Mies joka on loukannut niin paljon ettei voi loukata enempää

Vierailija kirjoitti:

Up. Epävakaa?

Tämä ehkä, narsistisinnpiirtein. Sadismilta vaikuttaa myös.

Voisiko olla antisosiaalinen?

Antisosiaalinen:

Jatkuva piittaamattomuus omasta ja toisten turvallisuudesta sekä toisten oikeuksien loukkaaminen tuntematta mitään katumusta.

Impulsiivisuus, ärtyvyys ja aggressiivisuus.

Kyvyttömyys suunnitella mitään.

Piittaamattomuus.

Vilpillisyys mm pettäminen.

Disinhibitio oireyhtymä (= Kyvyttömyys tai haluttomuus hallita käyttäytymisimpulsseja vaikka siitä olisi negatiivisia seurauksia) on keskeinen ominaisuus, korostettuna heikentyneellä impulssikontrollilla ja vähentyneillä mahdollisuuksilla ennakoida käyttäytymisen negatiivisia seurauksia.

Antisosiaaliset henkilöt ovat itsekeskeisiä ja kyvyttömiä tuntemaan aitoa syyllisyyttä ja katumusta sekä, kuten laiminlyödyt lapset, he osoittavat voimakkaat ja jatkuvat vihantunteensa ilmaisut ikään kuin syyttämällä joitakin kohteita vastaan, mukaanlukien itseään.

He ovat eivät voi sietää minkäänlaista ahdistuksen lisääntymistä kehittämättä lisäoireita tai patologista käyttäytymistä, ja kyvyttömiä heijastamaan surua tai ikävää.

Olin yksi niistä, jolla oli hieman vastaavia kokemuksia yhdestä tyypistä.

Tulipa vaan mieleen, että vaikka itse henkilöstä pääsisi eroon, niin kokemuksista ei niin vaan pääsekään eroon. Niitä voi tulla mieleen noin vaan. Eivät ne "tilat" välttämättä kauaa kestä, mutta itse en ainakaan vielä ole keksinyt kapulaa rattaisiin, jotta ne kokemukset painuisi kokonaan jonnekin mappi ö:hön eikä palaisi fiilistelemään niitä. Kerta toisensa jälkeen sitä huomaa miettivänsä, että miks just mulle se teki noin tai näin. Sitten voi mennä pitkä aika, ettei mieti henkilöä tai henkilön tekoja lainkaan. Jos mietin vanhoja parisuhteita tmv., niin ilmiö on tuttu jo niistä, mutta kuitenkin ne ovat olleet ihan kesyjä juttuja tähän verrattuna. Kuitenkin mietin, että jos tavallisemmistakin suhteista mietin pitkään joitain ikäviä juttuja, niin mahtaako tällaisesta kynnysmattosuhteesta päästä ikinä mielessään eroon...

No, tähän perään on tietysti hölmöä sanoa, että tänään olin pitkästä aikaa yhteyksissä henkilöön. Aika virhe, vaikka kuulinkin joitakin merkittäviä uutisia. Alkoi ahdistaa, kun henkilö sanoi ehkä muuttavansa ihan lähelleni (ei suinkaan minun takiani, vaan muuten). Lieneekö tämäkin jokin vallankäyttöjuttu, minä kun huokailin aika spontaanisti idealle... Puhelun aikana henkilö sulki kerran puhelimen - kehtasi minulle toki hämmästellä myöhemmin, että mitäs tapahtui. Kummasti puhelin alkaa aina temppuilla hänen kanssaan. Hänelle tuli kiire lopettaa juttelu, kun aloin kysellä, jotta minkähän takia yhtäkkiä en kuullut hänestä enää mitään. 

Suoraan sanottuna minulla oli toiveita, että tulevaisuutemme ei ole edes samassa maassa, mutta nyt näyttää siltä, että niinpä vaan joudumme katselemaan toisiamme sattumalta ja aika ajoin. No, pakko vain jatkaa tätä, että ei olla tekemisissä. Minulle tuli jo puhelusta tosi ahdistunut ja hermostunut olo, ihan kuin olisin ollut taas jossain nurkassa, vaikka sinällään mitään kamalaa ei tapahtunutkaan. 

Ap tässä

Tämä minun tuntema yksilö otti yhteyttä, haukkui ihan alimpaan helvettiin, mm ” pysy erossa lapsistani” - BTW olen ERITTÄIN lapsirakas enkä ole koskaan tavannut hänen lapsiaan tai edes puhunut heistä mitään 😃 Sitten blokkasi ja häipyi.

