Mies joka on loukannut niin paljon ettei voi loukata enempää
Miten päästä eroon// yli miehestä joka ensin oli hulluna ja sitten jätti kuin rukkasen? Oltu läheisiä ystäviä ja tää on muuttunut viha-rakkaussuhteeksi.
On loukannut minua tuhansilla eri tavoilla, henkisesti sanomalla kauheita asioita (ihan vaan persoonani haukkumista), varmaan on siis pettänytkin ainakin nyttemmin. Poistanut Facebookissa varmaan sata kertaa. Sanonut haukkumasanoilla, ettei halua olla yhteyksissä vaikka kuitenkin on yhteyksissä. On kuulemma tälläinen myös äidilleen ja siskolleen ja kaikille, jotka eivät tee kuten hän haluaa.
Mä melkein menetin terveyteni viime vuonna tämän ihmisen takia. Itkin joka ainoa päivä. Mun iho muuttui, kasvot muuttui, persoona kutistui.
Hän on persoonallisuudeltaan varmaankin epävarma vihreä tyyppi ja itse olen vahva punainen tyyppi. Kaikki mitä teen/ tein ärsyttää häntä ihan jumalattoman paljon. Minun mielestäni hän tekee myös vääriä asioita: pahimpana rumat puheet, lapsellinen, ei koskaan pyydä anteeksi.
Olen rehellinen: vain hän on loukannut minua. Minä olen surrut, antanut loukata ja kärsinyt tästä. Nyt menee vähän paremmin. Asun eri paikassa kuin hän. Koskaan aiemmin en ole kokenut näin kipeää rakkautta.
Miten pääsen täysin, ja lopullisesti irti loukkaajasta? Minkäänlainen kaveruus ei kai onnistu? Ajatuskin luopua kokonaan, sattuu niin paljon. Ajatuskin tästä nöyryyttämisestä, en halua sitäkään!
Kestän radiohiljaisuutta max 1-2 viikkoa, sitten olen ihan varma että hän kaipaa ja rakastaa minua. Otan yhteyttä, ikävöin, näen unia ja aina, hän loukkaa entistä pahemmin.
Neuvoja! 😓💔🖤
Kommentit (458)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
129 tämä on osa toipumista. Älä sinä kiellä sitä!
Mahtaisiko terapeutti suositella sellaisen tyypin pähkäilemistä täällä, joka olisi tarkoitus unohtaa? Tai ap:n ystävät IRL? He eivät varmasti jaksa enää ja ovat toivottavasti yrittäneet saada ap:n ymmärtämään aivan samat asiat kuin fiksuimmat täällä.
Fiksummat täällä? Eli sinä ja ...pari muuta?
Ylennät itsesi kuten tämä Ap tapauksen mies.
Mistä tiedät kuinka fiksu Ap on? Rakkaudessa loukattu ei kerro fiksuudesta mitään. Sun kommentit kertoi että olet ilkeä ja et osaa tukea.
En ylennä itseäni enkä tarkoita olla ilkeä. Tässä asiassa ap nyt on kaikkea muuta kuin fiksu, eikä hänen pitäisi kaivata tukea keittiöpsykologeilta täällä, vaan keskittyä työstämään omia ongelmiaan (ei miehen) siellä terapeutin vastaanotolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
129 tämä on osa toipumista. Älä sinä kiellä sitä!
Mahtaisiko terapeutti suositella sellaisen tyypin pähkäilemistä täällä, joka olisi tarkoitus unohtaa? Tai ap:n ystävät IRL? He eivät varmasti jaksa enää ja ovat toivottavasti yrittäneet saada ap:n ymmärtämään aivan samat asiat kuin fiksuimmat täällä.
Fiksummat täällä? Eli sinä ja ...pari muuta?
Ylennät itsesi kuten tämä Ap tapauksen mies.
Mistä tiedät kuinka fiksu Ap on? Rakkaudessa loukattu ei kerro fiksuudesta mitään. Sun kommentit kertoi että olet ilkeä ja et osaa tukea.
En ylennä itseäni enkä tarkoita olla ilkeä. Tässä asiassa ap nyt on kaikkea muuta kuin fiksu, eikä hänen pitäisi kaivata tukea keittiöpsykologeilta täällä, vaan keskittyä työstämään omia ongelmiaan (ei miehen) siellä terapeutin vastaanotolla.
