettei halua mahdollistaa tyttärelleen yötä ilman lapsia, ei mihinkään tarkoitukseen.

Ja missähän mä niin sanoin? Jos mun tyttäreni sanoisi, että nyt heidän on ihan pakko saada olla klo 21-07 välinen aika kahdestaan KOTONA, niin kyllä mä silloin tietenkin ottaisin lapset luokseni yökylään. Sellaista ei nyt vielä ole tapahtunut eikä edes sitä, että mun olisi tarvinnut olla heillä koko yötä lapsenvahtina. Ehkä he ovat sitten omituisia, kun eivät kaipaa just öisin kahdenkeskistä aikaa kotonaan. Tässä aloituksessahan puhuttiin lastenlasten yökyläilystä eikä siitä, että vanhemmat eivät ole esim Tallinnan reissun vuoksi itse yöllä kotona, jolloin lapset voivat nukkua omissa sängyissään isovanhemman ollessa siellä lapsenvahtina.

Niin eli keuhkoat ihan turhasta. Sinusta siis onkin ihan ok jos lapsesi tarvitsee lapsilleen yöhoitoa ja olet sitä valmis antamaan.

No meidän isoäidit ei ole. Eli aivan eri tilanne. Hyvää jatkoa teille, mukavaa että olet tyttäresi tukena.

Ap

Onhan sullakin se isoäitipuoli joka ottaa molemmat. Mitä vittua sinä oikein uhriudut?

No huonosti näyttää sullakin menevän kun noin purat itseäsi somessa.

ap

En voi sietää keskenkasvuisia kusipäitä. Grow up ja lakkaa vinkumasta.

Taidat purkaa kyllä nyt jotain omaa traumaasi. Ei tuollainen viha ja tunnepurkaus tässä yhteydessä tuntematonta kohtaan ole mitenkään päin normaalia tai aikuismaista. Että grow up ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Jos isovanhemmat eivät hoida lapsia ollenkaan/ tarpeeksi, kannattaa jossain kohtaa hyväksyä tilanne ja miettiä muita kuvioita. Ystävät ja vastavuoroinen apu. Palkattu hoitaja. Jotain muuta. Mutta nämä edellyttävät ideoimista, avoimuutta ja sosiaalisuutta.

Huonoin vaihtoehto on jäädä loputtomiin jankuttamaan, miten asioiden pitäisi ja kuuluisi mennä ja kuinka katkera onkaan.

Näin ja muistaa myös ettei lapsilla ole mitään velvollisuuksia huolehtia myöhemmin apua tarvitsevista vanhemmistaan. Silloin on sitä omaa aikaa ja omat pakollisen kiireelliset menot.