Tällä viikolla sitten alkoi taas muina miehinä pommittaa taas ja kysyä arkisia kysymyksiä, en vastannut mitään ja taas hän on kadonnut. Ei ole blokannut mutta ei kysy miksi en ole vastannut n, viikkoon, tai ei pahoittele tuota episodiaan.

Tämä on taas häneltä vallankäyttöä, tällä hän tosiasiassa osoittaa vain miten sairas on itse ja omasta mielestään osoittaa että minulla EI ole väliä, että hän ei tosissaan välitä miten voin, kunhan vain kysyi kerran mutta sitten ignooraa kun en lähtenyt leikkiin mukaan.

Normaali välittävä ihminenhän olisi syvästi pahoitellut ja pyytänyt anteeksi toimintaansa ja sanojaan sekä sen jälkeen ollut uudemman kerran normaalisti yhteyksissä....

Kiitos teidän kommenttien, tajuan miten kauhea tuollainen luonnehäiriöinen on, ja en enää ikinä vastaa hänelle.

Ap

Jokainen päivä ilman ilkeitä ihmisiä on lahja!

Älä tosiaan enää ikinä vastaa hänelle.

Tuttua tuo blokkaaminen. Minä olen ollut blokattuna jo monta kuukautta 😂 Tietää sen loukkaavan minua, eikä halua että tiedän mitään hänen elämästään (kun silloin voisin todeta olleeni oikeassa vaiheistaan).

Ihan sama. Hyvä näin. Hän tässä on menettänyt, en minä. Valitettavasti jokainen uusi uhri kokee samanlaisen kohtalon mikäli on niin fiksu, että tajuaa mistä on kyse.

Ei vastauksia!!

Näillä on se, että he eivät tunne ikävää, eivätkä pahaa oloa. Heille riittää että saavat ruokaa, käydä paskalla ja JOKU täyttää ne perustarpeet. Siis joku muu tekee sen heille. Et sinä, sinun takiasi ei tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Näillä on se, että he eivät tunne ikävää, eivätkä pahaa oloa. Heille riittää että saavat ruokaa, käydä paskalla ja JOKU täyttää ne perustarpeet. Siis joku muu tekee sen heille. Et sinä, sinun takiasi ei tehdä mitään.

Juuri näin. Sinä kelpaat kun mistään muualta ei huomiota enää irtoa, ja silloinkin sinuun suhtaudutaan halveksuen: irti otetaan se hyöty mitä saadaan. Ihmisenä et ole hänelle minkään arvoinen, olet hyödyke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä on se, että he eivät tunne ikävää, eivätkä pahaa oloa. Heille riittää että saavat ruokaa, käydä paskalla ja JOKU täyttää ne perustarpeet. Siis joku muu tekee sen heille. Et sinä, sinun takiasi ei tehdä mitään.

Juuri näin. Sinä kelpaat kun mistään muualta ei huomiota enää irtoa, ja silloinkin sinuun suhtaudutaan halveksuen: irti otetaan se hyöty mitä saadaan. Ihmisenä et ole hänelle minkään arvoinen, olet hyödyke.

Mistä asioista NÄMÄ sitten tuntevat surua, tai pahaa oloa?

Miten tälläistä tunnevammaista paskaa voi loukata? (Teoriassa).

Yksi asia mitä en muistanut sanoa, on kiireisyys. Jo alusta asti oli hälyttävää että minulla jolla on vaativa työ, hyvä koulutus, aktiivisella ihmisellä on aina aikaa vastata hänelle samoin auttaa, mutta hän on aina paljon ns kiireisempi. Viestiin vastaaminen kestää, kaikki tekeminen KESTÄÄ, tulin jo siihen lopputulokseen että tämän persoonallisuushäiriön lisäksi on hemmetin laiska ja hidas.

Minä en ole ap, mutta yksi kirjoittaneista. 

Minä olen ollut myös piiiitkään blokattuna eri medioissa. Välillä hlö on poistellut blokkauksia, laittaakseen ne pian takaisin, kun hermostuu taas jostain. Nykyisin lähettelemme tarvittaessa mm. s-postia, ihme kun ei ole sitä väylää blokannut. 

Mulle tuo blokkaus on ollut kamalaa. Ensinnäkin siksi, että se ei ole omia harrastuksiani lainkaan. Yhdistän sen lapsellisuuteen, tekniikan mahdollistamaan alistamiseen ja siihen, että hermot ei enää kestä. 