Kyllä Ap saa ammattiapunsa ja tukensa terapiassa - työstää siellä myös ongelmansa. Minusta on hienoa, että hän avaa täällä tunnetilojaan ja niiden kehitystä eron jälkeen! Näin me opimme kaikki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen. Tapasin pari vuotta sitten miehen, joka sittemmin muuttui vain loukkaavaksi henkilöksi. Kaikenlaista Facebook-poistoa ja blokkailua ym. on ollut. Itse en suostu blokkaamaan, en alennu sille samalle paskatasolle, joten sitä en voi kenellekään keinona suositella.
Välillä ajattelin minäkin, että kuvittelinkohan kaiken. Keksikö henkilö pitkäkestoisen suunnitelman sillä sekunnilla, kun minut tapasi?
Anteeksipyyntöä en tule ikinä saamaan mistään, vaikka tavallaan ajattelenkin, että tietenkin tulen. Mutta totuus on erilainen. Hänen maailmansa on sellainen, jossa ei pyydellä anteeksi kuin max mekaanisesti ja seksin toivossa.
Minun kohdallani tilanne johti siihen, että hakeuduin ammattiavun puolelle. Nyt etsin terapeuttia. Tavallaan tämäkin tuntuu minusta siltä, että aha, tämäkin vielä eli ensiksi toinen heittää paskaa isot kasat, sen jälkeen _minä_ menen korjattavaksi ja ruotimaan omia huonoja puoliani, kun taas tämä toinen jatkaa elämäänsä. How ironic.
Ai niin. Erityisen loukkaavaksi ja nöyryyttäväksi olen itse kokenut sen, että muille ihmisille voidaan makeilla, muiden ihmisten kanssa voidaan olla. Jopa kaverini voivat olla hänen kavereitaan Facebookissa, Instagramissa jne. Kuitenkin kun miettii, että minkä verran nämä muut ovat tehneet hänen hyväkseen mitään, niin osa on tehnyt tasan 0 %. Ratkaisu tuntuu siis kohtuuttomalta ja epäloogiselta.
Tämä kai kuitenkin on osa laajempaa suunnitelmaa eli pyrkimys siihen, että yksinomaan minut kairataan ulos porukoista ja aiheutetaan näin totaalinen nöyryytys, ulkopuolisuus ja monia syyllisyyden ja kelvottomuuden tunteita.
Kiitos kun kirjoitit. Ap tässä!
Kerro lisää tästä sun kokemuksesta? Mitä sinulle terapeutti sanoi tästä henkilöstä?
Mullakin just näin! Tutustui kanssani tyyppeihin, jotka etäisesti tuntee. He ovat niin kivoja, miehet ja naiset, vain minä olen vääränlainen. Keräilee heitä mm, Faceen. Facessa kaverina vanhojen hoitojensa kanssa, vain minä en ole kaverina, koska minä, minun vika. Minä kyttäämässä hän, hän ei voi rentoutua yms ihmeellisiä selityksiä. Nimenomaan täysiä sepityksiä. Mm. alkanut kaveeraamaan näiden minun tuttujeni kanssa mm majoittunut kun samalla paikkakunnalla, tehnyt jotain bisnestä minun yhteistyökumpppaneideni kanssa. Ikinä ei kiitä, osoita kiitollisuutta. Olen varma että kehuskelee kaikille.
Vaatimukseni ovat kuulemma liian korkeat. (Mitkä vaatimukset, normaali kohtelias käytös)
Jos katson kuvia itsestäni tuolta ajalta, en edes tunnista. Kyyneleet/ itkeminen on tehnyt isot silmärypyt. Koko keho alkoi hajota. Jatkuvasti kipeänä. Se toipuminen jatkuu vielä... Joka päivä tuntuu vieläkin niin pahalle.