Toiseksi blokkaushan on koskenut vain minua. Siis minua, jonka kanssa hän on ollut kuitenkin ööh, no läheisissä tunnelmissa ja olen häntä auttanut ja ollut ystävä - silloinkin, kun olin jo blokattu. Melko mukavaa toimintaa läheiseltä. No, normaali ihminen ei tietysti olisikaan väleissä jonkun blokkaajan kanssa. 

Ai millä tällaista henkilöä pystyy loukkaamaan? Se on loppujen lopuksi tosi helppoa. Sanomalla vähänkin tiukemmin, osoittamalla valheet, hakeutumalla toisten miesten seuraan kaveritarkoituksessa tai muussa tarkoituksessa, viettämällä itsenäistä elämää, jättämällä henkilön tempaukset ja valheet huomiotta, pitämällä tiukat rajat. Tai vaikkapa sitten juuri sillä blokkaamisella, jota hän ei halua kohdata itse, mutta hän haluaa tehdä sen muille. Kiukkua, blokkauksia ja ilkeitä sanoja riittää, mutta mitään erityistä henkilön loukkaaminen ei tarvitse. Häntä loukkaa normaali elämä. Elämä, jossa hän ei ole kruunaamaton kuningas ja jossa hänen toimintaansa kritisoidaan. Hänen itsetuntonsa on seitinohut. Totta kai henkilö koittaa kaiken edellä manitun kääntää siten, että sinusta leivotaan syyllinen, mutta jos on fiksu, siitä ei välitä (juu, tämän tiedän järjellä, en niinkään kokemuksella).

Ihmismieli on käsittämätön. Joku loukkaa vimmatusti, ja se koukuttaa ihmisen juoksemaan hulluna toisen perässä. Vielä käsittämättömämpää on se, että jos minä loukkaisin muita näin, niin ei minun perässäni juoksisi todennäköisesti kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ap, mutta yksi kirjoittaneista. 

Minä olen ollut myös piiiitkään blokattuna eri medioissa. Välillä hlö on poistellut blokkauksia, laittaakseen ne pian takaisin, kun hermostuu taas jostain. Nykyisin lähettelemme tarvittaessa mm. s-postia, ihme kun ei ole sitä väylää blokannut. 

Mulle tuo blokkaus on ollut kamalaa. Ensinnäkin siksi, että se ei ole omia harrastuksiani lainkaan. Yhdistän sen lapsellisuuteen, tekniikan mahdollistamaan alistamiseen ja siihen, että hermot ei enää kestä. 

Toiseksi blokkaushan on koskenut vain minua. Siis minua, jonka kanssa hän on ollut kuitenkin ööh, no läheisissä tunnelmissa ja olen häntä auttanut ja ollut ystävä - silloinkin, kun olin jo blokattu. Melko mukavaa toimintaa läheiseltä. No, normaali ihminen ei tietysti olisikaan väleissä jonkun blokkaajan kanssa. 

Ai millä tällaista henkilöä pystyy loukkaamaan? Se on loppujen lopuksi tosi helppoa. Sanomalla vähänkin tiukemmin, osoittamalla valheet, hakeutumalla toisten miesten seuraan kaveritarkoituksessa tai muussa tarkoituksessa, viettämällä itsenäistä elämää, jättämällä henkilön tempaukset ja valheet huomiotta, pitämällä tiukat rajat. Tai vaikkapa sitten juuri sillä blokkaamisella, jota hän ei halua kohdata itse, mutta hän haluaa tehdä sen muille. Kiukkua, blokkauksia ja ilkeitä sanoja riittää, mutta mitään erityistä henkilön loukkaaminen ei tarvitse. Häntä loukkaa normaali elämä. Elämä, jossa hän ei ole kruunaamaton kuningas ja jossa hänen toimintaansa kritisoidaan. Hänen itsetuntonsa on seitinohut. Totta kai henkilö koittaa kaiken edellä manitun kääntää siten, että sinusta leivotaan syyllinen, mutta jos on fiksu, siitä ei välitä (juu, tämän tiedän järjellä, en niinkään kokemuksella).

Ihmismieli on käsittämätön. Joku loukkaa vimmatusti, ja se koukuttaa ihmisen juoksemaan hulluna toisen perässä. Vielä käsittämättömämpää on se, että jos minä loukkaisin muita näin, niin ei minun perässäni juoksisi todennäköisesti kukaan. 