No siis mulla ei ole vielä terapia alkanut ruuhkien takia, mutta jotta Kela-terapiaakin voisin saada, niin _minusta_ pitää "tehdä" (no, ei siinä nyt varmasti tekemistä ole) se ongelmainen. Eikä tämä olekaan ensimmäinen kerta, kun en ole osannut vetää rajoja tai kun odottelen, että toinen ns. parantuisi ja annan loputtomasti mahdollisuuksia. Psykologi totesi, että eihän tuo kovin reilulta kuulosta, kun kerroin taustoja. Psykologin tai psykiatrin vastaanotolla ei kuitenkaan keskitytä niinkään miettimään sitä, että mitä joku ulkopuolinen teki ja minkähän takia se teki, vaan tietysti ideana olisi miettiä, mitä itse teki ja miksi - se ulkopuolinenhan voi sitten omalla tahollaan hakeutua omaan hoitoonsa joskus. Tai sitten ei.
Mut joo, mulla oli myös kuulemma liian kovia vaatimuksia. Enkä ymmärtänyt. Enkä sitä enkä tätä. Enkä hänen mielestään pitänytkään mistään hänessä (eli kun sanoin esim. hänen loukkauksistaan, niin ei sitäkään olisi saanut tehdä, olisi vain pitänyt olla hiljaa). Toki tiedän, että hänellä oli omia ongelmia, ja varmasti olisi pitänyt osata olla rennommin. Eikä oikeastaan olisi pitänyt edes tutustua häneen sen kummemmin. Mutta mutta... Olen itse pyytänyt sitäkin anteeksi, että en ole osannut olla täydellinen enkä ole aina osannut toimia oikein, mutta tämähän on taas yksipuolista anteeksipyytelyä. Minä pyytelen joitain yksityiskohtia anteeksi, juurikin tällaista lässytystä, että "voi voi sentään, kun sanoin kerrankin niin ja en ihan oikein hoitanut tätä", hänellä on vuori isoja tekoja, joita hän ei pyytele anteeksi. Näin kärjistettynä.
No, henkilö on masentunut, jossain määrin epävakaa ja huonoitsetuntoinen. Kai minä olen ollut liian päällekäyvä, joka on osoitellut ärsyttävällä tavalla kaikkia huonoja puolia. Joillekin muille ihmisille hän voi vain hymyillä, ja nämä muut ihmiset ajattelevat, että ai että kun on ihana tyyppi.
Tästä oppineena toteankin, että jos toisella on mielenterveydellisiä ongelmia, niin harvemmin niissä jutuissa voi voittaa. Kaikenlaista saa kestää, mutta toisaalta taas kokee paljon itsesyytöksiä, koska "hänellähän on ongelmia, kuinkas minä nyt voin näin tuomita toisen, pitäisihän minun ymmärtää". Lopulta on kaksi väsynyttä ihmistä. Minussa on ainakin välillä ollut järkyttävä määrä patoutunutta vihaa, koska minun energiani ovat kuluneet toisen ymmärtämiseen ja itseni keräämiseen. Sitä ei huomannutkaan, mitä kaikkea itse lakaisi maton alle, kun keskittyi aina vain siihen toiseen. Vihan tunteista tietysti tunsi taas huonoa omaatuntoa.
Ja vielä ap sulle, että minä ainakin huomasin aikaa myöten erilaisia kaavoja ja käyttäytymismalleja, jotka toistuivat toisella kerta toisensa jälkeen. Esim. jossain paniikkitilanteessa toinen saattoi toimia aina samalla päättömällä tavalla, esim. kertomalla silmittömiä valheita (ei siis mitään huvihuijausta, vaan selvästi sairaalloista). Kuinkahan monta kertaa henkilö myös sanoi lähtevänsä tai ilmoitti minulle, että "älä soita enää ikinä!!!", mutta sitten taas routa porsaan kotiin ajoi. Minulle se oli merkki siitä, että toisella oli paljon heikkoja kohtia. Sikälihän tämä oli naurettavaakin, koska henkilön räksytys alkoi menettää pointtiaan, mitä tutummaksi se tuli. Aluksi toki itkin monet itkut ja otin puheet kuolemanvakavasti.
En ole enää henkilön kanssa tekemisissä kuin max harvoin. En pidä mahdottomana sitä, että henkilö joskus ottaisi yhteyksiä vanhaan tapaan, mutta minä olen käsitellyt asioita niin paljon, että en ehkä enää näe mahdollisena sitä, että aloitettaisiin juuri edes kaveruutta puhtaalta pöydältä. Ei hän varmaan koskaan ymmärrä, miten hän on loukannut eikä varmaan koskaan kerro, miksi teki näin, joten ehkä vain parasta toivoa, että hän löytää elämäänsä ihmisiä, joita hänen ei tarvitse kohdella näin.