Tämä on kuin sama tapaus. Yksi kohta eroaa vain: Apn tapauksen mies toistaa osana loukkauksiaan, että hän ei välitä apsta. Välillä sitten kun pyytää anteeksi, sanoo että Ap on todella tärkeä, MUTTA ei ole ikinä teoin odottanut sitä että Ap olisi tärkeä tai toistanut tätä tai omin sanoin kuvaillut miksi ja miten Ap on hänelle merkityksellinen. Vaan aina osana loukkauksia painottaa että ei välitä apsta ja haluaa elää omaa elämäänsä.

Vähän vaikeasti selitetty, mutta vastaavan kokeneet ymmärtävät. Eli Ap on tärkeä, mutta tämä sairas mieli sanoo että ei ole ja tämä on siis vain yksi tapa loukata. Koska hän on sairas. Hän ei tunne mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ap, mutta yksi kirjoittaneista. 

Minä olen ollut myös piiiitkään blokattuna eri medioissa. Välillä hlö on poistellut blokkauksia, laittaakseen ne pian takaisin, kun hermostuu taas jostain. Nykyisin lähettelemme tarvittaessa mm. s-postia, ihme kun ei ole sitä väylää blokannut. 

Mulle tuo blokkaus on ollut kamalaa. Ensinnäkin siksi, että se ei ole omia harrastuksiani lainkaan. Yhdistän sen lapsellisuuteen, tekniikan mahdollistamaan alistamiseen ja siihen, että hermot ei enää kestä. 

Toiseksi blokkaushan on koskenut vain minua. Siis minua, jonka kanssa hän on ollut kuitenkin ööh, no läheisissä tunnelmissa ja olen häntä auttanut ja ollut ystävä - silloinkin, kun olin jo blokattu. Melko mukavaa toimintaa läheiseltä. No, normaali ihminen ei tietysti olisikaan väleissä jonkun blokkaajan kanssa. 

Ai millä tällaista henkilöä pystyy loukkaamaan? Se on loppujen lopuksi tosi helppoa. Sanomalla vähänkin tiukemmin, osoittamalla valheet, hakeutumalla toisten miesten seuraan kaveritarkoituksessa tai muussa tarkoituksessa, viettämällä itsenäistä elämää, jättämällä henkilön tempaukset ja valheet huomiotta, pitämällä tiukat rajat. Tai vaikkapa sitten juuri sillä blokkaamisella, jota hän ei halua kohdata itse, mutta hän haluaa tehdä sen muille. Kiukkua, blokkauksia ja ilkeitä sanoja riittää, mutta mitään erityistä henkilön loukkaaminen ei tarvitse. Häntä loukkaa normaali elämä. Elämä, jossa hän ei ole kruunaamaton kuningas ja jossa hänen toimintaansa kritisoidaan. Hänen itsetuntonsa on seitinohut. Totta kai henkilö koittaa kaiken edellä manitun kääntää siten, että sinusta leivotaan syyllinen, mutta jos on fiksu, siitä ei välitä (juu, tämän tiedän järjellä, en niinkään kokemuksella).

Ihmismieli on käsittämätön. Joku loukkaa vimmatusti, ja se koukuttaa ihmisen juoksemaan hulluna toisen perässä. Vielä käsittämättömämpää on se, että jos minä loukkaisin muita näin, niin ei minun perässäni juoksisi todennäköisesti kukaan. 

Tämä on kuin sama tapaus. Yksi kohta eroaa vain: Apn tapauksen mies toistaa osana loukkauksiaan, että hän ei välitä apsta. Välillä sitten kun pyytää anteeksi, sanoo että Ap on todella tärkeä, MUTTA ei ole ikinä teoin odottanut sitä että Ap olisi tärkeä tai toistanut tätä tai omin sanoin kuvaillut miksi ja miten Ap on hänelle merkityksellinen. Vaan aina osana loukkauksia painottaa että ei välitä apsta ja haluaa elää omaa elämäänsä.

Vähän vaikeasti selitetty, mutta vastaavan kokeneet ymmärtävät. Eli Ap on tärkeä, mutta tämä sairas mieli sanoo että ei ole ja tämä on siis vain yksi tapa loukata. Koska hän on sairas. Hän ei tunne mitään.

Tämä oli todella hyvä ja kiteyttävä viesti! Kiitos!