T. 144.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
129 tämä on osa toipumista. Älä sinä kiellä sitä!
Mahtaisiko terapeutti suositella sellaisen tyypin pähkäilemistä täällä, joka olisi tarkoitus unohtaa? Tai ap:n ystävät IRL? He eivät varmasti jaksa enää ja ovat toivottavasti yrittäneet saada ap:n ymmärtämään aivan samat asiat kuin fiksuimmat täällä.
Fiksummat täällä? Eli sinä ja ...pari muuta?
Ylennät itsesi kuten tämä Ap tapauksen mies.
Mistä tiedät kuinka fiksu Ap on? Rakkaudessa loukattu ei kerro fiksuudesta mitään. Sun kommentit kertoi että olet ilkeä ja et osaa tukea.
En ylennä itseäni enkä tarkoita olla ilkeä. Tässä asiassa ap nyt on kaikkea muuta kuin fiksu, eikä hänen pitäisi kaivata tukea keittiöpsykologeilta täällä, vaan keskittyä työstämään omia ongelmiaan (ei miehen) siellä terapeutin vastaanotolla.
Sinä et sitä päätä, kuka on fiksu ja mistä täällä saa jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
129 tämä on osa toipumista. Älä sinä kiellä sitä!
Mahtaisiko terapeutti suositella sellaisen tyypin pähkäilemistä täällä, joka olisi tarkoitus unohtaa? Tai ap:n ystävät IRL? He eivät varmasti jaksa enää ja ovat toivottavasti yrittäneet saada ap:n ymmärtämään aivan samat asiat kuin fiksuimmat täällä.
Fiksummat täällä? Eli sinä ja ...pari muuta?
Ylennät itsesi kuten tämä Ap tapauksen mies.
Mistä tiedät kuinka fiksu Ap on? Rakkaudessa loukattu ei kerro fiksuudesta mitään. Sun kommentit kertoi että olet ilkeä ja et osaa tukea.
En ylennä itseäni enkä tarkoita olla ilkeä. Tässä asiassa ap nyt on kaikkea muuta kuin fiksu, eikä hänen pitäisi kaivata tukea keittiöpsykologeilta täällä, vaan keskittyä työstämään omia ongelmiaan (ei miehen) siellä terapeutin vastaanotolla.
Sinä et sitä päätä, kuka on fiksu ja mistä täällä saa jutella.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen. Tapasin pari vuotta sitten miehen, joka sittemmin muuttui vain loukkaavaksi henkilöksi. Kaikenlaista Facebook-poistoa ja blokkailua ym. on ollut. Itse en suostu blokkaamaan, en alennu sille samalle paskatasolle, joten sitä en voi kenellekään keinona suositella.
Välillä ajattelin minäkin, että kuvittelinkohan kaiken. Keksikö henkilö pitkäkestoisen suunnitelman sillä sekunnilla, kun minut tapasi?
Anteeksipyyntöä en tule ikinä saamaan mistään, vaikka tavallaan ajattelenkin, että tietenkin tulen. Mutta totuus on erilainen. Hänen maailmansa on sellainen, jossa ei pyydellä anteeksi kuin max mekaanisesti ja seksin toivossa.
Minun kohdallani tilanne johti siihen, että hakeuduin ammattiavun puolelle. Nyt etsin terapeuttia. Tavallaan tämäkin tuntuu minusta siltä, että aha, tämäkin vielä eli ensiksi toinen heittää paskaa isot kasat, sen jälkeen _minä_ menen korjattavaksi ja ruotimaan omia huonoja puoliani, kun taas tämä toinen jatkaa elämäänsä. How ironic.
Ai niin. Erityisen loukkaavaksi ja nöyryyttäväksi olen itse kokenut sen, että muille ihmisille voidaan makeilla, muiden ihmisten kanssa voidaan olla. Jopa kaverini voivat olla hänen kavereitaan Facebookissa, Instagramissa jne. Kuitenkin kun miettii, että minkä verran nämä muut ovat tehneet hänen hyväkseen mitään, niin osa on tehnyt tasan 0 %. Ratkaisu tuntuu siis kohtuuttomalta ja epäloogiselta.
Tämä kai kuitenkin on osa laajempaa suunnitelmaa eli pyrkimys siihen, että yksinomaan minut kairataan ulos porukoista ja aiheutetaan näin totaalinen nöyryytys, ulkopuolisuus ja monia syyllisyyden ja kelvottomuuden tunteita.
Kiitos kun kirjoitit. Ap tässä!
Kerro lisää tästä sun kokemuksesta? Mitä sinulle terapeutti sanoi tästä henkilöstä?
Mullakin just näin! Tutustui kanssani tyyppeihin, jotka etäisesti tuntee. He ovat niin kivoja, miehet ja naiset, vain minä olen vääränlainen. Keräilee heitä mm, Faceen. Facessa kaverina vanhojen hoitojensa kanssa, vain minä en ole kaverina, koska minä, minun vika. Minä kyttäämässä hän, hän ei voi rentoutua yms ihmeellisiä selityksiä. Nimenomaan täysiä sepityksiä. Mm. alkanut kaveeraamaan näiden minun tuttujeni kanssa mm majoittunut kun samalla paikkakunnalla, tehnyt jotain bisnestä minun yhteistyökumpppaneideni kanssa. Ikinä ei kiitä, osoita kiitollisuutta. Olen varma että kehuskelee kaikille.
Vaatimukseni ovat kuulemma liian korkeat. (Mitkä vaatimukset, normaali kohtelias käytös)
Jos katson kuvia itsestäni tuolta ajalta, en edes tunnista. Kyyneleet/ itkeminen on tehnyt isot silmärypyt. Koko keho alkoi hajota. Jatkuvasti kipeänä. Se toipuminen jatkuu vielä... Joka päivä tuntuu vieläkin niin pahalle.
No siis mulla ei ole vielä terapia alkanut ruuhkien takia, mutta jotta Kela-terapiaakin voisin saada, niin _minusta_ pitää "tehdä" (no, ei siinä nyt varmasti tekemistä ole) se ongelmainen. Eikä tämä olekaan ensimmäinen kerta, kun en ole osannut vetää rajoja tai kun odottelen, että toinen ns. parantuisi ja annan loputtomasti mahdollisuuksia. Psykologi totesi, että eihän tuo kovin reilulta kuulosta, kun kerroin taustoja. Psykologin tai psykiatrin vastaanotolla ei kuitenkaan keskitytä niinkään miettimään sitä, että mitä joku ulkopuolinen teki ja minkähän takia se teki, vaan tietysti ideana olisi miettiä, mitä itse teki ja miksi - se ulkopuolinenhan voi sitten omalla tahollaan hakeutua omaan hoitoonsa joskus. Tai sitten ei.
Mut joo, mulla oli myös kuulemma liian kovia vaatimuksia. Enkä ymmärtänyt. Enkä sitä enkä tätä. Enkä hänen mielestään pitänytkään mistään hänessä (eli kun sanoin esim. hänen loukkauksistaan, niin ei sitäkään olisi saanut tehdä, olisi vain pitänyt olla hiljaa). Toki tiedän, että hänellä oli omia ongelmia, ja varmasti olisi pitänyt osata olla rennommin. Eikä oikeastaan olisi pitänyt edes tutustua häneen sen kummemmin. Mutta mutta... Olen itse pyytänyt sitäkin anteeksi, että en ole osannut olla täydellinen enkä ole aina osannut toimia oikein, mutta tämähän on taas yksipuolista anteeksipyytelyä. Minä pyytelen joitain yksityiskohtia anteeksi, juurikin tällaista lässytystä, että "voi voi sentään, kun sanoin kerrankin niin ja en ihan oikein hoitanut tätä", hänellä on vuori isoja tekoja, joita hän ei pyytele anteeksi. Näin kärjistettynä.
No, henkilö on masentunut, jossain määrin epävakaa ja huonoitsetuntoinen. Kai minä olen ollut liian päällekäyvä, joka on osoitellut ärsyttävällä tavalla kaikkia huonoja puolia. Joillekin muille ihmisille hän voi vain hymyillä, ja nämä muut ihmiset ajattelevat, että ai että kun on ihana tyyppi.