Minä olen loppujen lopuksi itse jo ihan sekaisin, mikä minun virkani on ollut toiselle. Ihmissuhde jo alkujaan rakentui valheille (tässä kohdin voin osin syyttää myös itseäni hyväuskoisuudesta), siinä sitten on ollut kodinleikkimistä, sitten friend zonea - ainoa vaan, että olen ollut kuitenkin täysin kaltoinkohdeltu verrattuna henkilön muihin ystäviin. On vaikeata käsittää, että joku on edes missään määrin tekemisissä siltä pohjalta, että iih, ihanaa kun pääsen tekemään ilkeyksiä toiselle ja kiva, kun tuo toinen niistä huolimatta pyörii ympärillä. En itse jaksaisi edes olla ihmissuhteessa, jossa pääasiallinen mielenkiintoni olisi toisen loukkaamisessa.  Toisaalta onhan näitä kaikenlaisia koulukiusaajiakin, kyllähän hekin kovasti jaksavat pistää energiaa siihen, että pääsevät olemaan ilkeitä. 

Itse olen välillä koittanut ihan luetellakin, että eihän tää ole mitään kaveruuttakaan, kun sä toimit näin ja näin. Että kun tämähän on ihan yksipuolista kaveruutta. En rehellisesti sanottuna tiedä, eikö toinen oikeasti ymmärrä, miten twisted asetelma on blokkaamisineen, valheineen ja muine outouksineen, kun välillä tuntuu, että henkilö voi ihan kirkkain silmin olla sillain, että siis mitäs, eihän tässä oo mitään outoa, mehän ollaan kavereita. Tässä just viime viikolla alustin hänelle, että josko ei enää oltaisi tekemisissä, niin henkilöhän vaan käänteli sitä niin, että siis miten niin, ei hän mitään sellaista tarkoita, ja ohitti sen kiireesti, kun sanoin, että mutta kun minä tarkoitan. Mutta jälleen: henkilölle tulee kiire lopettaa keskustelu, koska vaara alkaa uhata. Mikä vaara? Se, että olenkin tosissani ja ehdin sanoa sen, että tämä oli nyt ihan kokonaan tässä. Vaikka henkilö kuinka kiukuttelee ja on välinpitämätön, häntä ahdistaa ajatus siitä, että hänellä ei ehkä enää olisikaan henkilöä, jolle kiukutella, vaan hänellä olisi henkilö, joka jättäisi hänet. 

T. 253

Vierailija kirjoitti:

Minä olen loppujen lopuksi itse jo ihan sekaisin, mikä minun virkani on ollut toiselle. Ihmissuhde jo alkujaan rakentui valheille (tässä kohdin voin osin syyttää myös itseäni hyväuskoisuudesta), siinä sitten on ollut kodinleikkimistä, sitten friend zonea - ainoa vaan, että olen ollut kuitenkin täysin kaltoinkohdeltu verrattuna henkilön muihin ystäviin. On vaikeata käsittää, että joku on edes missään määrin tekemisissä siltä pohjalta, että iih, ihanaa kun pääsen tekemään ilkeyksiä toiselle ja kiva, kun tuo toinen niistä huolimatta pyörii ympärillä. En itse jaksaisi edes olla ihmissuhteessa, jossa pääasiallinen mielenkiintoni olisi toisen loukkaamisessa.  Toisaalta onhan näitä kaikenlaisia koulukiusaajiakin, kyllähän hekin kovasti jaksavat pistää energiaa siihen, että pääsevät olemaan ilkeitä. 

Itse olen välillä koittanut ihan luetellakin, että eihän tää ole mitään kaveruuttakaan, kun sä toimit näin ja näin. Että kun tämähän on ihan yksipuolista kaveruutta. En rehellisesti sanottuna tiedä, eikö toinen oikeasti ymmärrä, miten twisted asetelma on blokkaamisineen, valheineen ja muine outouksineen, kun välillä tuntuu, että henkilö voi ihan kirkkain silmin olla sillain, että siis mitäs, eihän tässä oo mitään outoa, mehän ollaan kavereita. Tässä just viime viikolla alustin hänelle, että josko ei enää oltaisi tekemisissä, niin henkilöhän vaan käänteli sitä niin, että siis miten niin, ei hän mitään sellaista tarkoita, ja ohitti sen kiireesti, kun sanoin, että mutta kun minä tarkoitan. Mutta jälleen: henkilölle tulee kiire lopettaa keskustelu, koska vaara alkaa uhata. Mikä vaara? Se, että olenkin tosissani ja ehdin sanoa sen, että tämä oli nyt ihan kokonaan tässä. Vaikka henkilö kuinka kiukuttelee ja on välinpitämätön, häntä ahdistaa ajatus siitä, että hänellä ei ehkä enää olisikaan henkilöä, jolle kiukutella, vaan hänellä olisi henkilö, joka jättäisi hänet. 