Tästä oppineena toteankin, että jos toisella on mielenterveydellisiä ongelmia, niin harvemmin niissä jutuissa voi voittaa. Kaikenlaista saa kestää, mutta toisaalta taas kokee paljon itsesyytöksiä, koska "hänellähän on ongelmia, kuinkas minä nyt voin näin tuomita toisen, pitäisihän minun ymmärtää". Lopulta on kaksi väsynyttä ihmistä. Minussa on ainakin välillä ollut järkyttävä määrä patoutunutta vihaa, koska minun energiani ovat kuluneet toisen ymmärtämiseen ja itseni keräämiseen. Sitä ei huomannutkaan, mitä kaikkea itse lakaisi maton alle, kun keskittyi aina vain siihen toiseen. Vihan tunteista tietysti tunsi taas huonoa omaatuntoa.
Kiitos vastauksesta! Ap kirjoittelee vielä..
Ihan kuin olisi tunnettu sama henkilö, pelottavaa... Kuulostaako tutulta:
Kuin magneetit jotka vetää toisiaan.
Kertonut että vakavassa suhteessaan pettänyt omien sanojensa mukaan 5-6 kertaa. Tästä tuli/tulee jo moraalinen ristiriita.
Ei ollut naimisissa, ei ole koskaan ollut. Kaksi lasta aiemmasta suhteesta jossa nämä pettämiset. Ei ole kovin aktiivinen isä mielestäni.
Toisena päivänä voi olla täysin hurmaava, välittävä, ja toisena päivänä voi huutaa/ tulistua ja lähteä menemään ja kohdella kuin roskaa.
Täysin kylmä käytös, vetäytyy, lopettaa kommunikoinnin, pakenee, ei saa yhteyttä mitenkään.
Normaalisti vastaa aina hitaasti viesteihin, joskus ei ollenkaan, ei jousta yhtään, vaan melkein kaikki tehdään hänen tavallaan.
Tuntee koko ajan alemmuutta, tämä on selvästi havaittavissa ja ei pysty kommunikoimaan sujuvasti, kuten edellä.
Mietin mm näitä pettämistensä määriä, tunnekylmyyttä, mielialan vaihteluita ja nopeita raivokohtauksia, että tuleeko tai juontaako tämä käytös häneltä lapsuudesta?
Vanhempien välinen suhde, siellä ollut jotain pettämistä tms vuorovaikutussuhde puutteellinen?
Hänessä on kaksi täysin erilaista ihmistä, hymyilevä ja lämmin rakastava ja sitten tämä toinen tunnekylmä, kova, johon ei saa mitään kontaktia ja johon ei voi luottaa.
Mitä tämä on?? En ole koskaan tavannut tälläistä ja tosi pahalta tuntuu, kun ihminen muuttui täysin normaalista ihan raivoksi sekunneissa ja kokee jotain alemmuutta.
Silti häntä ikävä ja hänen seuransa kutsuu paljon. Toki nyt menty eteenpäin.
Voihan se olla että mies on vaan erilainen tyyppi kuin sinä.
Luin tänään häneltä tosi tunteellisen ja vanhan viestin, jossa kertoo miten rakastaa... Tuli niin paha olo, edelleen kova ikävä ja sydän mäsänä💔 Ap
Vierailija kirjoitti:
Luin tänään häneltä tosi tunteellisen ja vanhan viestin, jossa kertoo miten rakastaa... Tuli niin paha olo, edelleen kova ikävä ja sydän mäsänä💔 Ap
Suosittelen poistamaan kaikki viestit. Itse toimin näin. Ei yhtään muistoa. Minulle hän on kuollut - suren kuollutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tänään häneltä tosi tunteellisen ja vanhan viestin, jossa kertoo miten rakastaa... Tuli niin paha olo, edelleen kova ikävä ja sydän mäsänä💔 Ap
Suosittelen poistamaan kaikki viestit. Itse toimin näin. Ei yhtään muistoa. Minulle hän on kuollut - suren kuollutta.
Rakastin häntä NIIIN paljon että olin ihan sekaisin. Ja varmaan vieläkin. Kyyneleet tulee silmiin kun ajattelen häntä joka hetki. 😢😥😢 Tekisi mieli ottaa yhteyttä. Tärkeä ihminen puhua jne. Kertoa omia asioita.
Vaikka järjellä tiedän millainen hän on, ja järjellä tiedän että Hän voisi millon vain soittaa/ meilata tai tulla käymään JOS haluaisi tarkistaa miten voin, mutta hän ei halua eikä häntä kiinnosta. Minulla vain sattuu💔💔💔💔💔 Ap
Olen ollut samassa tilanteessa itsekin. Tsemppiä Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa itsekin. Tsemppiä Ap.
Kiitos! Selvästi varmaan näkee, että odotan anteeksipyyntöä ja yhteydenottoa ja ikävöin paljon. Mutta en se aina voi olla minä!
Miten sinulla tämä kipeä rakkaus päättyi ja miten voit nyt?
Ap
Mulla myös tämän tyyppinen tuttavuus. Minä N hän M. Hieno ystävyyssuhde tavallaan, mut haluaisin enemmän. Se mitä tarkoitin enemmän, voisi olla että kaverina pääsisin lähelle sitä tasoa mitä hänen miesystävänsä ovat, tai ehdotin myös fuck buddya. Mutta HÄN päättää, eikä kelpaa oikea naisystävä, panokaveri tai tosi hyvä kaveri. Vaan sellainen sekunda joka kuuntelee ne tietyt jutut, lohöää kotisohvalla, jolle voi tarjota yhden oluen mut harvemmin mitään illallista. Naisen luo ei voi mennä koska se tarkoittaa jotain, yhdessä ei voi reissata muualle kuin tampereelle. Vaatimuksiani ei tarvii kuunnella. Kun sanon et tää ei kelpaa nyt mulle tää juttu, niin Johan tulee lankoja pitkin mielistellen. Et mä muutun kunhan saan nää hommat tehtyä. Ja sitten katoaa viikoksi pariksi. Ei voi chattailla ei, mutta kaikkien muitten kaa on niin kiva ja iloinen, chattailee ja bilettää. Monet miettii varmaan et miks jatkan. No suurin syy siinä, et aluks en tuntenu ei ollu mitään yhteisiä tuttuja niin en tienny mitään. En voinu esim tätä chattausjuttua tietää. Luulin erakoksi joka ei pidä kenenkään juuri yhteyttä, taisi varmaan halutakin antaa tälläisen kuvan itsestään. Mystiikkaa you know... Sit vaan jäi koukkuun oppi tuntemaan ja loukkaantui. Nytkin on tehny törkeen oharin. Kunhan nähdään niin kerron kyllä loukkaantuneeni. Jatkosta ei niin väliä. Kerran muuten raivoissaan lähetti viestin ettei haluu nähä mua vuoteen, mut seuraavana päivänä jotain jo selitti, että Piti vähän tuulettua. Mikä juttu sekin, että ei vuoteen. En ehtiny ees sanoo, et vuoden päästä oon ehkä muualla... On kyllä ihan sairas juttu. Sehän tässä outoa, että oli pari rankempaa suhdekuviota taustalla, ja sitä seurannut pitkä sinkkuus, yksinoloa ja mietiskelyä. Aiemmin myös vuosia terapiassa. Niin ei tämä mitään auttanut kun nyt oon vielä pshemman psykon kourissa!?
157, kauheaa.
Mua ärsytti myös että mies sanoi mulle, ihan tarkoituksenaan vain loukata, että mulla on FB addiktio. (Työni takia tuhansia kavereita jotka oikeasti tunnen.)
Hänellä taas kavereina entisiä panoja, uusia ”ystäviä” salilta yms mistä lie ja salassa chättäsi siellä. Kysyin joskus että kenen kanssa kirjoittelee niin sai kohtauksen. Lisäksi aluksi tykkäili puolituttujen naisten vähäpukeisista kuvista jatkuvalla syötöllä, joka oli/ on mielestäni noloa, erityisesti 40v mieheltä. Mistäkö huomasin? No, tykkäili niin paljon, että ei voinut olla huomaamatta. Jokaisen naisen kuvan minkä avasi, tämä oli klikannut siellä 😂 Tämä asia jo naurattaakin, vaikka eilen tuntui tosi paskalta.