T. 253

Ja minä olen ihan sekaisin, mikä on minun vikani.

Kirjasin joskus aikoina kun tuntui oikein paskalta, ylös näitä, etten mene sekaisin.

Kirjoitin (itselleni) ylös että olen

Opiskellut

Ahkera

Auttavainen

Iloinen

Ehtiväinen

Kannustava

Viisas

Urheilullinen

Jne

Ja vikani on siis juuri mitä kuvailit, että olen liian viisas hänelle. Tunnistan hänen sairauden, heikkouden ja osoitan sen hänelle. Hänellä on huono itsetunto, ja hän ei kestä olla ns fiksumpiensa seurassa.

Fiksu nainen kiehtoi aluksi, mutta ei kestä enää. Miehekäs mies kiehtoi, mutta paha kohtelu satutti ihan liikaa. Tasoero aiheutti nämä hankaluudet ja mies ei kestä sitä että nainen on vahva, näkyvä, osoittaa hänen viat. Mies ei haluakaan henkisesti kasvaa. Ei halua tai ei pysty.

Mies voisi olla yhteyksissä hänen ehdoillaan, että hän saa hyödyn ja apua, hän on muiden kanssa, hän on itsekäs, hän ei anna mitään.

Mutta tätä iloa hänelle ei saa enää koskaan suoda. Tiedän sydämessäni, että vaikka hän ei ole yhteydessä, ja hän esittää että voi hyvin ja keskittyy lapsiinsa, hän ei ole koskaan 100% onnellinen.

Olen aivan varma, että jotain pahaa tapahtunut hänen lapsuudessaan, mutta mitä. Jotain mikä aiheuttaa tämän käsittämättömän tunnekylmyyden läheisille. Ja kuten sinunkin tyyppi, myös tämä alkoi hyysäämään näitä minun etäisiä tuttujani, ihan kuin he olisivat jotenkin tärkeitä. Mielestäni vain osa esittämistä miten ”hyvä” ihminen hän (muka) on. Hyvä muille, paitsi... ja uskomatonta tuo, että mitä paskemmin kohtelee, sitä enemmän koukuttuu. Siitä pyristelen irti sen olen päättänyt, mutta en vielä voittanut.

Ap

Mitä hirviöitä! Pettäjiä... miksi alunperin aloitte näiden kanssa, kun tiesitte pettäjäksi? Kerran pettäjä, aina pettäjä.

Jos oleen nostanut esillee joitakin yleisiä maaailmassa vallitsevia ajatuksia ja ongelmia joista tuliisi puhua niin se eii ole loukkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hirviöitä! Pettäjiä... miksi alunperin aloitte näiden kanssa, kun tiesitte pettäjäksi? Kerran pettäjä, aina pettäjä.

Koska minä ainakin ajattelin että minä olen erilainen ja erityinen, että minua hän rakastaa enemmän. (Ei rakastanut).

Ja että olen niin fiksu, että hän myös ihailee ja kunnioittaa minua. (Ei kunnioittanut). Vaan tasoerosta varmaan johtuivat nämä riidat.

Ap

Minä tiedän kyllä osittain, mistä tämän henkilön ongelmat juontuvat. Traumatisoineesta aiemmasta elämästä, sen tarkemmin määrittelemättä, mutta voi silti olla, että aiemmasta ympäristöstä riippumatta tilanne olisi osin sama. Ongelmana vain on se, että kun kaikkea ei voi tehdä sellainenkaan ihminen, jolla on omia ongelmia ja ankeutta takana.

V*tuttaa, että tollasen paskan olen meidän mökillekin pyytänyt aikoinaan. Vanha mökkimme on mulle pyhä, ja sinne ei kuulu kaikenlaiset ihmisroskat. Voin sietää just ja just, että kotiini tullaan temppuilemaan, mutta joku raja. 

No, pitääpä taas jatkaa hiljaiseloa, ehkä raapustaa vika kirje ja sulkea sen jälkeen ovi pysyvästi. Vielä kun siihen pystyisi. Joka kerta ihan fyysistäkin takapakkia, kun otan yhteyttä aikojen jälkeen häneen.