Varmaan tosiaan moraalisesti oltiin/ ollaan niin eri tasoilla/ aaltopituuksilla. En ole myöskään aiemmin tavannut miestä, joka FBssä näin chättäilee. Lopulta se meni juuri siihen, että minulle vastaa hitaasti tai ei ollenkaan, mutta on siellä paikalla/ aktiivisena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
157, kauheaa.
Mua ärsytti myös että mies sanoi mulle, ihan tarkoituksenaan vain loukata, että mulla on FB addiktio. (Työni takia tuhansia kavereita jotka oikeasti tunnen.)
Hänellä taas kavereina entisiä panoja, uusia ”ystäviä” salilta yms mistä lie ja salassa chättäsi siellä. Kysyin joskus että kenen kanssa kirjoittelee niin sai kohtauksen. Lisäksi aluksi tykkäili puolituttujen naisten vähäpukeisista kuvista jatkuvalla syötöllä, joka oli/ on mielestäni noloa, erityisesti 40v mieheltä. Mistäkö huomasin? No, tykkäili niin paljon, että ei voinut olla huomaamatta. Jokaisen naisen kuvan minkä avasi, tämä oli klikannut siellä 😂 Tämä asia jo naurattaakin, vaikka eilen tuntui tosi paskalta.
Varmaan tosiaan moraalisesti oltiin/ ollaan niin eri tasoilla/ aaltopituuksilla. En ole myöskään aiemmin tavannut miestä, joka FBssä näin chättäilee. Lopulta se meni juuri siihen, että minulle vastaa hitaasti tai ei ollenkaan, mutta on siellä paikalla/ aktiivisena.
Ap
Jäätävän tuttua tuo FB-touhu... Vastaukseksi ihnettelyyn tuli ”Se on ihan normaalia!” ja myös ajoittain blokkaus. Hirvittävää sadistista narmismia, en usko että tuollaisella ihmisellä on lainkaan sielua. Kyseessä yli viisikymppinen mies, avioerolapsi, pilalle hemmoteltu, erittäin itsekäs. Taustalla myös maksullisten käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
157, kauheaa.
Mua ärsytti myös että mies sanoi mulle, ihan tarkoituksenaan vain loukata, että mulla on FB addiktio. (Työni takia tuhansia kavereita jotka oikeasti tunnen.)
Hänellä taas kavereina entisiä panoja, uusia ”ystäviä” salilta yms mistä lie ja salassa chättäsi siellä. Kysyin joskus että kenen kanssa kirjoittelee niin sai kohtauksen. Lisäksi aluksi tykkäili puolituttujen naisten vähäpukeisista kuvista jatkuvalla syötöllä, joka oli/ on mielestäni noloa, erityisesti 40v mieheltä. Mistäkö huomasin? No, tykkäili niin paljon, että ei voinut olla huomaamatta. Jokaisen naisen kuvan minkä avasi, tämä oli klikannut siellä 😂 Tämä asia jo naurattaakin, vaikka eilen tuntui tosi paskalta.
Varmaan tosiaan moraalisesti oltiin/ ollaan niin eri tasoilla/ aaltopituuksilla. En ole myöskään aiemmin tavannut miestä, joka FBssä näin chättäilee. Lopulta se meni juuri siihen, että minulle vastaa hitaasti tai ei ollenkaan, mutta on siellä paikalla/ aktiivisena.
Ap
Jäätävän tuttua tuo FB-touhu... Vastaukseksi ihnettelyyn tuli ”Se on ihan normaalia!” ja myös ajoittain blokkaus. Hirvittävää sadistista narmismia, en usko että tuollaisella ihmisellä on lainkaan sielua. Kyseessä yli viisikymppinen mies, avioerolapsi, pilalle hemmoteltu, erittäin itsekäs. Taustalla myös maksullisten käyttöä.
Lisään: henkilökohtaisesti epäilin hänellä useamman kerran kaksisuuntaista mielialahäiriötä jossa liitännäisenä seksiriippuvuus. Johtuen kuitenkin sekoista, esimerkiksi sairaudestani jonka vuoksi olin erittäin huonossa kunnossa - ja hän täysin välinpitämätön ja kiinnostumaton mikä tuntui käsittämättömältä, veikkaan ennemminkin persoonallisuushäiriötä.
Minäkin haluan kuulla lisää.